Henrick van Grot

Arabianhevonen ei ole se tyypillisin näky ainakaan kovin korkealla perinteisen kilparatsastuksen piireissä, mutta hollantilaisten Espen ja Hendrika Boogardin tilalla juuri kyseiseen asiaan on panostettu. Heidän tavoitteensa onkin ollut jalostaa rodunomaisia, mutta vahvoja ja kestäviä yleisratsuja koulu- ja estekentille, siinä myös onnistuen. Jedorico ox on tallin kasvatustyötä toisessa sukupolvessa, ja yhdessä Hendrikan kanssa ratsukko onkin kilpaillut kotimaassaan ja Keski-Euroopassa jopa 130cm esteradoilla asti ja koulutustasoltaankin sen mainitaan olevan helppo A, joskaan kouluratsastuspuolen kisoja ei oriilla ole alla. Jedorico onkin niittänyt mainetta paitsi poikkeuksellisen rotunsa myöskin kisakäyttäytymisensä vuoksi, tämä hevonen ei nimittäin huku massaan; tulisen oriin esiintyminen on aina showmaista ja toisinaan sen temperamentti kiehuu kilpailuiden huumassa yli, saaden yleisön pidättämään jännityksestä henkeään radan onnistumisen puolesta. Boogaardien omien hevosten ulkopuolella ei Jedoricoa ole paljoa arabijalostukseen käytetty, mutta erityisesti ratsuponipiireissä se on ollut erittäin suosittu.

Myös Jedoricon isä Edrahawd ox on Boogaardien oma kasvatti, niitä ensimmäisiä, ja selvästi myös saanut osakseen suuren tunnearvon, sillä se viettelee edelleenkin eläkepäiviään synnyinlaitumillaan oloneuvoksena. Ori tulee niin ikään näyttelysuvusta, mutta se itse osoitti olevansa paljon enemmän kuin kiiltokuvahevonen. Helppo A ja 120cm luokissa kilpaillut kimo oli poikansa tapaan valovoimainen ja näyttävät ratsu, jonka energia ja herkkyys tuntuivat aivan katsomoon saakka. Erityisesti puhtaat ja elegantit liikkeet ovat sitä mitä Edrahawdin jälkeläisissä on arvostettu, joskin tässäkin tapauksessa näyttöä voi sanoa olevan eniten ratsuponien riveissä.

Tamma Jemiljah ox ostettiin Boogaardeille Saksasta, siittolasta jonka toiminta pyörii sen perinteisen näyttelypuolen ympärillä. Kehissä on tamma itsekin ehtinyt pyörähtää kohtuullisin tuloksin ennen myymistään, mutta Boogaardeilla tietenkin haluttiin nähdä mitä muita avuja sirolta ruunikolta löytyy. Jemiljah ei kestänyt kovin hyvin hyppäämistä, mutta kouluratsuna se kiersi jonkin verran helppo A ratoja ja osasi vaativampiakin liikkeitä. Päätoimenkuva oli kuitenkin siitostammana. Jälkeläisistä tallin omistukseen jääneet ovat ansainneet paikkansa eritasoisina ratsuina niin koulu- kuin esteradoillakin, vaikka toivottua tasaisempaa luonteenlaatua se ei ainakaan Jedoricolle onnistunut jättämään.

Kuinka sitten syntyi hevonen nimeltä Hidwarads Jeles ox? Ruotsalainen Mikaela Ehrling toi Amerikasta arabitamma Jelesdha oxin. Entisessä elämässään askellajiratsu, Jelesdha pääsi opettelemaan perinteisempien ratsastuslajien saloja pääasiassa harrastuskaverina. Kuuliaisen ja yritteliään tamman kehitys olikin niin hyvää, että myöhemmin Mikaela vei sen myös kilpakentille enimmäkseen kenttään aina CIC1 tasolle saakka.

Minkäänlaista koulu- tai estehistoriaa ei Jeledhalla tosiaankaan ollut, sen molemmat vanhemmat kun olivat myös näyttely- ja askellajihevosia. Jorhiuxn ox olikin menestynyt ori saddle seat luokissa ja periyttikin varsin näyttävää liikettä ja yhteistyönhaluista luonnetta, vaikka arabianhevosen herkkyyttäkin siinä näkyi. Valtaosa sen varsoista onkin myös niin ikään menestynyt askellajikilpailuissa ja Jelesdha onkin harvoja, jotka ovat päätyneet toisenlaiselle uralle ja ylipäätään Amerikan ulkopuolelle.

Upearakenteinen Eleshka ox oli ehkä pliisumpi mitä tuli kilpailumenestykseen, mutta tämän tamman meriitit ovatkin tulleet näyttelyissä. Alunperin tamma on tuotu Jenkkeihin Egyptistä ja useimmat sen sukulaisetkin, sikäli kuin niistä tiedetään, ovat täysin näyttelyhevosia. Sikäli voikin sanoa Jelesdhan hyvän menestyksen kenttäratsastuksessa olleen pieni yllätys, koska taustat eivät varsinaisesti tällaiseen viitanneet. Mistä päästäänkin takaisin siihen, miksi tamma haluttiin varsottaa ja miksi juuri Jedoricolla; olisihan vähintään tyhmää jättää käyttämättä sekä osaavaa että kaunista tammaa, ja kilpakentillä taitonsa osoittanut ori oli sille juuri sopiva pari.

