Talvisena päivänä sain puhelun ystävältäni, että olenko huomannut Tirionissa myytäviä welshvaljakkovarsoja. Pelästyin, että miten tälläinen tilaisuus on voinut mennä ohi ja mietin olisikohan siellä vielä kasvatukseeni suvullisesti sopivia jäljellä. Puhelun jälkeen soitin Elenille, joka vastasi puhelimeen hieman naurahtaen, kun puoliksi hädissäni tivasin onko hänellä valjakkovarsoja vielä jäljellä. Elen linkkasi minulle varsojen sukutauluja ja noin tunnin tutkimustyön jälkeen tein kahdesta vapaasta varsasta tarjouksen. Ilokseni Elen hyväksyi tarjouksen vielä saman päivän aikana ja pääsin suunnittelemaan kuljetusta UK:sta Suomeen.

Tirion Iwerna eli tutummin Verna on kasvattajan sanoin “Erittäin hienoravinen hienohelma.”. Varsa-ajan myyntiteksti on sittemmin todettu todeksi tamman ollessa yksi tallin tarkemmista hienohelmoista. Oman arvon tunteva tamma arvostaa puhdasta karsinaa ja raikasta vettä, muuten aamulla karsinassa vastaanotto on lievästi sanottuna äksy. Käsiteltäessä punaruunikko tamma arvostaa rauhallisia ja helliä otteita, sillä kovakouraisempi harjaaminen saa tamman epävarmaksi ja levottomaksi. Pesupäivinä kannattaa letkun suutin ottaa pois ja antaa veden rauhallisesti virrata pelkästä letkusta.

Vernan päälajina on vanhempien tapaan valjakkoajo, jossa se vetää kärryjä perässä hienostuneen elegantisti. Tamma toimii tässäkin hellin ottein ja se kuuntelee erinomaisesti apuja, joten viesti myös menee perille pienin avuin. Kouluosuudessa Verna on parhaimmillaan tehden liikkeet kauniin symmetrisesti ilman turhaa kaartelua. Tarkkuusosuudella saattaa pientä stressiä silloin tällöin esiintyä, jos lähestyminen ei ole heti kunnossa vaan sitä joutuu säätämään vielä juuri ennen tötteröväliä. Maratonosuudella saa olla tarkkana, että avut tulevat tarpeeksi ajoissa ja ohja ei kiristy tiukankaan paikan tullen.

Verna toimii myös erinomaisesti ratsuna loistaen kouluradoilla, rataesteillä sekä myös maastoesteillä. Kouluradoilla tamma on eniten elementissään edetessään rauhallisen harmoniseen tahtiin. Se reagoi herkästi istuntaan, joten kovia ohjasotteita ei tarvita. Tahtia tulee pitää yllä aktiivisesti ratsastaen. Rataesteillä pätee sama kuin valjakkoajon tarkkuudessa, lähestyminen pitää osua kerralla nappiin eikä turhalle säätämiselle juuri ennen estettä ole sijaa. Maastoesteillä suurimpana haasteena tamman kanssa on vauhdin ylläpitäminen. Ennen ja jälkeen esteiden vauhti saattaa hetkellisesti hidastua, joten tempo pitää saada aina esteiden välissä palautettua tai ihanneaika ylittyy. Vesiesteet ovat haastavin estetyyppi Vernalle, jota on treenattu paljon. Nuorempana tamma kieltäytyi kokonaan menemästä veteen, mutta pitkäjänteisen harjoittelun myötä Verna on saatu siedätettyä roiskuvaan veteen.

© VRL-10741