Tarhassa häntä soihtuna ylväästi liihottava Jellu ei herätä ajatuksia tasaisesta ja rauhallisesta hevosesta, eikä toki moni sitä rodun perusteellakaan lähtisi arvailemaan. Energiaa ja showhenkisyyttä oriilta löytyykin kyllä, mutta kiiltokuvamaisen pinnan olla on herkkä ja hyväkäytöksinen hevonen. Jellu ei olekaan, käytöksestään huolimatta, mikään karjas ori vaan pikemminkin peräkammarin poika, joka mielellään menee oman ihmisensä taakse piiloon jos maailma alkaa liikaa jännittää.

Ujoksikin Jellua voi huoletta haukkua eikä se vieraampien ihmisten kanssa ala ihan suoriltaan kaveeraamaan, jos nyt ei toisaalta arkisissa tilanteissa karttelekkaan. Ihan kenen tahansa kanssa se ei myöskään läheisempää tuttavuutta toivo, vaan herkkä ori kaipaa rinnalleen luotettavan, rehdin ja pehmeähkön ihmisen. Perustoimet kyllä sujuvat vähän vieraammassakin seurassa ja ympäristössä, mutta täydellisen rento ori on vain omiksi lukemiensa ihmisystävien seurassa. Erityisesti tämä korostuu tilanteissa ja paikoissa jotka saavat Jellun jännittyneeksi, sillä hyvin nopeasti se jännitys voi eskaloitua peloksi jos kimo ei saa tukea omiltaan.

Arabialaiseksi ori on erittäin osaava, siis sellainen yllättäjä joka perinteisten puoliveristen joukossa loksauttaa leukoja. Selkäänsä se vain tarvitsee pehmeän, mutta määrätietoisen ihmisen, sellaisen joka kykenee ohjaamaan oria pienieleisesti, mutta myös hallitsemaan sen temperamentin puuskat. Totta tosiaan, normaalisti niin hyväkäytöksinen Jellu osaakin kuumua ja kiihtyä, varsinkin yhtään paineisen tilanteen alla, ja normaalisti kuuliaisesta ratsusta kumpuaakin esiin hallitsemattomampi puoli, sellainen joka vaatii niitä määrätietoisia otteita laantuakseen.

Perintönään ori on saanut temperamenttinsa lisäksi melko monipuolisen kattauksen ominaisuuksia joiden pohjalta sen koulutusta on ollut helppo viedä niinkin pitkälle kuin se on. Luontainen karisma ja näyttävät liikkeet ovat juurtuneet varsin syvälle ja ovat tietenkin eduksi askellajikilpailuissa, joihin myös Jellun ihmismyönteinen ja kuuliainen luonne soveltuu hyvin, mutta vaikka Jellu onkin myös osaava kouluratsu, puskevat ne showliikkeet joskus väärässä paikassa läpi, etenkin jos ori pääsee yhtään kuumumaan. Askellajit ovat puhtaat ja liikkuminen melko tasapainoista, mutta herkästi vähän “liikaa”. Esteille Jellulla löytyy ponnistusvoimaa ja sen hyppytyyli on hyvin kevyt ja huolellinen, mutta varsinkin isommilla radoilla ratsastajan antama tuki korostuu, muutoin ori voi jännittää korkeampia ja erikoisempia esteitä. Menestystä voi Jellun kanssa koettaa huoletta myös kenttäratsastuksessa, sillä kestävyyttä piisaa eivätkä kolmipäiväiset kilpailut ja pitkät maasto-osuudet ole tälle hevoselle mitään.

© Serena

Arabianhevonen ei ole se tyypillisin näky ainakaan kovin korkealla perinteisen kilparatsastuksen piireissä, mutta hollantilaisten Espen ja Hendrika Boogardin tilalla juuri kyseiseen asiaan on panostettu. Heidän tavoitteensa onkin ollut jalostaa rodunomaisia, mutta vahvoja ja kestäviä yleisratsuja koulu- ja estekentille, siinä myös onnistuen. Jedorico ox on tallin kasvatustyötä toisessa sukupolvessa, ja yhdessä Hendrikan kanssa ratsukko onkin kilpaillut kotimaassaan ja Keski-Euroopassa jopa 130cm esteradoilla asti ja koulutustasoltaankin sen mainitaan olevan helppo A, joskaan kouluratsastuspuolen kisoja ei oriilla ole alla. Jedorico onkin niittänyt mainetta paitsi poikkeuksellisen rotunsa myöskin kisakäyttäytymisensä vuoksi, tämä hevonen ei nimittäin huku massaan; tulisen oriin esiintyminen on aina showmaista ja toisinaan sen temperamentti kiehuu kilpailuiden huumassa yli, saaden yleisön pidättämään jännityksestä henkeään radan onnistumisen puolesta. Boogaardien omien hevosten ulkopuolella ei Jedoricoa ole paljoa arabijalostukseen käytetty, mutta erityisesti ratsuponipiireissä se on ollut erittäin suosittu.

