Boa on kiltti herrasmies, joka tykkää esitellä itseään ylväästi yleisölle. Suuriegoinen ori loistaa näyttelyissä nauttiessaan yleisön taputuksista. Kotona se on kuitenkin kaikkien käsiteltävissä ja kiltti kaikissa hoitotoimenpiteissa. Kuolaimet Boa ottaa hyvin, mutta shetlanninponeille perinteiseen tapaan se hieman pullistelee satulavyötä kiristäessä. Taluttaessa Boa saattaa hirnua äänekkäästi tammoille esittäen samalla muutaman ylvään raviaskeleen.

Ratsastaessa Boa osaa välillä olla vastahakoinen. Sitä ei juurikaan kiinnosta niin sanottu normaali ratsastus kun kentällä ei ole esteitä. Poni ei alkuun ota ohjasapuja vastaan ja kiertää kenttää pää ylhäällä korvat luimussa. Sinnikkäällä ratsastuksella ja paljon kiemurauria tehden Boa alkaa pikkuhiljaa rentoutumaan ja myötäämään. Tällöin orin askeleetkin muuttuvat löntystelystä siihen mitä se esittelee näyttelyissäkin. Pitkään ei saa samaan tehtävää nysvätä, jotta homma pysyy mielekkäänä. Siltikin keskittymiskyky riittää vain muutaman helppo C -tasoisen radan suorittamiseen, mutta onneksi enempää ei vaadita voidakseen pärjätä kouluratsastuskilpailuissa toisiksi alimmalla tasolla. Esteiden hyppäämisestä Boa tykkää ja orilta löytyykin ponnistuskapasiteettia 80cm tasolle. Vauhtiakin löytyy, jopa niin paljon, että joskus jarrut hukkuvat hetkeksi. Siinä saa olla pohkeiden ja istunnan kanssa tarkkana ohjatessa tätä rakettia esteille. Ori onneksi osaa taitavasti itse katsoa ponnistuspaikat, joten kuskin tehtäväksi jää vain katsoa ettei mopo kaadu kurveissa.

Boan ykköslaji on valjakkoajo, jossa se on nöyrä ja kuuliainen. Ori on valjakkokärryjen edessä näyttävä ilmestys esitellessään lennokkaita askeliaan. Tarkkuudessa orin saa helposti tuntumalle ja se kulkee suoraviivaisesti porttien välistä. Kouluosuudella Boa on varma voittaja. Maratonosuudella vauhtia riittää, mutta Boa vastaa herkästi ohjasapuihin ja taipuu ketterästi maratonporttien välissä. Maaliportille kiihdyttäessä ei ponia tarvitse kahta kertaa käskeä! Boa lastautuu hyvin kuljetusautoon ja käyttäytyy kilpailupaikoilla mallikkaasti eli Boamaisesti niinkuin kotonakin kunnolla Elvistellen. Boan kanssa ei tule lähteä yksin maastoon, sillä ori on yksin liikkuessaan varsin säikky tapaus. Ego murenee orin kävellessä yksin tallipihasta metsään. Maastoesteillä vauhtia on niin paljon, että möröt unohtuvat ja katse etsii jo seuraavaa estettä.

© VRL-10741

i. Cloudbury Caribbean Curst oli 104cm korkea mustankirjava shetlanninponiori, joka oli yksi Cloudbury Shetlandsin menestyksekkäimmistä jalostusponeista ja asui lähes koko elämänsä kasvattajallaan. Ori oli komea näky mustankirjavassa "puvussaan", ja sen ilmeikäs pää ja sopusuhtainen runko keräsivät usein menestystä näyttelyissä. Caribbean Curst kilpaili valjakkoajossa kansallisella tasolla tasolla vaativissa luokissa, menestyen erityisesti tarkkuusosuudella rauhallisen ja keskittyneen työskentelynsä ansiosta. Ratsastuskäytössä se toimi lähinnä talutusratsuna ja satunnaisesti Cloudburyn omistajaperheen napakan pojan kanssa pienissä alueesteluokissa. Luonteeltaan ori oli yleisesti leppoisa ja ystävällinen, mutta orimainen höperyys nousi esiin etenkin keväisin, jolloin se tarvitsi aikuisen aina hoitotoimenpiteiden aikana vahtina. Satulan alla tai kärryjen edessä se oli kuitenkin välittömästi työmoodissa ja kunnioitti kuskiaan. Jalostuksessa Caribbean Curst oli kohtuullisen käytetty, ja sen jälkeläiset ovat perineet siltä usein hyvän työmotivaation sekä shettikselle näyttävät liikkeet. Ori lopetettiin 25-vuotiaana vanhuuden mukanaan tuomiin hammasongelmiin, jotka lopulta vaikeuttivat ruokailua merkittävästi.

ii. Columbino Buckaloo oli 104cm korkea ruunikonkirjava shetlanninponiori, joka vaikutti suurimman osan elämästään Keski-Englannissa, Warwickshiren alueella. Ori oli eloisa ja energinen tapaus, jota kehuttiin etenkin liikkeidensä irtonaisuudesta ja hyvästä ajettavuudesta. Buckaloo kilpaili valjakkoajossa alueekilpailuissa ja kävi myös muutamissa seuraestekilpailuissa, joissa se omistajansa tytön kanssa hyppäsi 40–50 cm ratoja. Se ei ollut helpoin käsitellä – varsinkin nuorena sillä oli tapana testata hoitajansa kärsivällisyyttä – mutta koulutuksen ja rutiinien myötä siitä tuli toimiva ja luotettava harrasteponi. Jälkeläisiä Buckaloolla oli useampi kymmenen, ja se oli varsinkin värityksensä vuoksi suosittu siitosori. Sen jälkeläisistä tuli niin ajoponeja kuin yleisratsujakin sekä näyttelykehien ruusukerohmuja ja ne perivät etenkin silmäämiellyttäviä askellajeja. Ori kuoli ähkyyn 21-vuotiaana, monista eläinlääkärikäynneistä huolimatta.

