Monique eli Moonika on arvonsa tunteva, fiini neito, mutta varsinainen mielensäpahoittaja. Se ottaa palkokasvin nenäänsä, kun se joutuu odottamaan asioita tai sitä kohdellaan kaltoin - kaltoinkohtelu tosin harvemmin täyttää eläinsuojeluliiton vaatimuksia, sillä Moonikalle kaltoinkohtelua on esimerkiksi liian pitkään muhinut iltaruoka tai sentin vinossa oleva loimi. Moonikan kanssa meneekin ymmärrettävästi joskus hermo, kun se ei ole mistään samaa mieltä.

Hoidettaessa Moonika on kärsimätön, mutta samalla se ei siedä pikaista hoitamista “sinnepäin”. Tamma isolla T:llä pitää harjata huolellisesti, sen jouhet eivät saa töröttää miten vaan, ja etenkin mahan alta Moonika on hyvin herkkä; Sekä lialle, että harjaamiselle. Älä harjaa, mutta älä myöskään jätä likaisesti, terveisin Moonika. Se kuitenkin nostaa jalkansa pyydettäessä ja osaa pitää niitä ylhäällä niin kauan kuin pyydetään, eli kohtuullisia asioita se kyllä tekee, eikä ihan kaikkea tarvitse tuoda Moonikalle hopealautasella. Varustamisesta Moonika ei pidä, ja esimerkiksi satulavyön kanssa tulee olla huolellinen, ettei sitä kiristä liian nopeasti ja ettei sen alle jää mitään likaa; Moonika on paitsi kuvainnollisesti, myös kirjaimellisesti herkkähipiäinen, ja ärsykkeet vaikuttavat helposti Moonikan ihoon. Se ei kuitenkaan tee asiaa kovin vaikeaksi, sillä Moonika ei harrasta esimerkiksi pullistelua tai puremista. Kuolaimet menevät helposti Moonikalle suuhun, sillä sitä tarvitsee melkeinpä vaan ottaa huulesta kiinni, niin se alkaa aukomaan suutaan - ihmissormet suussa on ällöjä.

Ratsastettaessa tamma jatkaa herkällä linjallaan, mutta kun ratsastaja osaa ratsastaa Moonikalle sopivalla tyylillä, tamma on oikeasti osaava poni. Se on varma-askelinen ja rohkea, ainakin sitten kun se on tutustunut asioihin; Uudet tilat, esineet ja maastot ovat Moonikasta aina epäilyttäviä ensialkuun, mutta kun sille näyttää ettei niistä koidu vaaraa, Moonika ei asiaa toista kertaa mieti. Se kulkee omalla moottorillaan eikä siitä saa laiskaa tekemälläkään; Tammaa ei haittaa työnteko, vaan työntekotapa. Esteillä se on rohkea ja innokas hyppääjä, mutta kuten mainittu, esimerkiksi erikoisesteisiin kannattaa käydä tutustumassa etukäteen, koska muuten se tulee aiheuttamaan ongelmia suorituksen aikana. Maastoesteisiin Moonika on kuitenkin tottunut, joten maastoradoille voi lähteä hyvin mielin, sillä varmajalkaisena se pärjää monenmoisessa maastossa ja sen rohkeus kantaa hurjienkin maastoesteiden yli. Sileällä Moonika on sulava ja ketterä ratsu, ja kuuntelee ratsastajaansa hyvin. Sillä on näyttävät, mutta pehmeät askellajit, joissa on mukava istua, ja etenkin tamman ravi on kaunista katsottavaa. Tamma nostaa luonnostaan jalkojaan, mikä tekee siitä mainion paitsi kouluratsun, myös valjakkoponin. Moonika on herkkä muiden apujen lisäksi ääniavuille, ja toimii kärryjen edessä yhtä näppärästi kuin satulan alla.

© Nikki