Huuliharppukostaja on aikamoinen pommi. Se on eläväinen ja vauhdikas, eikä aina oikein ymmärrä omaa kokoaan verrattuna mm. ihmiseen. Hannulla riittää vauhtia enemmän kuin laki sallii. Tähän kun yhdistää sen, että orimaisesti koheltaessaan Hannulla ei ole käsitystäkään jalkojensa käytöstä tai siitä, että joku saattaa tulla alle, on katastrofi valmis. Kaikesta huolimatta (tai kenties juuri siitä johtuen?) ori on yksi silmäteristäni, joka tulee toivottavasti vaikuttamaan meillä pitkään.

Hannu pitää kaikesta, mikä liittyy harjaukseen, puunaamiseen, rapsutteluun, herkutteluun tai mihin tahansa muuhun mukavaan. Se ei kuitenkaan jaksa seisoskella paikallaan viittä minuuttia pidempään, mikä tekee oriin hoidosta harvinaisen ristiriitaista. Kiltin oripojan kanssa olisi varmasti oikein mukavaa viettää harjaustuokiota kaikessa rauhassa, mutta tästäkin saadaan se kaksipiippuinen asia: kyllästyessään kökkimään paikallaan Hannu rupeaa steppailemaan rauhattomasti, tuuppii hoitajaansa ja repii mahdollisesti huulillaan takinhelmaa. Se osoittaa mieltään yrittämällä karkuun, olipa sitten sidottu kiinni tai ei. Vapaana vaikkapa karsinassa harjatessa Hannun bravuurina on kehän kiertäminen ihmisen ympärillä, jolloin saa varmasti pään sekaisin ja hermot kierroksille. Hannu on kuitenkin kiltti kuin mikä, eikä se takuuvarmasti ilkeyttään tee mitään pahaa kenellekään. Kärsivällisyyttä tällä pojalla on kuitenkin -100%.

Varustaessa Hannun sama hermostunut liikehdintä jatkuu, mutta muuten se ei juuri laita hanttiin millekään, olipa kyse satuloinnista tai pintelien pyörittelystä. Sen mielestä arkirutiineihin oleellisesti kuuluu tämänkin kaiken välineurheilun kestäminen, joten poitsureppana on tottunut kovaankin rääkkiin erilaisten varusteiden ympäröimänä. Taluttaessa Hannu on kiireinen ja lennokas - puhumattakaan jos tammoja sattuu olemaan näkö - tai hajuetäisyydessä. Hannu pörhentelee minkä kerkeää, ja esittää kuin olisi suurikin tammojen päiväunien kohde. Yleensä ihmisten ja varmaan muiden hevostenkin silmiin Hannu näyttää lähinnä pieneltä pojankäppänältä, joka kiljuu kimakasti rinta rottingilla, eikä oikein itsekään tiedä mitä on tekemässä.

Ei ole varmaan vaikeaa arvata tämän kaiken kehumisen jälkeen kuinka Hannu käyttäytyy ratsastaja selässään? Sama touhu jatkuu, mutta nyt on pakko kyllä rehellisestikin kehua! Tämän kapasiteetikkaampaa pikkuhevosta en ole takuulla nähnyt aikoihin, ja nämä taidot se on varmasti perinyt vanhemmiltaan, kuten kokonsa isältään. Hannu on rehellisesti sanottuna mielettömän näyttävä ja upea kouluratsu. Se taitaa pienestä koostaan huolimatta jopa vaativa B-luokkia kepeästi, eikä tuota edes tuskaa - paitsi ehkä ratsastajalle, jonka kämmenparat ovat vesikelloilla jokaisen suorituksen jälkeen. Ei vaineskaan, kilpailuissa Hannu osaa käyttäytyä yllättävänkin hienosti. Se on kuuliainen, fiksu ja rehellinen suomenhevonen, ja tekee kaikkensa suorittaakseen mahdollisimman upean radan. Se nauttii suunnattomasti huomiosta, vaikka välillä innostus vähän meinaakin karata lapasesta.

