Irlannista Everholt Estatesta ostettu musta oldenburgtamma Oana on kaunis ilmestys valkoisine sukkineen. Tamma rakastaa emänsä tavoin ruokaa ja onkin siksi helposti ruualla motivoitavissa. Isältään se on perinyt hyvän työmoraalin ja kunnioituksen ihmisiä kohtaan. Oana on mamman mussukka ja se onkin aina korvat hörössä vastassa. Oanaa on ehkä hieman liikaa hemmoteltu, sillä sen ainoa pahe on yrittää kaivaa ihmisen taskuja aina tilaisuuden saadessaan. Hoitotoimenpiteistä tamma tykkää ja se seuraa korvat hörössä tallin menoa. Aina pirteä Oana on aina innoissaan lähdössä töihin. Se katselee kentällä onko vastassa tyhjä kenttä vaiko esteitä. Maastoonkin tamma lähtee mielellään ja sen kanssa voi rentoutua kävellen pitkin metsäpolkuja.

Oana on ratsastaessa hieman hitaasti lämpenevää sorttia. Se vaatii pitkän verryttelyn ja paljon taivutuksia rentoutuakseen. Tamma kestää paljon toistoja ja ottaa hyvin apuja vastaan. Se ei myöskään ota nokkiinsa ratsastajan tehdessä virheitä. Oana osaa Grand Prix -tason liikkeet ja on pärjännyt hyvin kouluratsastuksessa. Radalla se vaatii kuitenkin jatkuvaa ratsastamista pitääkseen liikkeet ja askeleet aktiivisina. Oanan kaikki askellajit ovat tasaisia ja matkaa voittavia. Varsinainen liitokavio hän ei ole, mutta osaa ojentaa jalkojaan niin pyydettäessä. Oana omaa myös hyvän hyppykapasiteetin. Myös esteradalla tamma vaatii jatkuvaa eteenpäin ratsastusta pitääkseen laukan yllä. Kovin lyhyihin lähestymisiin Oana ei käänny, mutta matkaavoittavan laukan ansiosta sen kanssa voi huoletta ottaa pidemmänkin tien. Oana pitää ratsastaa tarkkaan hyvään ponnistuspaikkaan laukkaa säätelemällä tai muuten puomit voivat kolista. Maastovarmana hevosena Oana on elementissään maastoesteradalla. Suoraviivaisesti kevyessä istunnassa edetessä Oana liikkuu omalla moottorilla pitkin maastoesterataa. Tosin ihanneajan sisäpuolella pysyäkseen kannattaa laukan tempoa hieman välillä lisätä. Valjakkokärryjen edessä Oana on toisinaan hieman tahmea ja vaatii paljon ääniapuja. Käännöksiä pitää hieman ennakoida mahtuakseen maratonporteista. Loppupeleissä vauhdin huumassa kääntyy Oana tarvittaessa myös paikallaan oikealle portille. Se kulkee suoraviivaisesti tarkkuudenporteista ja on varma ajettava kouluosuudella.

© VRL-10741 (281 sanaa)

Päiväkirja 16.09.2023 - valjakkoajokilpailut © omistaja Tiikeri VRL-10741 (322 sanaa)

Tallillani järjestettiin kaksi päiväiset valjakkoajokilpailut ja osallistuimme Oanan kanssa vaativan tason luokkaan. Ensimmäisen aamun valjetessa kävelin talliin, jossa minua odotti karsinassa Oana korvat höröllä. Silitin tammaa ja annoin sille namin samalla silittäen sen kaulaa. Avasin karsinan oven ja sidoin tamman kiinni. Harjasin mustan karvan läpi muutamalla eri harjalla saadakseni sen kiiltäväksi. Sitten letitin harjan, sillä ensimmäisenä oli vuorossa kouluosakoe. Valjastus sujui nopeasti groomin auttaessa minua. Pihalla laitoimme koulukärryt Oanan taakse kiinni ja lähdimme kävelemään kohti verryttelyaluetta. Verryttelyssä ensiksi ravasimme ympäri kenttää herätellen Oanaa. Jatkoin verryttelyä taivutuksilla. Pikkuhiljaa Oana alkoi vertymään ja ohjattavuus parani, kun tamma pysyi itse liikkeessä. Siirryimme käynnissä odottelemaan kentän laidalle omaa vuoroamme. Viime hetken tsempit vielä hevoselle ja radalle. Rata sujui hyvin ilman rikkoja. Muutaman kerran Oana ei taipunut kulmiin niin hyvin kun oisin halunnut ja käynnistä raviin siirtymiset olisi saanut tapahtua minun makuuni reippaammin, mutta kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen rataa. Tempo pysyi hyvin yllä ja tamma oli rento. Palasimme tallille juottamaan Oanan.

