Puzzle Boy

Karikatyyrisesti ilmaistuna Pujo on se nuoruuden hevosromaanien “hullu” ori. Hallitsematon, vahva, villi. Yhden ihmisen hevonen. Suurten eleiden ja reaktiivisuuden alla on paljon epävarmuutta ja puutteellinen tapakasvatus, monia virheitä jotka varmasti tulevat seuraamaan oria hautaan asti erilaisina käytösongelmina. Ymmärryksellä, kunnioituksella ja ajalla Pujokin on kuitenkin puhjennut kukkaan. Siitä on saatu hevonen, vaikka ne ikävemmätkin vaihtoehdot olivat pitkään läsnä.

Määrätietoisuus ja tiukat pelisäännöt eivät johda Pujon kanssa mihinkään, eivät ainakaan ennen kuin perusta molemminpuolisen kunnioituksen ja luottamuksen suhteen on kunnossa. Helpointa on kun oriin arjessa on yksi tai kaksi tuttua ihmistä ja pohjatyö näihin ajan kanssa luotu. Kun Pujo luottaa ihmiseen, on sen suhtautuminen ympäröivään maailmaan jopa rauhallista ja arkiset askareet sujuvat ilman suurempia välikohtauksia. Arkuudesta ei pääse mihinkään, mutta kultakarvainen ori tukeutuu luotettuun hoitajaan jos sille on tarve. Tilanne voi olla myös tyystin toisenlainen; Pujo reagoi asioihin herkästi ja se reagoi isosti. Se voi valita taistele tai pakene tilassa kumman tahansa vaihtoehdon. Ori ei siis sovi tuntemattomiin käsiin (eikä niihin suostukaan), ikinä.

Huonon vastakohtana on paljon hyvääkin. Sirorakenteinen Pujo on osoittanut kykynsä ratsuna erityisesti esteradoilla. Se suorastaan syttyy ja silminnähden nauttii päästessään radalle, vaikka helpoksi ratsuksi ei oria voi siltikään kehua. Kuten olettaa saattaa, täytyy selässä istua tutun, luotettavan ja pehmeän ratsastajan, ja yhteistyön muovaaminen ottaa aikaa. Pujo kuitenkin palkitsee upealla hyppytekniikallaan, ketteryydellään ja nopeudellaan, sen selässä tuntuu, että vain taivas on rajana.

Sileällä työskentely vaatiikin sitten hieman enemmän vaivannäköä. Kun puomeja ei ole näköpiirissä, tuppaa Pujon huomio herpaantumaan epäolennaiseen ja ympäristön kuvitellut pelotteet hyppäävät silmille. Rauhallisella, aktiivisella ratsastuksella - tai valjakossa ohjastamisella - oriin saa toki keskittymään kohtuullisesti myös sileällä, vaikka joskus se tuntuukin siltä kuin omistaisi kolme vasenta jalkaa. Vaikka Pujo on ketteryytensä ja notkeutensa vuoksi fysiikaltaan erittäin soveltuva myös valjakkoajoon, ovat tarkkuusradat sille haastavia. Keilat ovat oriin mielestä äärimmäisen epäilyttäviä eikä se osaa tukeutua niin vahvasti kärryillä istuvaan kuskiin kuin ratsastajaan. Monipuolisuutta Pujosta siis löytyy, mutta esteratojen ulkopuolella sitä saa joskus kaivamalla kaivaa esiin.

© Serena

Hevoshuutokaupassa esiintyessään ori nimeltä Puzzle Boy oli sellainen villi kortti. Moni näki siinä jotain, mutta useimmat vain enemmän ja vähemmän vauhkon eläimen. Tai värijalostajan aarteen, sikäli kuin kyseinen värijalostaja tällaisen haluaisi käsiinsä. Myös suku oli monille puoliveri-ihmisillekin kysymysmerkki; oliko tässä arvokasta, vieraampaa geenimateriaalia kilpahevoslinjoihin vai katastrofin ainekset?

