Pilvipellon Kultavaras

Kultavaras on ainainen ilopilleri, joka on ottanut elämäntehtäväkseen muiden viihdyttämisen. Milloin pitää esitellä kaverille aitalankojen heikkoutta, milloin ihmiselle harjalaatikon uutta järjestystä. Kultsilta eivät ideat lopu ja joka päivää se jaksaa piristää pienillä tai joskus suuremmillakin tempauksillaan. Tamma tulee oikein loistavasti toimeen kaikkien kanssa, mikäli toinen osapuoli kestää ylienergistä ilopilleriä. Kaikki on aina Kultsin mielestä kauhean kivaa, eikä tammaparka ikävä kyllä tajua useimmiten lopettaa hyvän sään aikaan, vaan katsoo moitteita saadessaan hieman pelästyneenä ja järkyttyneenä moittijaansa. Senhän piti olla vain kiva pieni pila!

Hoitaessa Kultavaras on juuri se hirveä sählä, joka kerkeää joka paikkaan kunhan vain selkänsä kääntää. Saat siis todellakin sitoa tämän rautiaan suomenpienhevosen molemmilta puolin kiinni ja mieluusti keksiä vielä jotain extraa, kuin vain pelkkä vetosolmu. Eihän Kultsi tietenkään ymmärrä tekevänsä mitään väärin, lähinnä vaikuttaa kovin ylpeältä oma-aloitteisuudestaan. Kaikki hoitotoimenpiteet ja varustaminen sujuvat tamman kanssa todella mukavasti, kun tämä ei ihan muilta kiireiltään ehdi tätä toimenpidettä seuraamaan. Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat Kultsille hoitajia siinä missä muutkin, mitä nyt välillä saattaa jotkut esineet olla vähän jännittäviä. Suuhun koskemisesta Kultsi ei tykkää yhtään vaan jurskaisee kyllä äkäisesti, jos jonkun sormet sinne meinaavat eksyä. Talutettavana Kultavaras tykkää ehdottomasti nuohota jokaisen puskan sekä nurkan läpikotaisin ja se näyttää ennemmin koiralta kuin hevoselta.

Ratsastettaessa Kultavarkaalla on hyvä oma moottori, jota saa yleensä enemmän hiljennellä kuin hoputtaa. Kultsi on todella yritteliäs ratsu, joka tekee aina parhaansa ja loukkaantuu herkästi jos ratsastaja ei olekaan tyytyväinen. Neidin keskittyminen ei ole kuitenkaan parhaimmasta päästä, joten tehtävänantoja olisi hyvä vaihdella ahkerasti, muutoin tamma keksii helposti omia kuvioita ratsastustuokioihin. Ratsuna Kultavaras on todella potentiaalinen vähän jokaisella osa-alueella. Kouluratsun piirteistä ehkä suurin puute on Kultsin hieman töpöttävä askellus, josta liidokkuutta on todella hankala kaivaa esiin, mutta tamma taipuu kauniisti ja kykenee haastavampiinkin tehtävänantoihin. Esteratsuna Kultsi on ajoittain hieman hätäinen ja todella huono itse hahmottamaan sopivaa ponnistuspaikkaa, mutta osaavan ratsastajan käsissä suhteellisen varma ja pehmeä hyppääjä. Maastoesteillä ja maastossa ylipäätänsäkin Kultavarkaan huomio herpaantuu todella helposti ja kaikki risuista muihin eläimiin olisi paljon mielenkiintoisempaa kuin eteneminen. Maastossa raippa ja topakkuus ovat siis todella hyvät varusteet tämän rautiaan kanssa.

