Kun yhdistetään poni isolla P:llä, ja tamma isolla T:llä, saadaan yhtälön ratkaisuksi Eena. Paljon puhetta ja vähän oikeita tekoja. Jos Eena olisi ihminen, olisi se juuri sellainen kova uhkailija, mutta ei kuitenkaan ikinä ehkä tekisi pahaa kärpäsellekään. Rakastaisi soittaa suutaan lähes jokaiselle ohikulkijalle, mutta tosipaikan tullen ottaa kolme askelta taaksepäin, ja soluttautuu hiljaa ympäristöönsä.

Eena tarvitseekin jokaiseen hetkeen napakan käsittelijän - jos sille antaa pikkusormen, se vie taatusti koko käden. Emältään Eena on perinyt hampaiden esittelyn jalon taidon. Onhan se välillä kieltämättä hieman ilkeän näköinen näyttäessään hampaitaan, mutta napakalla komennuksella tamman saa kyllä ruotuun ja huulet takaisin hampaita peittämään. Eena onkin paras hoitaa sidottuna, jotta suuremmalta draamalta ja vältytään. Kengitys ja klippaus on hyvä hoitaa kevyesti rauhoitettuna.

Eenan kanssa treeniä aloittaessa saa alusta asti olla nappakana, sillä tamma menisi mielellään aina sieltä, mistä aita on matalin. Tai oikeastaan se varmasti löytäisi sen kohdan, jossa aitaa ei ole ollenkaan. Mitään tuhmaa se ei tee, mutta ei se kyllä oikein tekisi mielellään yhtään mitään muutakaan. Tamma vain jähmettää itsensä, ja välillä tuntuu, että sen jalat ovat ruuvautuneet maahan kiinni. Tässä tilanteessa pahin virhe on lähteä patistamaan tammaa työntekoon isoilla avuilla, sillä voit olla varma, että saat jatkaa patistamista maailman ääriin saakka. Eenan kanssa avain onneen onkin pienet terävät avut ja siirtymiset, joiden avulla sen saa herätettyä kohmelostaan. Napakan ratsastajan kanssa Eena suorittaakin kauniisti helpon A:n tasolla.

Jos joku olisi seuraamassa tamman koulutreenejä ja estetreenejä, saisi katsoja varmasti hieraista silmiään kerran jos toisenkin. Eena nimittäin rakastaa hyppäämistä ylikaiken, eikä laiskanpulkeasta ponitammasta ole enää tietoakaan. Se on äärimäisen varovainen jaloistaan, ja mikäli ponnistuspaikka ei osu täysin kohdalleen, se ennemmin kieltää kuin ottaa puomin. Turhasta se ei kuitenkaan stoppaile, ja mikäli epäonnistuneen lähestymisen jälkeen uudella lähestymisellä askel osuu kohdalleen, hyppää tamma epäröimättä yli.

Maastoesteillä Eena on hieman epävarmempi, kuin rataesteillä. Siellä se tarvitsee napakan ratsastajan, joka muistuttaa tammaa, että yli on mentävä, vaikka hieman hirvittäisi. Eniten haasteita Eenan kanssa on tuottanut vesihaudat, mutta säännöllisellä treenillä ja tiukalla tsempillä Eena on alkanut vähitellen myös suostua mennä veteen. Eena ei siis missään nimessä ole aloitteleville kenttäratsastajille sopiva poni.

Samaa pientä epävarmuuttaa Eenassa on nähtävillä ajaessa, erityisesti maratonosuudella. Eena on sinäänsä hieman haastava ajettava, sillä samaa laiskuutta on nähtävillä kärryjen edessä, kuin kouluratsastuksessakin. Samalla tapaa tamma ei myöskään ajaessa siedä liian isoja apuja, joten tamma onkin hieman huijattava töihin. Tarkkuskoe on valjakkoajossa ponitamman bravuuri, ja se pujotteleekin keilojen ympäri tarkasti.

Vieraissa paikoissa Eenan kanssa tarvitsee samaa päättäväisyyttä, kuin kotioloissakin. Varsinkaan vieraista hevosista poni ei kovin välitä, joten sille on hyvä laittaa punainen rusetti häntään, jotta kanssakilpailijat osaavat hieman varoa. Kisoissa Eena kuitenkin hyppää aina sydämensä pohjasta. Se taistelee ratsastajansa kanssa radalta maaliin, ja antaa aina itsestään täydet 100%.

