Radbourd Samantha

Mamma, sitä Sanni haluaisi olla ja se paistaa läpi. Kun tamman selkään kipuaa, voi jo heti ensikosketuksesta havaita, että liikunnallinen elämä on rautiaalle varsin toissijainen seikka. Liikutaan, liikutaan, mutta kun olisi tärkeämpääkin, sanoisi Sanni samalla kun hieman ponnettomasti laittaa jalkaa toisen eteen, vilkuillen muiden hevosten suuntaan toiveikkaana, kun laumaelämä olisi paljon mieluisampaa. Ei siitä uskoisi heti eikä huomennakaan, että tamma taipuu GP tason koululiikkeisiin ja niitä epäuskon hetkiä voi silminnähden havaita usein kuskinkin katseesta. Sanni tarvitsee selkäänsä ihmisen joka vaatii ja vie tehtävät loppuun asti, vaikka omin hartiavoimin.

Epätoivon ja -uskon hetkistä huolimatta Sanni on oikein osaava hevonen, ei pidä antaa ulkomuotoseikkojen (hän kerää herkästi vatsaa, kai se on sitten harjoittelua mammamahoja varten) tai liikkumishaluttomuuden hämätä. Isolla tammalla on isot askeleet, mutta myös kyky muunnella niitä kauniisti. Sanni tosin mieluusti muuntelisi askellajia, -tempoa ja pituutta aina alaspäin jos sille antaa mahdollisuuden, joten aktiivinen ja huolellinen ratsastus ja apujen käyttö on tamman kanssa avain onneen. Tehokkaalla jumpalla ja periksiantamattomuudella sieltä löytyy kyllä kaivattu notkeus ja tahtotila suorittaa ne vaativimmatkin liikkeet.

Kouluratsastus onkin Sannin kuningaslaji, jos siis sellainen pitää valita. Myös valjakkoajo toimii hyvin, joskaan isompaa vauhtivaihdetta ei tammasta oikeastaan löydy. Se on tasainen suorittaja, mutta tekee radalla kuin radalla tasan sen mitä pyydetään, ei piiruakaan enempää. Esteiden hyppääminen onkin rautiaasta vähintäänkin turhanpäiväistä eikä se epäröi kieltää jos lähestymisestä puuttuu aktiivisuus ja suoruus. Kunnioitettavan kokoisiin esteisiin Sanni kyllä pystyy, mutta vastuu onnistumisesta jää ratsastajalle. Toisaalta, olkoonkin hieman hajuton ja mauton ratsu, on tamma myös turvallinen ja luotettava, se kun ei säiky, ryöstä tai keljuile, vaan toimii paikasta ja tilanteesta riippumatta omalla tasollaan ja tavallaan.

Sannin parhaimmat puolet tulevat kuitenkin esiin sen arkikäyttäytymisessä ja hyvässä käsiteltävyydessä. Onhan se Tamma isolla T:llä, ja Mamma. Hoivavietti Sannilla on suuri; se ottaa mieluusti siipiensä suojaan aikuisetkin hevoset, osoittaa hellyytensä ihmisillekin ja omisi mieluusti muidenkin varsat itselleen. Rouvashevosen pienistä mielenoikuista ja komeammalle sukupuolelle huutelusta huolimatta Sanni on erittäin helppo ja säyseä hoitaa ja kaikinpuolin mukava hevonen arjessa, joten ehkä sen tähtivuodet ovatkin edessä sitten joskus kun se saa toteuttaa itseään ja äidinvaistojaan siitostammana.

© Serena

Vaikka Stud Radbourd on tunnettu nimenomaan kouluratsastusmaailman keskiössä, on myös jalostus noussut viime vuosina yhä tärkeämmäksi osaksi tilan toimintaa. Tamma Roses ostettiinkin nimenomaan jalostuskäyttöön vailla omia ansioita kilpakentiltä. Joissakin näyttelyissä Roses on Radbourdin toimesta pyörähtänyt kohtuullisin tuloksin ja varmasti siitä olisi koulutuksessa saatu hyvä ratsukin, mutta sukunsa meriiteillä tamma purjehti suoraan siitoshevosen saappaisiin.

Jo tamman isä Komacha on sellainen nimi joka herättää mielenkiintoa niin Hollannissa kuin maan ulkopuolellakin. Oriilla itselläänkin on nimekäs suku; sen taustalta löytyy mm. ori Ambassador II jolla on plakkarissa tuplasti MM-kultaa kouluratsastuksessa. Komacha itsekin on kisannut menestyksellä GP-luokkia kansainvälisillä kentillä ja on se edustanut maataan mestaruuskarkeloissakin, vaikka mitalisijat ovatkin jääneet uupumaan.

Myös Komachaan yhdistetty Joline v. Meer edustaa kovemman tason kilpahevoslinjoja. Tamma itse on kilpaillut myös kouluratsastuksessa grand prix luokissa kuuluisan hollantilaisen Anki Beekhofin alla ja uraa jatkuikin menestyksekkäästi aina eläkepäiviin saakka ja toiminut niin ikään naisen ponnahduslautana lajin maailmanlaajuiseen kärkikaartiin. Sittemmin puolenkymmentä varsaa tehnyt Joline on periyttänyt lahjoja myös jälkikasvulleen ja näin niin Rosesin isän kuin emänkin puolen sisaruksista löytyy nimekkäitä hevosia, joista osa vaikuttaa yhä kouluratsastuksen huipulla.

Radbourdin omaa, ensimmäisten joukkoon lukeutuvaa kasvatustyötä edustaa Rosesiin yhdistetty ori Radbourd Sebastian. Tilalla syntynyt, ratsutettu ja kilpailtu, sekä jalostustyönsä siellä tehnyt musta komistus on ensisijaisesti jäänyt mieliin kouluradoilta, mutta suitsutusta se sai myös päästessään kantakirjaan huikein pistein kaikista osa-alueista. Sebastiania mainostetaankin niin sanotusti täydellisenä hevosena; upea rakenne ja liike, hyvä fysiikka ja rehellinen, työteliäs luonne. Ori onkin saavuttanut suosiota jalostuksessa niin kotimaassaan kuin sen ulkopuolellakin.

Tamma Millinoisin perinnöllä lienee vahva osuus Sebastianin menestykseen. Millinois tosin kilpaili kenttäratsastuksessa, mutta sai runsaasti kehuja niin hevosalan artikkeleiden kuin tuomariston pisteidenkin muodossa erityisesti suorituksistaan kouluosuuksilla. Nykyään suosituksi emätammaksi noussut Millinois ansaitsikin urallaan useita arvokisamitaleita ja sen jälkeläisiä on nähty useammassa lajissa, ei vain kentässä. Radbourdiin jo iäkkäämpänä siitostammana ostettu musta on jättänyt tilallekin kolme jälkeläistä, joista kaikki ovat menestyneet tahoillaan kouluradoilla. Sebastian syntyi yhdistelmästä kouluori Rabathan kanssa. Kilpailunäyttöjä ei nuorella oriilla niin ikään juuri ollut, mutta ura oli avattu lupaavasti ja niin rakenne kuin liikkeetkin olivat priimaa. Myöhemmin Rabatha nousikin tasaisesti aina GP tasolle asti ja siitä, sekä sen jälkeläisistä, varmasti kuullaan vielä.

© Serena