Teletap van Grot

Hevoshuutokaupassa esiintyessään ori nimeltä Puzzle Boy oli sellainen villi kortti. Moni näki siinä jotain, mutta useimmat vain enemmän ja vähemmän vauhkon eläimen. Tai värijalostajan aarteen, sikäli kuin kyseinen värijalostaja tällaisen haluaisi käsiinsä. Myös suku oli monille puoliveri-ihmisillekin kysymysmerkki; oliko tässä arvokasta, vieraampaa geenimateriaalia kilpahevoslinjoihin vai katastrofin ainekset?

Sivistyneenä arvauksena voitanee todeta, että ainakin jossain mittakaavassa juuri väriperimä lieneekin toiminut vaikutteena yhdistelmän toteuttamiselle, sen verran erityyppisiä ovat vanhemmat keskenään. Eazyhill Nicolas on verrattain vieras nimi, vaikka jonkinasteista huomiota ori on erikoisella värityksellään kerännytkin. Se on estehevonen, eikä ihan huonokaan sellainen vaan kisannut aktiivisesti 150-160cm ratoja kotimaassaan, mutta isommat ja nimekkäämmät karkelot ovat Nicolasilta jääneet käymättä eikä näin ollen näkyvyyttäkään ole tullut siinä mittakaavassa mihin ehkä potentiaalia olisi ollut.

Jossain määrin tunnetummaksi noussut nimi - ja kaiketi Puzzle Boyn lähisuvun tunnetuin - on Nicolasin isä Matthias v. Poelwijk, joka viimeisinä aktiivivuosinaan nähtiin isoilla esteradoilla nykyisin jo eläkkeellä olevan, entisen MM-hopeamitalisti Dirk Janssenin ratsuna. Sittemmin oria on luonnehdittu haastavaksi hevoseksi, äkkipikaiseksi ja vahvaksi. Näiden piirteiden uskotaankin olleen vaikuttajina pahaan kaatumiseen Matthiaksen viimeiseksi jääneessä kilpailussa. Kolme viikkoa onnettomuudesta ori lopetettiin vammojensa vuoksi. Se ehti kuitenkin jättää paljon jälkeläisiä, ja vaikka Nicolas sitä selväpäisempää kastia edustaakin, on monelle jäänyt myös oriin reaktiivinen luonne.

Sen sijaan Nicolasin emätamma Michellen ei voi sanoa historiankirjoihin jääneen, hyvässä taikka pahassa. Sen verran tiedetään, että ruunivoikko vaikutti frieslandilaisella Haverlandin tilalla ja sen ansiot kilpailuissa ovat varsin niukat; jonkin verran este- ja koulumenestystä ja jokunen näyttelymeriitti. Tamma elikin elämänsä pääasiassa siitostehtävissä, mutta kovin nimekkäitä jälkeläisiä se ei jättänyt.

Kuten jo todettu, on Eazyhill Nicolasin yhdistäminen hallakkoon Melanieen ollut ainakin osittain värijalostushakuista ja siinä toki Puzzle Boyn kohdalla on onnistuttukin. Melanie itse oli pääasiassa harraste- ja siitoshevonen; se kävi kyllä useammankin kilparatsastajan parina este- ja kouluradoilla, mutta ei sopinut aran luonteensa puolesta liikkuvaan elämäntyyliin. Hyvää rakennetta ja korrekteja liikkeitä se jätti varsoilleenkin, mutta monissa näkyy myös heikompi hermorakenne.

Lauwens Julius ja Lauwens Katrien edustavat kumpikin suuren, hollantilaisen Stud Lauwensin kasvattamia estesukuja useamman sukupolven ajalta. Julius teki pitkän uran kilparadoilla Lauwensin perijän Anthony Lauwensin ratsuna ympäri Eurooppaa. Myös väri ja rakenne ovat antaneet oriille näkyvyyttä ja kotimaassaan sillä onkin jonkin verran jälkikasvua. Myös Katrien aloitti uransa lupaavasti, mutta siirtyi jo kahdeksan vuotiaana jalkaongelmien vuoksi siitostehtäviin. Jälkeläisiin onkin mahtunut muutama menestyneempikin hevonen, mm. Hollannin mestaruudesta kilpaillut Lauwens Namaste sekä ori Urbonas II, jonka puhutaan valmistautuvan seuraaviin olympialaisiin ratsastajansa Miriam Meultenbeltin kanssa.

Evanna Hoyer on kasvanut hollantilaisten puoliveristen parissa ja jo useamman vuoden niitä nimiinsä kasvattanutkin. Toisin kuin useimmat kilpahevoskasvattajat, on Evanna panostanut yhden lajin sijaan monipuoliseen kapasiteettiin, hyvään kilpahevosen hermorakenteeseen ja korrektiin rakenteeseen. Pipon emälinjan Natalia ja Jolanda ovat myös Hoyerin perhekunnan kasvatustyötä, jota Evanna nyt itsenäisesti jatkaa.