Kultavaras menee todella kivasti traileriin tai hevosautoon, mutta tulisi mieluusti jo muutaman sekunnin jälkeen poiskin. Takana oleva aisa ja luukku ovat siis hyvä saada kiinni mahdollisimman nopeasti, ennen kuin Kultsi ehtii muuttaa mieltään. Kisapaikoilla tämä pieni energiapakkaus räjähtää ja siinä on pitelemistä kokonaiselle tiimille. Kaikki on niin mahdottoman jännää ja mielenkiintoista, ensin singotaan toiseen suuntaan ja seuraavaksi toiseen. Hoitaminen on taitolaji kun Kultsi on koko ajan lähtökuopissa valmiina ampaisemaan suuntaan tai toiseen ja näykkii jo hoitajaansa kärsimättömänä. Vielä kisaradallakin energiaa riittäisi mannerlaattojen siirtämiseen, joten ratsastajalta vaaditaan pitkää pinnaa ja hyviä Kultsin-käsittelytaitoja.

Kouluvalmennus 26.09.2020

Syyspäivä jatkui kauniina ja melkein jopa aurinkoisena Sotamaalauksen tiluksilla, kun päivän toinen ratsukko asteli kentälle. Pienhevoskokoinen Kultavaras oli suosikkeihini lukeutuvien hevosten jälkikasvua, joten mielenkiinnolla odotin, että minkälainen tapaus tästä Kapteenin ja Siirin lapsesta oli tullut. Svante oli ongelmakohtia kysyttäessä korostanut tarvetta maltille ja huolellisuudelle. Siihen minulla oli tietenkin mitä parhain harjoite tiedossa!

Sillä välin, kun Svante verrytteli innokkaasti eteenpäin pyyhältävää Kultsia omatoimisesti, minä rahtasin kentälle yhteensä kahdeksan kartiota. Muodostin niistä koko kentän pituudelle kaksi salmiakkiruutua: molempien salmiakkien toinen kärki oli lyhyellä sivulla ja toinen kärki kentän keskellä, jättäen metrin raon kuvioiden kärjet muodostavien kartioiden väliin.
"Varoitan, että tätä tehtävää vääntäessä voi mennä aluksi hermo", totesin virnistäen viitottuani Svanten kuuntelemaan ohjeistusta.
"Aloitetaan käynnissä. Salmiakkikuvion ratsastaminen ei sinänsä ole ongelma eikä mikään, mutta nyt pitää ihan oikeasti saada joka ikinen kulma läpi taivutuksineen päivineen. Takajalat töihin ja kiire pois", neuvoin, ohjaten sitten ratsukon töihin.

Aloitimme kentän pohjoispäädyssä oikeassa kierroksessa. Kultsilla ei tosiaan ollut suurta mielenkiintoa taipumiseen ja lihaksiensa käyttämiseen, se vain kipitti ilman huolta huomisesta tötteröiden ohitse.
"Älä anna sille mahdollisuutta mennä pää kenossa kylkimyyryä, istu tiiviisti ja käske sitä käyttämään kroppaansa", kannustin napakasti. Kultsi pehmeni seuraavien kierrosten aikana jonkin verran, mutta täysin maltillisesti se ei vieläkään edennyt. Vaihdoimme eteläpäädyn kuviolle vasempaan kierrokseen vielä hetkeksi käynnissä, jumppaillen Kultsia myös toiseen suuntaan.
Hetken kuluttua jatkoimme harjoitetta täysin samalla tavalla ravissa. Kultsia selvästi hieman turhautti, ja muutaman kerran se yritti pidätteitä saadessaan vain vetää ohjastuntumaa vasten, taivuttamatta kroppaansa lainkaan. Svante kuitenkin pysyi päättäväisenä, ja jokusen uusinta yrityksen jälkeen tamma alkoi suostumaan kohtaloonsa, myödäten edestä ja alkaen käyttää takajalkojaan ihan eri tavalla.
"Loistavaa! Sitten laukassa sama homma", kehotin. Heti ensimmäisen laukka-avun saatuaan Kultsi lähti iloisesti temmeltämään eteenpäin, eikä yhtään yllättänyt, kun muutama tötterö jäi jalkoihin.
"Maltillinen tempo, kiitolaukassa voi olla hivenen haastavaa kääntyä!" totesin hymyillen. Svante teki parhaansa istuakseen tiiviisti, ja kyllähän se Kultsi hieman sillä rauhoittuikin, mutta tempoa oli edelleen vähän turhan paljon. Ihmeen ketterästi tamma kuitenkin kääntyi tötteröiden kohdalla, melkein jopa taipuen. Hetken jatkettuamme Kultsi selvästi väsyi hankaamaan vastaan ja totesi pääsevänsä helpommalla, jos vain ottaa lihakset käyttöön ja kantaa itsensä hieman hitaammassa vauhdissa.