ie. Cloudbury Daylight oli musta, 97cm korkea, shetlanninponitamma, jonka kiitettävä rakenne ja hyvät liikkeet tekivät siitä mainion valjakkoponin. Daylight oli ensimmäinen Cloudburylainen I-palkinnon kantakirjatamma ja siten oikein rakastettu poni kotitallissaan. Tamma kilpaili nuoruudessaan valjakkoajossa noviisitasolla lähinnä aluetasolla, joskin muutamat ainoat kansalliset kilpailunsa se voitti, joka nosti ponin nimen isomman yleisön tietoon. Ratsastuskäytössä Daylight oli hieman omapäinen ja vaati kokeneemman lapsen tai pienen aikuisen, mutta oli tasapainoinen ja turvallinen poni maastossa, jossa se keskittyi nauttimaan vain maisemista. Daylight varsoi neljä kertaa, ja sen varsat ovat olleet hyvin liikkuvia, rakenteeltaan näppäriä joskin omapäivisiä aivan kuten emänsäkin. Daylight vietti eläkepäiviänsä Cloudbury Shetlandsin pihatossa, ollen tärkeä osa pitämässä tamma-varsalaumaa harmoniassa, kunnes se lopetettiin 26-vuotiaana yleisen kunnon heikentymisen vuoksi.

e. Cloudbury Foxtales oli 100cm korkea, musta shetlanninponitamma, joka oli yksi Cloudburyn ensimmäisistä kasvateista. Foxtales ei ollut erityisen menestynyt näyttelyissä tai kilpailuissa, mutta oli pidetty monitoimiponi, jota käytettiin niin lasten alkeisratsastukseen kuin valjakkoajon opetuksessa. Tamma kilpaili satunnaisesti seuratasolla Helppo C-koululuokissa, ja osallistui myös pieniin seuratason valjakkoajokilpailuihin, menestyen vaihtelevasti – joskus se oli omissa maailmoissaan ja patalaiska, toisinaan se suoritti kuuliaisesti. Luonteeltaan Foxtales oli älykäs, mutta kekseliäisyys yhdistettynä ruokahaluun teki siitä välillä haastavan pikku-Houdinin, joka löytyi usein vapaana vihreää nauttimasta. Tammalla on kolme varsaa Boan lisäksi, joista yksi jäi vain siitoskäyttöön Cloudburyyn ja kaksi toimii ratsastuskouluponina pienillä talleilla. Foxtales menehtyi 24-vuotiaana, kun se liukastui laitumella ja mursi takajalkansa niin pahoin, ettei toipuminen ollut enää mahdollista edes siitoskäyttöön.

ei. Archopora oli musta, 102cm korkea shetlanninponiori, joka loisti erityisesti shetlanninponien mestaruuksissa koulupuolella Helppo B -luokissa. Ori kilpaili useita kausia peräkkäin jopa kansallisella tasolla tasaisen varmasti. Archopora ei ollut ulkoisesti kaikkein näyttävin, mutta sen tasapainoinen rakenne ja rauhallinen työasenne tekivät siitä arvostetun ponin. Ori oli luonteeltaan erittäin järkevä ja hyvähermoinen – sellainen kunnon pomminvarma lastenhevonen, joka sieti vaikka minkälaiset pikkuisten päähänpistot. Archopora sai noin kymmenen jälkeläistä ja niistä moni on päätynyt koulu- ja valjakkoponiksi kilpailemaan kiitettävällä menestyksellä perittyään isänsä tasaisen luonteen. Ori kuoli 27-vuotiaana vanhuuden vaivoihin.

ee. Foxberry oli punarautias 100cm korkea shetlanninponitamma, jonka tunnisti kaukaa sen suurista, lempeistä silmistä ja isoista merkeistään. Tamma syntyi Devonissa harrastajakasvattajalle, joka myi sen nuorena Walesiin, missä se toimi useita vuosia pienen ratsastuskoulun tuntiponina. Foxberry ei ollut kaikkein helpoin – se oli toisinaan vahvatahtoinen ja saattoi jähmettyä, jos ratsastaja ei saanut sitä vakuuttuneeksi yhteistyöstä. Silti sen selässä oppi moni pieni ratsastaja, ja tamma oli etenkin talutustunneilla suosittu vuodesta toiseen. Kilpailu-uraa sillä ei juuri ollut, mutta se osallistui muutamiin seuraestekilpailuihin, hypäten ristikkoluokkia hitaasti mutta varmasti, juuri koskaan kieltämättä, jos pikkukuski sai sen verryttelyalueelta kisakentälle siirtymään. Foxberry varsoi kahdesti, ja molemmat varsat perivät emänsä rauhallisen luonteen. Tamma jouduttiin lopettamaan 22-vuotiaana nivelrikon vuoksi.

© Launi