Natalia olikin Evannan oma kilparatsu, vaikka vielä vanhempiensa kasvatusvalinnoista rakenneltu. Siro tamma oli tyypiltään hyvin samanlainen kuin tyttärensä Pleasant Scent ja samaa mallia ovat kaikki tamman muutkin jälkeläiset, molemmista sukupuolista, edustaneet. Jopa liiallinen sirous on kuitenkin aiheuttanut sen, ettei yhtäkään kantakirjaoria ole Nataliasta jäänyt, joten ominaisuuden voi sanoa olevan melko vahvasti periytyvä. Tamma itse kilpaili esteillä ja koulussa, joskaan ei kovin isoissa luokissa, mutta omalla tasollaan erittäin tasaisesti ja puhtaasti. Tyttärelle on periytynyt myös Natalian kuuliaisuus ja herkkyys, joskaan emässä jälkimmäinen ei näyttäytynyt niin silmiinpistävällä tavalla, vaan pikemminkin kilparatsulle juuri sopivissa määrin. Samaa voi myös sanoa Natalian emästä Jolandasta. Se tosin ei kilpaillut kuin noin kahdeksan vuotiaaksi saakka ja siirtyi sitten siitostehtäviin terveysongelmien vuoksi. Jolanda olikin kovasukuinen varsinkin esteratsukasvatusta ajatellen ja sen varsoille löytyi oma, vahva kysyntänsä. Valitettavasti myös tamman ura tällä osa-alueella loppui lyhyeen sen menehtyessä kolmannessa varsomisessaan.

Voikko Klaus v. Hogeboom löytyi Jolandan ensimmäiseksi sulhoksi Tanskasta. Hollantilaissyntyinen ori herätti jo nuorena runsaasti huomiota niin värillään, liikkeillään kuin lupaavalla kapasiteetillaankin. Kenttää kansainvälisellä tasolla kilpaillut ori hyväksyttiinkin jo varhaisina vuosinaan useisiin eri kantakirjoihin ja jälkeläisiäkin sille on kertynyt kotimaansa ja Tanskan ohella myös muualle Eurooppaan. Oriista haettiin yhdistelmään parempaa fysiikkaa ja tasaisempaa luonnetta, joskin tämän emälinjan herkkyys näyttää jyräävän vahvasti muut, ehkä toivotummat piirteet.

Kimo ori Bolenstein Jacob oli kenties jälkeenpäin ajateltuna kyseenalainen valinta herkälle Natalialle. Alkuvuosinaan sitä luonnehdittiin kuumapäiseksi, mikä usein näkyi esteradoillakin hetkellisinä hallinnan menetyksinä ja niitä seuranneina läheltäpiti tilanteina. Jacob oli näyttävä ja mieleenpainuva, jälkimmäistä lähinnä sen vuoksi, että yleisö sai monesti pidättää hengitystään sen suoritusten aikana. Ori ennätti jättää runsaasti jälkeläisiä ennen pahenevista luonneongelmista johtuvaa ruunausta seitsemänvuotiaana, ja vain yhdeksänvuotiaana se lopetettiin toistuvan aggressiivisen käytöksen vuoksi. Toisaalta kun katsoo oriin emää Hagelin Jasminia, olivat ongelmat kukaties odotettavissa.

Jasmin oli puhtaasti siitostamma, osin erinomaisen sukunsa vuoksi, mutta epäilemättä asiaan vaikutti myös kova luonne. Julkisesti sanottuna se oli haastava, mutta kulissien takana tamma oli häijy ja arvaamaton, niin ihmisille kuin muille hevosillekin. Se periytti myös hyvää rakennetta ja erinomaista hyppykykyä, mutta useimmat tamman jälkeläisistä ovat, joko perimän tai opitun käytöksen johdosta, olleet vähintäänkin vaikeita.

Jos Jasminin luonteikkuus ei olisi ollut niin vahvasti periytyvää laatua, olisi Hannes v.d. Rhoon ollut sille varmasti oiva valinta. Ori kilpaili arvokisoissa asti esteitä, ansaiten jokusen mitalisijankin, ja sitä on mainostettu paitsi näiden ansioiden, myös tasaisen ja kiltin luonteensa vuoksi. Kimo komistus vaikutti noin kymmenvuotiaaksi asti Hollannissa ja jatkoi sitten uraansa Ruotsissa, josta käsin sen siementä myytiin lähimaihin hyvin jälkeläistuloksin aina oriin eläkepäiviin saakka.

© Serena