Ancalagon on ylväs, musta ilmestys – tosin aina ei mikään odotettu sellainen. Rauhallisluonteisista vanhemmista luulisi yleensä tulevan myös rauhallinen varsa, mutta Lago on elävä todiste siitä, että tämä ei aina pidä paikkaansa. Utelias oripoika on aina sinkoamassa paikasta paikkaan ollessaan hieman herkkänahkainen kaikkea kohtaan. Lagon sukupuolta on joskus kyseenalaistettu, sillä ori on suurimman osan ajasta oikea diiva. Jos se on viimeinen, joka haetaan tarhasta, pitää sieltä tulla ryminällä ja suutuksissa siitä, että se ei ollut ensimmäinen sisällä.

Hoitaessa on hyvä noudattaa yksi ihminen karsinassa –periaatetta. Lago pitää karsinaa omana alueenaan, ja päästää sinne vain harvat ja valitut; yleensä ne ovat niitä, jotka kantavat mukanaan ruokaa. Ori on kyllä älyttömän ahne, sillä yhden porkkanan jälkeen pitää saada ämpärillinen lisää. Turhautuessaan ruuan puutteesta tai kun Lago joutuu katsomaan, missä sen kaapin paikka oikein on, voi ilmoille lentää hoitajan suusta vahvempia sanoja orin itkupotkuraivarin seurauksena. Asia, joka on Lagolle erittäin vaikeaa, on loimittaminen. Jos haluaa mennä sieltä, mistä aita on matalin, avaa loimen myös edestä sen sijaan, että pujottaisi sen hevosen pään läpi. Ori ei nääs tykkää, että sen pään läpi pujotellaan yhtään mitään, ja loimea pois ottaessa se sinkaisee välittömästi taaksepäin, kun loimi on ylittänyt sen korvat.

Ratsuna Lago on mielipiteitä erottava. Isot askeleet, energisyys ja herkkyys saattavat tehdä orista aikapommin tuntuisen. Uuden ratsastajan kanssa se saattaakin olla varpaillaan ja säikkyä kaikenlaista, mikä johtuu yleensä orin luoton puutteesta. Tuttuihin ratsastajiin ori uskaltaa luottaa, jolloin se myös rentoutuu aika nopeasti. Kun orilla on kuitenkin turhaa pöllöenergiaa, se on aivan mahdoton – juoksutus on tällaisessa tilanteessa hyvä vaihtoehto ennen selkään nousua. Kuunnellessaan ja ollessaan avuilla Lago on kuitenkin miellyttävä kouluratsu, jossa on potentiaalia. Isolaukkainen ori osaa olla näyttävä ja tehdä hienoja suorituksia, kun se antaa parhaansa. Luottoratsastajan kanssa Lago toimii parhaimmillaan aivan ajatuksen voimalla, minimaalisin avuin. Maastossa ori ei ole varmimmasta päästä, joten sinne on sen kanssa turha lähteä, jos ei uskalla tarpeen tullen komentaa kunnolla.

© VRL-11523

ii. Warfare jatkaa jo pitkää, sabinoista trakehnereista muodostunutta englantilaista isälinjaa. Koko linja, Warfare mukaan lukien, periyttää herkästi rodulle harvinaista sabinogeeniä jälkeläisilleen. Ori on värityksellään kiinnittänyt monen huomion kilparadoilla, mutta sen isot, näyttävät liikkeet ovat varsinaisen kiinnostuksen. Tämä hienoliikkeinen ori ei kuitenkaan sijoittunut kansainvälisesti niin hyvin, kuin oli toivottu. Warfaren kilpaillessa muutaman kauden Ruotsissa, se kuitenkin keräsi itselleen useita sijoituksia ratsastajansa kanssa. Nykyään ori on jo takaisin Englannissa viettämässä eläkepäiviään.

iii. Rosegun oli Iso-Britanniassa huimasti menestynyt kouluori. Maan sisällä mestaruuksista ja muista arvokisoista palkintosijoja niittänyt sabino ui myöhemmin myös kansainvälisille vesille. Muutaman vuoden jälkeen orille alkoi kertyä ruusukkeita myös muualta Euroopan maista. Luonteeltaan Rosegun oli itsepäinen kuin mikä, mutta ratsuna hyvin yhteistyöhaluinen. Jälkeläisilleen Rosegun periytti suurimmaksi osaksi lennokasta liikerataansa ja vahvaa laukkaa. Ori kuoli vanhuuteen Lontoossa 30-vuotiaana.

iie. Wanda oli englantilainen tamma, joka melkein heti kilpailuikäisenä lähti suomalaiselle kouluratsastajalle. Menestyttyään kansallisissa, se siirtyi ratsastajansa kanssa kansainvälisiin kilpailuihin muutamaksi kaudeksi ennen takaisin Englantiin muuttoa. Kasvattajallaan Wanda sai muutamia jälkeläisiä, joille se periytti herkästi helppoa luonnetta ja seurallisuutta. Tamma oli itse hyvin helppo käsitellä ja ratsuna se oli yhteistyökykyinen antaen oman panoksensa sataprosenttisesti. Vanhuuteen tamma kuoli 24-vuotiaana.

ie. Tabitha W on hieman kookkaampi tamma vielä suuremmalla egolla. Toisin kuin jälkeläisensä, Tabitha on hankala käsitellä järkkymättömän tammamaisen luonteensa vuoksi. Kilpailupaikoilla on saattanut joskus huomata mustan tamman aiheuttavan kohtausta, eikä yhtään yllättäisi, vaikka se olisi ollut Tabitha. Huolimatta jääräpäisyydestään tamma on hyvin yhteistyökykyinen ratsastettavuus. Kilpailuissa se menestyi ihan mukavasti, vaikka ei kansainvälisiä kilpailuja Iso-Britannian ulkopuolelta kiertänyt ennen kilpailueläkkeelle siirtymistä.