Viimeisenä, hikisenä harjoitteena lisäsimme salmiakin vaihdon ravisiirtymän kautta.
"Ihan kuin suuri kahdeksikko, mutta suoristus tapahtuu eri suuntaan ja kahdeksikossa on kulmia", sanoin ja jäin katsomaan ratsukon etenemistä. Ensimmäinen ravisiirtymä tuli töksähtäen valmistelun oltua puutteellista, mutta itse taipuminen tötteröillä näytti jo paljon hallitummalta ja maltillisemmalta. Seuraava siirtymä oli jo kauniimpi, kun Svante muisti valmistella sen, ja ehkä Kultsikin tiesi jo, mitä oli tulossa. Muutaman onnistuneen salmiakin vaihdon jälkeen käskin ratsukon loppuverryttelyn pariin.
"Huomenna luulisi kääntymisen sujuvan, kun lisätään kuvioon vähän puomeja ja esteitä", totesin virnuillen.
- valmentajana kasvattaja Sonja (425 sanaa)

Estevalmennus 27.09.2020

Saatuani lauantain kouluvalmennukset pakettiin olin vaappunut kuoleman väsyneenä suoraan nukkumaan. Jollain luojan ihmeellä heräsin pirteänä kuin peipponen jo puoli kuudelta aamulla, joten minulla oli hyvin aikaa rakentaa rata estevalmennuksia varten. Olin päättänyt rakennuttaa kentälle B-merkin esteosuuden ensimmäisen ratavaihtoehdon, sillä se oli sopivan haastava rata, jossa pääsi helposti työstämään perusasioita kaiken tasoisten ratsukoiden kanssa. Ratsastajat olivat saaneet opetella radan etukäteen, sillä olin linkittänyt sen heille hyvissä ajoin. Yöllä ei myöskään ollut onneksi satanut satunnaisia kuuroja enempää, joten kenttä oli erinomaisessa kunnossa. Säätiedote lupasi koko päiväksi pelkkää auringonpaistetta, joten tästä ei voisi tulla kuin aivan loistava päivä.

Ennen lounastaukoa olivat vuorossa Svante ja Kultsi. Olin eilen jumpannut parivaljakkoa oikein tosissani salmiakkikuviolla, vaatien täydellistä kulmien ratsastamista ja suoristumista. Tänään Kultsi vaikutti olevan heti alusta alkaen paremmin avuilla.
”Aloitetaan ravaamalla ja hetken kuluttua laukkaamalla tuota puomia suuntaa vaihdellen”, sanoin Svantelle, joka ohjasi innokkaan ratsunsa ravissa tehtävän pariin. Kultsi nosteli jalkojen vähän turhankin korkealle, mutta mieluummin näin päin, kuin että se olisi laahannut kinttujaan ja kolistellut puomia. Laukassa Kultsi otti useamman kerran puomin etu- tai takajalkojensa väliin.
”Laske ääneen kolme viimeistä askelta ennen ylitystä. Jos huomaat, että ollaan huonossa paikassa, niin älä vain totea että oho ja anna sen porskuttaa rytmittömästi yli, vaan ratsasta se eteen ja pyydä ponnistus lähtemään vaikka hieman kauempaa”, kehotin vaativalla äänellä. Svante teki työtä käskettyä ja alkoi haparoiden laskemaan viimeisiä askeleita. Muutaman kerran laukka-askeleita tuli vielä puolikas lisää, mutta lopulta laskut menivät oikein.

