Nepa on melkoinen persoona eikä laisinkaan siinä mielessä kuin voisi ajatella puhuttaessa ahaltekinhevosesta. Uniikki lumihiutale, jolla on ihan oma pieni kuplansa johon vain harva on tervetullut näkemään mitä kuplan sisältä löytyy. Jos ajattelit, että tamma räiskyy, haastaa ja neiteilee, ajattelit väärin. Tavallisimmin Nepa viihtyy omissa oloissaan, tuijottaen kauas tyhjyyteen ja tuskin korvaansa lotkauttaa sille mitä ympärillä tapahtuu. Se on liiankin rauhallinen, unenomainen ja välinpitämätön, kuin mikään mahti maailmassa ei voisi liikauttaa tamman sisäistä zeniä. Tai kuin joku olisi lorauttanut Nepan aamupöperöön yliannostuksen rauhoittavaa.

Voikko on todellakin melkoinen haaveilija ja taivaanrannan maalari, ja ehkä sitä voisi ujoksikin luonnehtia, vaikka millään tapaa epävarma tamma ei kuitenkaan ole. Päinvastoin, itseluottamusta löytyy, vaan ei tarvetta sen osoittamiseen. Nepa onkin helppo käsitellä niin kotitallilla kuin vieraissakin paikoissa, maasta, ratsain, miten päin vaan. Se ei kuitenkaan anna itsestään ulospäin paljoa, ei juuri mitään, ellei se luota ja kunnioita sataprosenttisesti omaan ihmiseensä. Pehmeämpi puolikin nimittäin Nepasta löytyy, mutta vain kun se on päättänyt päästää jonkun onnekkaan hellyydestään ja luottamuksestaan nauttimaan.

Myöskään ratsuna tamma ei ole sitä mitä sen kuvittelisi olevan, vaikka varmaan tässä vaiheessa kukaan ei edes kuvittele haavemaailmassaan elävästä voikosta sen suurempia. Selässäkin pätee sama mikä Nepaan yleisestikin; sen kanssa on helppoa ja rauhallista tehdä ja toimia, mutta suurempaa yhteistyöhalua ja intohimoa ei juuri löydy ellei suhde ratsastajaan ole oikealla mallilla. Se on vähän kuin auto joka kulkee kyllä eteenpäin, mutta vaihteet vähän jumittavat, omaa moottoria ei ole ja aktiivisuutta saa kaivaa kaksin käsin eikä sittenkään välttämättä löydy. “Oman ihmisensä” kanssa touhu onkin sitten jo ihan erilaista. Nepa osaakin olla motivoitunut ja tahtoa yrittämiselle riittää; tällöin kuuliaisuus ja rehellisyys nousevat tamman vahvimmiksi ominaisuuksiksi.

Nepa on monipuolinen, kestävä ja osaava hevonen, mutta ei kovin herkkä. Se on myös saanut joko siunauksekseen tai riesakseen todella isot liikkeet; ne tunteva, mukautumiskykyinen ja osaava ratsastaja saa ne istumaan kouluradoillekin, mutta helppoa se ei missään nimessä ole, eikä koulu se Nepan vahvin osaamisala. Esteradoilla meno on kevyen näköistä ja lennokasta, tamma syttyy ja tekee parhaansa, vaikka toki se askelpituuden sovittaminen esteväleille on avainasemassa sielläkin. Myös maastoesteillä rohkea voikko loistaa ja pääsee näyttämään rodunomaisen kestävyytensä kenttäkilpailuissa, tekemisen tahti kun ei hyydy vielä kolmantenakaan päivänä.

© Serena