iei. Torres oli harvinaisesta, brasilialaisesta isälinjasta syntynyt ori. Myös orin emä on syntynyt latinomaassa, Espanjassa. Englannissa jalostuskäytössä ollut ori löi kasvattajansa ällikällä, sillä ori nousi pinnalle englantilaisen ratsastajansa kanssa yltäessään kansainväliselle tasolle. Myös saksalaisessa jalostuksessa käytetyllä orilla on myös muutama ratsuponivarsa. Luonnetta Torresilta löytyi kylliksi - mikään helppo tapaus tämä hevonen ei ollut, ja ihan kuka tahansa ei sen kanssa pärjännyt.

iee. Tammy W oli ratsastajansa omakasvattama hevonen. Ratsukko olikin kouluradoilla kaunis ja harmoninen näky, joka oli monien vuosien yhteistyön tulosta. Tammy menestyi nuoremmalla iällään paljon, ja varsinaiseen kilpahevosikään tullessaan se oli jo saavuttanut huippusijoja. Kasvattajalleen jäänyt tamma siirrettiinkin kisaeläkkeelle hyvin nuorena. Muutama jälkeläisensä on selvästi perinyt Tammyn ystävällisen luonteen - tamma oli hyvin ihmisrakas hevonen, joka käyttäytyi hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. Tammy menehtyi 23-vuotiaana laitumella sattuneessa onnettomuudessa tulleeseen jalkavammaan.

ei. Walther oli hieno musta saksalaisori, jonka isälinja on hyvin arvostettu ja vaalittu Saksanmaalla. Suvusta löytyy paljon menestyneitä oreja, jotka ovat jättäneet maailmaan hienoja jälkeläisiä, Walther mukaan lukien. Kilparadalla ori saattoi näyttää mahtipontiselta ilmavine liikkeineen, mutta todellisuudessa se oli luonteeltaan herkkäpeppu, joka nautti kaikista saamistaan rapsutuksista. Orin jälkeläiset ovat olleet lähes kaikki hyviä kilpahevosia ominaisuuksiensa sekä luonteensa puolesta - useammalle varsalleen Walther periytti tottelevaista luonnettaan. Hienon uran tehneenä ori valitettavasti menehtyi sydänkohtaukseen 17-vuotiaana.

eii. Vivaldo von Weiss oli ryysyistä rikkauksiin -tarina. Alkukaudet kilpakentillä eivät tahtoneet tuottaa millään tulosta, ja kasvattaja olikin heittänyt jo pyyhkeen kehään - tähän se mahtava isälinja sitten tyssäisi. Luonteeltaan ori ei kuitenkaan ollut mikään hankala, mutta vasta kolmena viimeisenä kilpavuotenaan Vivaldo onnistui nostamaan itsensä palkintopalleille uuden ratsastajan ja valmentajan myötä. Jälkeläisiäkin ori sai varsinaisesti vasta kilpaeläkkeelleen siirtyessään.

eie. Wolfie edusti puolalaista emälinjaa, joka oli hyvin haluttu Saksassa. Tamma teki lyhyen kilpauran Puolan lipun alla, ja siirtyi pikimmiten siitoskäyttöön. Muutamaksi vuodeksi Wolfie onnistuttiin saamaan myös Saksaan siitoskäyttöön, synnyttäen kaksi saksalaista varsaa. Kasvattaja ei kuitenkaan halunnut luopua tammasta kokonaan, vaan pitää sen itsellään. Luonteeltaan tamma oli hyväkäytöksinen, mutta ratsastajiensa mukaan erittäin haastava ratsastettava.

ee. Armandina ei ole tunnettu hyvästä suvusta tai kilpailu-urastaan, vaan jälkeläisistään, jotka ovat niittäneet kilpailukenttiä emänsäkin edestä. Tammalla ei mitään varsinaista kilpailu-uraa ollut - mitä nyt muutama kilpailu siellä täällä. Enimmäkseen se toimi siitoskäytön ohessa omistajansa “harrastehevosena”. Luonteeltaan Armandina on lempeä ja rauhallinen, jonka kanssa on mukava työskennellä. Tamma ei sovi hätäisten ratsastajien alle, vaan paremmin rauhallisten ratsuksi. Reilu kaksikymmentävuotias tamma on siirtynyt viettämään eläkepäiviään, ja asustaa edelleen omistajansa tiluksilla Saksassa.

eei. Filip v. Bauwalt oli hollantilaiselta trakehnerkasvattajalta Saksaan huutokaupattu ori. Filip menestyi Keski-Euroopan kisoissa ihan mukavasti, mutta sitä ei ikinä lähdetty viemään kansainväliselle huipputasolle asti, vaikka kykyjä siihen olisikin orilta löytynyt. Luonteeltaan ori oli hyvin pirteä ja eneginen, mikä vaati vastapainoksi rauhallista ratsastajaa. Saksassa orille syntyi montakin jälkeläistä, joita voi nykyään löytää ympäri Eurooppaa.

eee. Dorthaus Aloise oli kaunis saksalainen tamma, jonka kilpailu-ura on olematon. Tammalla kuitenkin oli kisahevoselle ominainen luonne, mitä se periyttikin suurimmalle osalle jälkeläisistään. Aloise ei valitettavasti perinyt isänsä upeita liikkeitä tai rakennetta, mutta jälkeläisilleen harvemmin periytti huonoja puoliaan. Tamma sairastui myöhemmällä iällä kaviokuumeeseen, ja kuntoutuksen aikaan loukkasi pahasti jalkansa, mikä johti lopettamiseen.

© VRL-11523