Jatkoimme kavalettien parissa pääty-ympyrällä.
”Laske koko ajan rytmiä ääneen, ja jos huomaat laukan katoavan rytmistä, korjaa sitä lyhentämällä tai pidentämällä”, neuvoin, jääden kentän keskelle seuraamaan ratsukon työskentelyä. Kultsi loikki innarin korvat hörössä ja paikat osuivat heti ensisuorituksella erinomaisesti kohdilleen.
”No ei tuosta ainakaan voisi päätellä, että teillä on yleensä vaikeuksia ponnistuspaikkojen kanssa!” totesin virnistäen. Ohjeistin sitten parivaljakkoa jatkamaan rataa hypäten alkuun vain esteet 3–6, joiden korkeudet olivat tällä hetkellä suunnilleen 60–70 cm.
”Keskity koko ajan rytmiin, laske taas tarvittaessa ääneen viimeiset kolme askelta”, muistutin. Svante lähti liikkeelle hyvässä laukassa ja ensimmäinen hyppy tuli ongelmitta, mutta jo toisella esteellä paikka tuli hieman lähelle ja puomi putosi. Svante ei saanut rytmiä korjattua ennen okseria, vaikka yritys oli kova, vaan kuumana käyvä Kultsi nappasi sieltäkin takapuomin matkaansa. Viimeinen hyppy lähti kaukaa, mutta puomi sentään pysyi paikoillaan.
”Okei, otetaas koko homma alusta. Kultsi on tosi kivasti avuilla, mutta silti ei nyt onnistu. Se johtuu puhtaasti siitä, että toimenpiteesi rytmin hajotessa ovat liian varovaisia. Ei se tamma siitä hajoa, vaikka sille sanoisi vähän kovempaakin, että nyt hypätään tästä. Nyt vähän niin kuin tamma vie ja mies vikisee, vaihdetaan osat toisin päin”, selitin vaativaan sävyyn, mutta soin Svantelle kannustavan hymyn. Mies lähtikin uuteen suoritukseen päättävän näköisenä ja kas kummaa, kun paikat alkoivat pikkuhiljaa löytymään.
”Loistavaa, jatka vaan suoraan 7–11!” huikkasin Svanten laskeuduttua kutoselta ja kiiruhdin korottamaan viimeisiä esteitä vajaaseen metriin. Matkalla viimeiselle okserille ilmeni kuitenkin uusia ongelmia. Kultsi kaartoi esteelle turhan tiukasti ja tullessaan vinona ei saanut ponnistusta kohdilleen. Hyppy lähti kaukaa ja takapuomi tuli ryminällä alas.
”Nyt palauta mieleen, mitä haimme eilen: selkeä kulma. Kyllä, linja kympiltä yhdelletoista on periaatteessa vain kaari, mutta ajattele siihen kulma. Kympin jälkeen suorana kohti uraa, uralla selkeä käännös, ja sitten suorana kohti yhtätoista. Rytmiä, keskittymistä, ratsastusta. Ei matkusteta”, tilitin hyvässä hengessä, korottaen mainitut kaksi estettä metriin. Ratsukko lähti uudelleen matkaan seiskalta aloittaen, ja tällä kertaa Svante uskalsi ohjata innokkaan Kultsin uralle asti, ennen kuin antoi sen suunnata viimeiselle. Hypystä tuli todella hieno ja voimakas - pieni tamma liiteli yli helpon näköisesti.
”Riittää, loistavaa työskentelyä ja upea kehityskaari! Jatkossa muistat vain vaatia sitä keskittymään. Jos Kultsin antaa yhtään tehdä omia ratkaisuja, niin lopputulemana on aikamoinen pino virhepisteitä”, totesin hymyillen.
- valmentajana kasvattaja Sonja (591 sanaa)