Myös Jedoricon isä Edrahawd ox on Boogaardien oma kasvatti, niitä ensimmäisiä, ja selvästi myös saanut osakseen suuren tunnearvon, sillä se viettelee edelleenkin eläkepäiviään synnyinlaitumillaan oloneuvoksena. Ori tulee niin ikään näyttelysuvusta, mutta se itse osoitti olevansa paljon enemmän kuin kiiltokuvahevonen. Helppo A ja 120cm luokissa kilpaillut kimo oli poikansa tapaan valovoimainen ja näyttävät ratsu, jonka energia ja herkkyys tuntuivat aivan katsomoon saakka. Erityisesti puhtaat ja elegantit liikkeet ovat sitä mitä Edrahawdin jälkeläisissä on arvostettu, joskin tässäkin tapauksessa näyttöä voi sanoa olevan eniten ratsuponien riveissä.

Tamma Jemiljah ox ostettiin Boogaardeille Saksasta, siittolasta jonka toiminta pyörii sen perinteisen näyttelypuolen ympärillä. Kehissä on tamma itsekin ehtinyt pyörähtää kohtuullisin tuloksin ennen myymistään, mutta Boogaardeilla tietenkin haluttiin nähdä mitä muita avuja sirolta ruunikolta löytyy. Jemiljah ei kestänyt kovin hyvin hyppäämistä, mutta kouluratsuna se kiersi jonkin verran helppo A ratoja ja osasi vaativampiakin liikkeitä. Päätoimenkuva oli kuitenkin siitostammana. Jälkeläisistä tallin omistukseen jääneet ovat ansainneet paikkansa eritasoisina ratsuina niin koulu- kuin esteradoillakin, vaikka toivottua tasaisempaa luonteenlaatua se ei ainakaan Jedoricolle onnistunut jättämään.

Kuinka sitten syntyi hevonen nimeltä Hidwarads Jeles ox? Ruotsalainen Mikaela Ehrling toi Amerikasta arabitamma Jelesdha oxin. Entisessä elämässään askellajiratsu, Jelesdha pääsi opettelemaan perinteisempien ratsastuslajien saloja pääasiassa harrastuskaverina. Kuuliaisen ja yritteliään tamman kehitys olikin niin hyvää, että myöhemmin Mikaela vei sen myös kilpakentille enimmäkseen kenttään aina CIC1 tasolle saakka.

Minkäänlaista koulu- tai estehistoriaa ei Jeledhalla tosiaankaan ollut, sen molemmat vanhemmat kun olivat myös näyttely- ja askellajihevosia. Jorhiuxn ox olikin menestynyt ori saddle seat luokissa ja periyttikin varsin näyttävää liikettä ja yhteistyönhaluista luonnetta, vaikka arabianhevosen herkkyyttäkin siinä näkyi. Valtaosa sen varsoista onkin myös niin ikään menestynyt askellajikilpailuissa ja Jelesdha onkin harvoja, jotka ovat päätyneet toisenlaiselle uralle ja ylipäätään Amerikan ulkopuolelle.

Upearakenteinen Eleshka ox oli ehkä pliisumpi mitä tuli kilpailumenestykseen, mutta tämän tamman meriitit ovatkin tulleet näyttelyissä. Alunperin tamma on tuotu Jenkkeihin Egyptistä ja useimmat sen sukulaisetkin, sikäli kuin niistä tiedetään, ovat täysin näyttelyhevosia. Sikäli voikin sanoa Jelesdhan hyvän menestyksen kenttäratsastuksessa olleen pieni yllätys, koska taustat eivät varsinaisesti tällaiseen viitanneet. Mistä päästäänkin takaisin siihen, miksi tamma haluttiin varsottaa ja miksi juuri Jedoricolla; olisihan vähintään tyhmää jättää käyttämättä sekä osaavaa että kaunista tammaa, ja kilpakentillä taitonsa osoittanut ori oli sille juuri sopiva pari.

© Serena