Vodyanoy
| Virallinen nimi | Vodyanoy "Juno" | Rotu, sukupuoli | Hollanninpuoliverinen, ori |
| Syntymäaika | 20.10.2021 | 3v 23.10.2021 | 10-vuotias | Rekisterinumero | VH22-012-0041 |
| Väri | Musta | Säkäkorkeus | 175cm |
| Omistaja | Tiikeri VRL-10741 | Kasvattaja | Leon Willemsen (© Serena) |
| Koulutustaso | ERJ 160cm, KRJ Vaativa A, KERJ CIC5, VVJ Vaikea | Painotuslaji | Esteratsastus |
- ktk-kelpoinen
Iso, villi ja äijjämäinen ovat yleensä termejä jotka Junon nähdessä ensi kertaa tulevat mieleen. Tarhassa käytös on vähintäänkin mahtipontista. On selvää, että tämä hevonen haluaa esiintyä ja nauttii liikkumisesta, sen verran juhlavaa on oriin askellus vapaana eikä ääntäkään säästellä jos toisia hevosia kulkee ohi. Myös riimussa Juno kulkee kuin paraatissa, ryhdikkään pöyhkeästi ja toisinaan hieman steppaillen. Monet yllättyvätkin miten pehmeä ja kiltti ori todellisuudessa on ja päälle liimatusta showmeiningistä huolimatta aina hallinnassa. Siis todellinen mammanpoika jos asian niin haluaa ilmaista, tosin itsevarmuutta ei tältä pojalta puutu.
Junon käytös on mallikelpoista tilanteesta ja paikasta riippumatta. Se saattaa olla kisapaikoilla aavistuksen pöyhkeämpi kuin kotioloissa, mutta sataprosenttinen kunnioitus ihmisiä kohtaan tekee oriista erittäin helpon käsiteltävän. Onhan Juno orimainen, mutta ei mitenkään ikävällä tavalla. Pikemminkin se on kuin iso lapsi, joka kaipaa säännöllisesti vähän hellyyttä ja lepertelyä, ja hoidettavana oleminen kuuluukin aivan taatusti oriin arkirutiinien top kolmoseen. Mitä pidempään ja ronskimmin sitä harjataan, sen enemmän Juno nauttii, vallan puhisten mielihyvästä. Itsevarma ori ei myöskään juuri säiky, ja jos säikkyy, tokenee Juno nopeasti harkitsemaan tilanteen vakavuutta uudelleen ja yleensä lopputulemana onkin se, ettei tilanne ollutkaan kovin vaarallinen. Se pysyykin helposti vaikka aloittelijallakin käsissä ja lukeutuu varmasti myös kokeneempien hoitajien suosikkeihin ihmismyönteisen ja nöyrän luonteensa ansiosta.
Myös ratsain ja valjakossa Juno on kiltti ja kuuliainen, mutta voi vauhdikkuudellaan säikäyttää kokemattomamman kuskin. Ori ei ryöstä tai niskoittele, se vain liikkuu reippaasti ja usein myös turhan omatoimisesti, ja vaikka avut menevätkin hyvin läpi on Junon tekeminen monesti hieman kiireellä kuorrutettua. Parhaimpaan lopputulokseen pääseekin liikuttamalla ensin enimmät energiat pois ja keskittymällä hakemaan rentoutta ja rauhallisuutta ennen todellisia treenejä. Kun sopiva rentous ja tasaisuus on saavutettu, löytyy askeleisiinkin kaivattua muunneltavuutta ja apuihin herkempi vaste. On ihan fakta, että Juno syttyy melkolailla enemmän esteille ja maastoradoille, ja joskus keskittyminen itse asiaan meinaakin herpaantua hauskanpidon nimissä. Ketterä ja nopea ori kyllä loistaa esteradoilla ja esimerkiksi valjakkoajon tarkkuusluokissa sitten kun sen enimmän innon saa suunnattua muuhun kuin revittelyyn. Hypyt ovat varmoja ja ilmavia ja valjakkoradoilla liikkuminen energistä, mutta tiettyä tarkkuutta, pelisilmää ja kylmähermoisuutta oriin kanssa toimiminen kuskilta vaatii, harrastettiinpa sen kanssa mitä tahansa.
© Serena