© maura

30.09.2026 Eenan viimeinen Cup-kilpailu © omistaja Tiikeri VRL-10741 (550 sanaa)

Oli kuukausittaisen Cup-kilpailun aika. Ruunikon welsh D tamma Eenan kanssa oli kilpailussa käyty jo usemman vuoden ajan ilman menestystä. Tamma toimi aika ajoin hyvin kotona suorittaen puhtaita ratoja, mutta kilpailupaikoilla sen hermot pettää. Tammaa ärsyttää ympärillä oleva hälinä ja muut hevoset, niin että sillä ei vain pysy keskittyminen yllä radalla. Oli taas pitkä kesä takana Eenan kanssa treenaten ja päätin ottaa sen mukaan syyskilpailuihin testaamaan kehitystä. Lähtö oli jo aikaisin aamulla ja sehän ei ruunikkoa kaikesta ärsyyntyvää rouvaa tyydyttänyt. Aamulla saimme tallityöntekijöiden kanssa ensin suorittaa pienen kissa hiiri leikin tarhassa, jonka päätteeksi tamma saatiin kiinni pää kaura ämpärissä. Harjaussession aikana kaksi työntekijää sai tamman hampaista kuvan toppaliiviinsä ja yksi harjapakki sai Eenan jalasta kyytiä. Hermot oli siis itse kullakin jo valmiiksi kireällä ennen lähtöä. Olin jo päättänyt mielessäni, että jos tamma ei tällä kertaa menestyisi niin se saisi jäädä ilman Cup-pisteitä ja kerätä laatuarvostelun lisäpisteet muulla tavoin. Minun oli pakko ajatella omia hermojani sekä tallityöntekijöideni vaatteita ja turvallisuutta.

Matka kilpailuun kesti normaalia kauemmin kisapaikan sijaitessa kauempana. Matkalla pysähdyimme kaksi kertaa huoltoasemalle juottamaan kyydissä olevia hevosia. Ensimmäisellä pysähdyksellä Eena kaatoi vesiämpärin ja toisella kerralla sen jäädessä ilman tarjoilua alkoi se kiusaamaan naapuri hevosta. Kaikkien kommellusten jälkeen pääsimme kuitenkin perille kisapaikalle. Kilpailupäivän puolivälissä oli Eenan vuoro siirtyä verryttelyyn. Tamma oli saatu varustettua kahden ihmisen kiinni pitäessä ja yhden satuloidessa. Punaista rusettia oli kiinnitetty vartti tamman häntään. Onneksi mukana olleet työntekijät tunsivat tamman metkut ja olivat varanneet tupla ajan sen varustukseen.

Siirryimme verryttelyyn, jonne matkalla Eena esitteli purukalustoaan ainakin kahdelle ohi kulkevalle hevoselle. Verryttelyssä pyrin pitämään hyvin turvavälin kaikkiin kentällä olijoihin, mutta niin kuin kilpailuissa aina oli kentällä aivan liian monta ratsukkoa sen kokoon nähden ja vähän väliä joku laukkasi aivan iholta ohi. Kuin ihmeen kaupalla sain tamman verryteltyä edes hieman rennommaksi ja päätin ottaa muutaman verryttelyhypyn. Ensimmäinen lähestyminen sujui hyvin tamman selvästi innostuessa hyppäämisestä, mutta laskeutuessa joku laukkasi meidän edestä aivan liian läheltä, joka sai Eenan keskittymisen herpaantumaan ja se pudotti puomin. Seuraavalla lähestymisellä Eenan keskittyminen tuntui olevan jossain aivan muualla kuin lähestyvässä esteessä, jonka takia askeleet eivät sopineet yhtään ja Eena päätti vetää liinat kiinni. Sain itseni pidettyä kyydissä ja otin uuden lähestymisen napakamman tuntuman kanssa. Tämä hyppy sujui hyvin ja ilman ongelmia, joten päätin jättää verryttelyn siihen. Kävelimme hetken aikaan sivummalla kunnes meidät kuulutettiin valmistautumaan radalle.

Radalle päästyämme kiertelin edeltävän ratsukon ajan katsomon edestä sekä muutaman värikkään esteen ohi. Sitten pilli vihelsi startin merkiksi ja lähdimme radalle. Ensimmäinen ja toinen este sujui hyvin. Kolmannelle lähestyminen tuli hieman pohjaan, joten tamman pinna kiristyi. Askel muuttui hieman hermostuneeksi ja pari seuraavaa estettä sain toden teolla ratsastaa, ettei tamma kieltäisi. Radan puolivälissä lähestyimme verryttelykentän vieressä olevaa okseri estettä ja Eenan keskittyminen kiinnittyi viereisellä kentällä hyppääviin ratsukoihin. Lähestymisestä tuli erittäin huono ja tamma kielsi jo muutama metri ennen estettä. Pienet keskustelut tamman kanssa ja uusi yritys. Tällä kertaa tamma keskittyi ja lähestyminen tuntui hyvältä, mutta juuri ennen ponnistusta ruunikko veti liinat kiinni ja sain kunnolla tarrata harjaan etten putoaisi. Pilli vihelsi hylkäyksen merkiksi ja poistuimme radalta. Päällimmäisenä tunteena oli pettymys, mutta toisaalta halusin antaa itselleni sekä Eenalle armoa siinä, että tamma toimii kotona esteillä hyvin, mutta vieraissa paikoissa väenpaljous ei vain sovi Eenalle. Ratsastin hevosauton luo ja suoritimme ripeän varusteista riisumisen, jonka jälkeen tamma pääsi takaisin hevosautoon tarhakaverin viereen rauhoittumaan. Se oli Eenan viimeinen Cup-kilpailu ja jatkossa tamma nähdään vain kotona opetusmestarina kokeneille ratsastajille.