Sivistyneenä arvauksena voitanee todeta, että ainakin jossain mittakaavassa juuri väriperimä lieneekin toiminut vaikutteena yhdistelmän toteuttamiselle, sen verran erityyppisiä ovat vanhemmat keskenään. Eazyhill Nicolas on verrattain vieras nimi, vaikka jonkinasteista huomiota ori on erikoisella värityksellään kerännytkin. Se on estehevonen, eikä ihan huonokaan sellainen vaan kisannut aktiivisesti 150-160cm ratoja kotimaassaan, mutta isommat ja nimekkäämmät karkelot ovat Nicolasilta jääneet käymättä eikä näin ollen näkyvyyttäkään ole tullut siinä mittakaavassa mihin ehkä potentiaalia olisi ollut.

Jossain määrin tunnetummaksi noussut nimi - ja kaiketi Puzzle Boyn lähisuvun tunnetuin - on Nicolasin isä Matthias v. Poelwijk, joka viimeisinä aktiivivuosinaan nähtiin isoilla esteradoilla nykyisin jo eläkkeellä olevan, entisen MM-hopeamitalisti Dirk Janssenin ratsuna. Sittemmin oria on luonnehdittu haastavaksi hevoseksi, äkkipikaiseksi ja vahvaksi. Näiden piirteiden uskotaankin olleen vaikuttajina pahaan kaatumiseen Matthiaksen viimeiseksi jääneessä kilpailussa. Kolme viikkoa onnettomuudesta ori lopetettiin vammojensa vuoksi. Se ehti kuitenkin jättää paljon jälkeläisiä, ja vaikka Nicolas sitä selväpäisempää kastia edustaakin, on monelle jäänyt myös oriin reaktiivinen luonne.

Sen sijaan Nicolasin emätamma Michellen ei voi sanoa historiankirjoihin jääneen, hyvässä taikka pahassa. Sen verran tiedetään, että ruunivoikko vaikutti frieslandilaisella Haverlandin tilalla ja sen ansiot kilpailuissa ovat varsin niukat; jonkin verran este- ja koulumenestystä ja jokunen näyttelymeriitti. Tamma elikin elämänsä pääasiassa siitostehtävissä, mutta kovin nimekkäitä jälkeläisiä se ei jättänyt.

Kuten jo todettu, on Eazyhill Nicolasin yhdistäminen hallakkoon Melanieen ollut ainakin osittain värijalostushakuista ja siinä toki Puzzle Boyn kohdalla on onnistuttukin. Melanie itse oli pääasiassa harraste- ja siitoshevonen; se kävi kyllä useammankin kilparatsastajan parina este- ja kouluradoilla, mutta ei sopinut aran luonteensa puolesta liikkuvaan elämäntyyliin. Hyvää rakennetta ja korrekteja liikkeitä se jätti varsoilleenkin, mutta monissa näkyy myös heikompi hermorakenne.

Lauwens Julius ja Lauwens Katrien edustavat kumpikin suuren, hollantilaisen Stud Lauwensin kasvattamia estesukuja useamman sukupolven ajalta. Julius teki pitkän uran kilparadoilla Lauwensin perijän Anthony Lauwensin ratsuna ympäri Eurooppaa. Myös väri ja rakenne ovat antaneet oriille näkyvyyttä ja kotimaassaan sillä onkin jonkin verran jälkikasvua. Myös Katrien aloitti uransa lupaavasti, mutta siirtyi jo kahdeksan vuotiaana jalkaongelmien vuoksi siitostehtäviin. Jälkeläisiin onkin mahtunut muutama menestyneempikin hevonen, mm. Hollannin mestaruudesta kilpaillut Lauwens Namaste sekä ori Urbonas II, jonka puhutaan valmistautuvan seuraaviin olympialaisiin ratsastajansa Miriam Meultenbeltin kanssa.

© Serena