Mr. Powell (Iso-Britannia) kertoo kasvatuksestaan ja Pennin suvusta:
Monipuolinen, laadukas, hyväpäinen ; niillä kasvatusperiaatteilla olemme ponnistaneet paikallisesti welsharrastajien tietoisuuteen ja niihin peilaamme myös tekemiämme yhdistelmiä, ja korvaamme pienenä tilana kasvatusmäärämme laadulla. Toisen polven jalostustyötä oleva Silvercoast Snowdrop syntyi myös mainittujen määreiden lopputuloksena sekä onnekkaiden tähtien alla, koska tamma on malliesimerkki siitä mihin kasvatuksessa pyrimme.

Omistamamme tammalinjan ensimmäinen, Snowdropin emän emä, on Somersetiläiseltä Gleadell Farmilta ostettu Gleadell Heather. Kyseisen kasvattajan varsoja tilallamme on nähty pari jo entuudestaan, molemmat erittäin hyviä käyttöponeja ja periyttäjiä, joten luotto tähän kasvattajaan oli jo vankalla pohjalla. Myöskään Heather ei ole ollut pettymys. Parhaimmat tulokset se on saanut valjakkoajossa, mutta tamma on kiertänyt myös lasten ratsuna showluokissa eikä se aivan osattomaksi näyttelymenestyksestäkään ole jäänyt. Heather on tehnyt myös viisi hienoa varsaa, joista kaksi tammaa ovat jääneet kotiin jatkamaan emänsä jalan jäljissä, perien myös tämän miellyttävän ja energisen luonteen.

Olemme luottaneet Gleadellilaisiin myös orivalinnoissamme, yksi osoitus siitä juuri toinen Heatherista kotiin jääneistä varsoista, Snowdropin emä Silvercoast Harebell. Sen isäksi valikoitui kaunis, musta Gleadell Dafydd toki monipuolisten ominaisuuksiensa puoltamana, mutta erityisesti hyvän rakenteensa vuoksi. Dafydd on monipuolinen junioreiden ratsu, erittäin tasainen luonne ja näyttelykehien konkari. Gleadellin oreista sen voi ilmanmuuta sanoa saaneen eniten huomiota puoleensa maanlaajuisestikin eikä sen suosio siitosoriina ole siitä ainakaan kärsinyt. Heather-Dafydd yhdistelmä myös uusittiin meillä pari vuotta Harebellin jälkeen; ori Silvercoast Hedwydd myytiin Yorkilaiselle welshkasvattajalle ja se on jo niittänyt mukavasti mainetta niin kilpakentillä kuin näyttelyissäkin, eivätkä varsanäytötkään ole hassumpia. Myös Harebell on onnistunut tapaus; emäänsä nähden sillä on erittäin hyvä ja kestävä rakenne, runsaasti liikettä, voimaa ja notkeutta valjakkoon sekä erittäin säteilevän eläväinen persoona. Myös kykyä koulu- ja esteratsastukseen löytyy, joskaan niissä lajeissa tammalle ei ole kilpailtu. Snowdrop on tämän tamman ensimmäinen varsa joten sen vaiheita tulemme varmasti seuraamaan mielenkiinnolla.

Snowdropin isä on toinen kahdesta oriistamme, Duncastle Sailor. Toisin kuin Harebell, on Sailor ori jolta löytyy jälkeläisnäyttöjä jo useiden kymmenien varsojen verran, ja se olikin osa syy juuri tämän yhdistelmän käyttöön. Sailor on hyvin tasainen ori joka suhteessa; se on rauhallinen luonne, korrektirakenteinen ja kohtalaisen osaava. Ei mitään liioiteltua, mutta sopivissa suhteissa kaikkia oikeita palasia, joita ori on periyttänyt hyvin myös jälkeläisilleen, sekä näiden jälkeläisille. Sailorin varsat ovat monipuolisia ja kivoja poneja kaikenlaiseen harrastamiseen sekä luottovalintoja jalostukseen.

Sailorin takaa löytyy myös samalta tilalta kotoisin oleva, jo edesmennyt Duncastle Anchor. Isä ja poika voisivat olla värin, merkkien ja rakenteen osalta kaksoset, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin, Anchor oli nimittäin elinaikanaan kaikkea muuta kuin tasainen ja jo kuvista voi sanoa oriilla olleen tietynlaista energiaa ja show-asennetta. Anchor olikin ennen kaikkea menestynyt, monia titteleitäkin kerännyt näyttelyponi joka hienon rakenteensa ohella voitti monet kanssakilpailijat juurikin sen asenteen mitalla. Lastenratsuksi ei temperamenttisesta oriista olisi ollut, mutta se toimi valovoimaisena valjakkoponina ja jätti runsaasti upean näköisiä jälkeläisiä, useimmat niistä isäänsä huomattavasti monipuolisemmin menestyneitä.

Blackburn Duchess onkin täydellinen vastakappale Anchorille; rauhallinen, nöyrä, lempeä, samoja ominaisuuksia joita se on jättänyt jälkeläiselleen ja ainoalle pojalleen Sailorille. Ennen kaikkea Duchess oli aktiivivuosinaan kilpaponi joka nähtiin niin helppo A:n kouluradoilla kuin 90cm esteilläkin, eikä suotta, sillä nykyisin ponin omistaja ja silloinen, pitkäaikainen ratsastaja Annie Humphrey työskentelee puoliveristen kanssa kansainvälisillä esteradoilla. Myös Duchess porskuttaa edelleen, poni toimittaa nimittäin eräänlaisen maskotin virkaa Annien tiimissä ja tuttu näky tämän instagram-päivityksissä. Jälkeläisiä Duchess jätti neljä kappaletta, joista yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat näyttäneet emänsä tapaan kyntensä junioreiden kilparadoilla.

© Serena