Muutaman tunnin tauon jälkeen oli vuorossa tarkkuusosakoe. Verryttelin Oanan taas hyvin, jotta sain sen rennoksi ja hyvin kuulolle ennen rataa. Radalla Oana tuntui energisemmältä kuin kouluosuudella ja innostuipa se ottamaan muutaman laukka-askeleenkin. Oanan rauhallisen laukan takia uskalsin ajaa muutamasta portista läpi laukassa ja pallotkin pysyi kartioiden päällä. Lopputuloksena vain kaksi palloa tippui ja molemmat kuskin mokia kun käänsin liian aikaisin. Suorituksen jälkeen irroitimme groomin kanssa vaunut ja riisuimme valjaat Oanalta. Juoton jälkeen tamma lähti vielä groomin kanssa kävelylle tallialueelle.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli vuorossa maratonosakoe. Oanan harja ja häntä letitettiin ja jalkoihin pantiin suojat. Maratonkärryt perään ja olimme valmiit maastoon. Muutaman kilometrin pätkän ravattuamme saavuimme takaisin kilpailualueelle ja kohti ensimmäistä estettä. Teimme rauhalliset tiet ja suoritimme kaikki portit oikeassa järjestyksessä. Este esteeltä tamman vauhti kiihtyi ja viimeiselle esteellä se jo kääntyi melkein paikallaan portilta toiselle. Aikamme ei ihan riittänyt luokan voittoon, mutta olimme maratonosuuden neljänsiä ja kokonaiskilpailun kolmansia. Olin tyytyväinen Oanan suoritukseen. Kilpailun jälkeen se sai muutaman päivän lomaa kunnes aloimme valmistautua tulevan viikonlopun esteratsastuskilpailuihin.

Päiväkirja 20.10.2023 - maastossa © Tiikeri VRL-10741 (234 sanaa)

Oli kaunis syksyinen päivä ja päätin lähteä vähän tuulettamaan aivojani metsään. Ratsuksi valitsin rauhallisen Oana tamman. Oana hörähteli minulle jo talliin tullessani ja kävin hetken rapsuttamassa sitä kunnes suuntasin varustehuoneeseen hakemaan tamman varusteita. Harjasin mustan trakehner tamman pikaisesti läpi ja varustin sen. Tallipihalla kiipesin selkään ja lähdimme kävelemään pitkin tallille johtavaa koivujen reunustamaa tietä. Syksy oli vielä kauneimmillaan ja puista putoili lehdet. Tie oli hieman märkä öisen sateen jälkeen ja kavion kopse täytti mieleni. Oana pärskähteli tyytyväisenä kävellessään rauhallisesti tien reunaa pitkin. Metsän reunassa suuntasimme pienelle metsäpolulle. Maa oli lehtien peitossa ja hieman liukas, mutta onneksi hevosilla oli jo hokit jalassa. Nostin ravin ja ravasin pellon reunassa menevää polkua pitkin. Edessä häämötti ylämäki ja kannustin tamman laukkaan. Oanamaisesti se hetken mietti ja sitten kaikessa rauhassa nosti laukan. Mäen alkaessa tammasta kuitenkin löytyi intoa kiihdyttää laukkaa mäkeä ylös. Mäen päällä siirsin Oanan takaisin käyntiin. Hetken käveltyämme edessä näkyi polun päälle kaatunut pieni puu. Nostin ravin ja kannustin Oanaa hyppämään pienen tukin yli. Oana innostui ja nosti laukan ennen tukkia. Nauroin tammalle ja jatkoimme matkaa ravissa. Matkalla hieman taivuttelin Oanaa ja sain sen näin kivasti rentoutumaan. Kierrettyämme polun metsässä palasimme takaisin isolle tielle ja suuntasimme takaisin kotia kohti. Annoin Oanan kävellä pitkin ohjin loppumatkan. Muutama auto meni ohi, mutta Oana ei välittänyt. Tallilla hyppäsin alas selästä ja karsinassa tammaa odotti mash -ämpäri. Se joi sen antaumuksella ja kaivoin vielä taskusta porkkanan, jonka annoin Oanalle varusteet riisuttuani.