Vodyanoy

Iso, villi ja äijjämäinen ovat yleensä termejä jotka Junon nähdessä ensi kertaa tulevat mieleen. Tarhassa käytös on vähintäänkin mahtipontista. On selvää, että tämä hevonen haluaa esiintyä ja nauttii liikkumisesta, sen verran juhlavaa on oriin askellus vapaana eikä ääntäkään säästellä jos toisia hevosia kulkee ohi. Myös riimussa Juno kulkee kuin paraatissa, ryhdikkään pöyhkeästi ja toisinaan hieman steppaillen. Monet yllättyvätkin miten pehmeä ja kiltti ori todellisuudessa on ja päälle liimatusta showmeiningistä huolimatta aina hallinnassa. Siis todellinen mammanpoika jos asian niin haluaa ilmaista, tosin itsevarmuutta ei tältä pojalta puutu.

Junon käytös on mallikelpoista tilanteesta ja paikasta riippumatta. Se saattaa olla kisapaikoilla aavistuksen pöyhkeämpi kuin kotioloissa, mutta sataprosenttinen kunnioitus ihmisiä kohtaan tekee oriista erittäin helpon käsiteltävän. Onhan Juno orimainen, mutta ei mitenkään ikävällä tavalla. Pikemminkin se on kuin iso lapsi, joka kaipaa säännöllisesti vähän hellyyttä ja lepertelyä, ja hoidettavana oleminen kuuluukin aivan taatusti oriin arkirutiinien top kolmoseen. Mitä pidempään ja ronskimmin sitä harjataan, sen enemmän Juno nauttii, vallan puhisten mielihyvästä. Itsevarma ori ei myöskään juuri säiky, ja jos säikkyy, tokenee Juno nopeasti harkitsemaan tilanteen vakavuutta uudelleen ja yleensä lopputulemana onkin se, ettei tilanne ollutkaan kovin vaarallinen. Se pysyykin helposti vaikka aloittelijallakin käsissä ja lukeutuu varmasti myös kokeneempien hoitajien suosikkeihin ihmismyönteisen ja nöyrän luonteensa ansiosta.

Myös ratsain ja valjakossa Juno on kiltti ja kuuliainen, mutta voi vauhdikkuudellaan säikäyttää kokemattomamman kuskin. Ori ei ryöstä tai niskoittele, se vain liikkuu reippaasti ja usein myös turhan omatoimisesti, ja vaikka avut menevätkin hyvin läpi on Junon tekeminen monesti hieman kiireellä kuorrutettua. Parhaimpaan lopputulokseen pääseekin liikuttamalla ensin enimmät energiat pois ja keskittymällä hakemaan rentoutta ja rauhallisuutta ennen todellisia treenejä. Kun sopiva rentous ja tasaisuus on saavutettu, löytyy askeleisiinkin kaivattua muunneltavuutta ja apuihin herkempi vaste. On ihan fakta, että Juno syttyy melkolailla enemmän esteille ja maastoradoille, ja joskus keskittyminen itse asiaan meinaakin herpaantua hauskanpidon nimissä. Ketterä ja nopea ori kyllä loistaa esteradoilla ja esimerkiksi valjakkoajon tarkkuusluokissa sitten kun sen enimmän innon saa suunnattua muuhun kuin revittelyyn. Hypyt ovat varmoja ja ilmavia ja valjakkoradoilla liikkuminen energistä, mutta tiettyä tarkkuutta, pelisilmää ja kylmähermoisuutta oriin kanssa toimiminen kuskilta vaatii, harrastettiinpa sen kanssa mitä tahansa.

© Serena

Vodyanoy on hollantilaisen esteratsastaja Leon Willemsenin kasvatti ja yksi ensimmäisistä myytäväksi kasvatetuista miehen alkaessa hiljalleen suunnata energiaansa pois kilpakentiltä hevosjalostuksen ja valmentamisen suuntaan. Ori on syntynyt Leonin omasta kilpatammasta Verwolde Tempestasta, josta yksi aiempi tammavarsa on myös kilpaillut Leonin alla ja tekee nykyisin esteratsun uraa Saksassa. Myös Tempesta kilpaili ainoastaan esteillä, mutta laadukkaat liikkeet ja hyvä luonne olisivat yltäneet varmasti pitkälle koululuokkiinkin. Suvultaankin se on pääosin kenttäpainotteista, joten monipuolisuutta ja kestävyyttä tästä linjasta uskoisi löytyvän.

Verwolden siittola lähellä Amsterdamia onkin yksi maan johtavista kasvattajista hollanninpuoliveristen saralla ja Tempesta on tilan kasvatustyötä jo useammassa sukupolvessa. Tamman isä Verwolde Phoenixx on kilpaillut kenttää niin Hollannissa kuin muuallakin Euroopassa aina korkeimmille tasoille asti ja myös sen jälkeläisiä löytyy laajalti kotimaan rajojen ulkopuolelta. Phoenixx olikin paitsi osaava ratsu myös erittäin hyvärakenteinen hevonen ja menestystä näyttelyissä tuli saavutettua runsaasti. Tempestan emä Verwolde Quintana ei edustanut aivan niin kovaa kilpailukapasiteettia kuin Phoenixx, tosin pääasiassa tamman heikkous oli fyysisen potentiaalin sijaan sen luonne. Quintana kilpaili jonkin verran korkeillakin tasoilla kenttäratsastuksessa, mutta lopulta se päätettiin vapauttaa tehtävistään reissujen stressatessa tammaa liikaa. Kotioloissa tamma pärjäsi kuitenkin loistavasti ja useat varsat ovat osoittaneet, ettei epävarmuus ja stressiherkkyys ole periytynyt.

Tempestalle valikoitui sopivaksi oriiksi Zephyr’s Ulysses. Tämä ori ei ole sieltä tunnetuimmasta päästä, ainakaan vielä, eikä sukukaan ole kovilla nimillä ruuditettu. Ulysses on Leon Willemsenin veljenpojan kenttäratsu ja tuli sitä kautta miehen tietoisuuteen, tehden kuuleman mukaan vaikutuksen hetkessä hyvällä luonteellaan ja yhteistyöhalullaan. Ulysses on lyönyt monet muutkin ällikällä, sen lähisuku on nimittäin lähes täysin valjakkohevosia. Emä Poetica onkin edustanut Hollantia MM-kisoissa useana vuonna niin yksilö- kuin parikilpailuissakin, mutta on tämän lisäksi myös osaava ratsu vaikkei ratsastuslajeista kilpailunäyttöä löydykään.

Ori Razazel puolestaan on kilpaillut niin yksilövaljakossa kuin kouluratsastuksessakin korkealla tasolla. Monipuolinen, hyväluontoinen ja kaunis rakenteinen ori onkin saanut huomiota myös ratsupiireissä, joihin valtaosa sen jälkeläisistäkin on syntynyt Razazelin valjakkosukuisuudesta huolimatta. Edellytykset tälläkin oriilla olivat kivuta Poetican tavoin MM-tasolle, mutta se valitettavasti menehtyi ähkyleikkausta seuraaviin komplikaatioihin. Valjakkolinjalle jääneistä varsoista monet ovatkin jo ohittaneet urallaan isänsä menestyksen ja ratsujälkeläisistäkin useampi kilpailee kansallisella tasolla, joten Razazelin monipuolisuuden voi sanoa jääneen elämään.

© Serena