Yleisesti ratsastaessa Hannu on äärimmäisen herkkä ja vaativa. Se tarvitsee ratsastajakseen pehmeäkätisen henkilön, joka osaa myös ratsastaa hevosta istunnallaan. Tämän lisäksi ratsastajalta vaadiltaan ehdottomasti kärsivällisyyttä sekä rautaisia hermoja, muuten voit heittää hyvästit mielenterveydellesi hypätessäsi Hannun selkään. Oripoika saa varmasti harmaita hiuksia aivan jokaiselle jossain vaiheessa ratsastusta, mutta voin taata, että se tuottaa myös huomattavan paljon euforista hyvän olon tunnetta. Toimiessaan ja liikkuessaan oikeinpäin Hannu on aivan ihanteellinen ratsastettava: se on kuuliainen, täsmällinen ja liikkuu hyvin sulavin ja pehmein liikkein. Aivan mieletön otus kaikista venkuiluistaan huolimatta!

© Jenny VRL-12948

Hannun isä on tunnettu suomenhevosori Hiidenpoika. Tämä mielettömän upea, ja voisiko sanoa karismaattinen, herrasmiesmäinen ori on väriltään rautias. Pienehköstä koostaan hyötyen Hiidenpoika on rakenteeltaan hyvin sporttinen ja kevyt, rakenteeltaan erinomainen koulupainotteisuus huomioiden. Ori on kilpaillut kouluratsastuksessa aina aluetasolla saakka, enimmäkseen menestyen vaativa A-luokissa. Luonteeltaan. Hiisi on erittäin ihmisystävällinen ja kiltti, mutta ratsastaessa haastava ja vaatii ratsastajaltaan tietoa ja taitoa. Oikean ratsastajan alla se on kuitenkin erittäin näyttävä kouluratsu, eikä ihme, että se on menestynyt kilparadoilla niin upeasti. Jälkeläisiä Hiidellä on tällä hetkellä kuusi, mutta ori tulee varmasti olemaan vielä haluttu jalostusori mahtavan luonteensa, sekä upean rakenteensa ansiosta.

Hannun isänisä Voiveljen Hurskaus oli vaaleanpunarautias suomenhevosori, jolta löytyi säkäkorkeutta 156 cm. Hurska oli rakenteeltaan hieman raskaampi kuin jälkeläisensä Hiidenpoika, mutta tämäkin ori omasi kuitenkin oikein korrektin rakenteen, mistä todisteena ovat myös useat palkinnot näyttelyiden osalta, sekä kantakirjaus II-palkinnolla. Hurskaus oli painottunut pääosin kouluratsastukseen, mutta tämän lisäksi ori nähtiin kilpailemassa kärryjen edessä valjakkoajossa. Luonteeltaan Hurskaus oli melko lennokas ja orimainen tapaus, mutta siitä huolimatta suomenhevoselle tyypilliseen tapaan hyvin nöyrä ja rehellinen. Hurskaus sairastui 15-vuotiaana erittäin vakavaan kaviokuumeeseen, ja 16-vuotiaana se valitettavasti jouduttiin lopettamaan sairauden takia. Tähän ikään mennessä Hurska oli ehtinyt saada kymmenen jälkeläistä.

Hannun isänemä Tähtien Laskija on musta, 153 cm korkea suomenhevostamma. Taika on suvustaan huolimatta vahvasti kouluratsastukseen painottunut tamma, joka on kilpaillut äärimmäisen menestyksekkäästi. Se on palkittu useina vuosina suomenhevosten koulumestariksi vaativien luokkien ratsuna, eikä todellakaan ihme: Taika on hyvin näyttävä ja kapasiteetikas suomenhevonen, joka osaa todellakin loistaa kouluradoilla tuomareiden mieliksi. Taika on koko ikänsä toiminut kasvattajansa kilparatsuna, mutta jäi eläkkeelle 15-vuotiaana, ja nyt 17-vuotiaana tamma toimittaa harrasteratsun ja siitostamman roolia edelleen kasvattajansa omistuksessa. Jälkeläisiä Taikalla on tällä hetkellä kolme, mutta tiedossa on jo tällä hetkellä uusiakin astutuksia. Taika tulee satavarmasti periyttämään varsoilleen upeaa menestystään kouluratsastuksessa.

Hannun emä oli kuvankaunis, punarautias tamma Sielunkerjuu. Se omasi kauniin läsin päässään, ja jokaista jalkaa koristi puolisukka. Silja oli säkäkorkeudeltaan 157 cm. Silja toimi nuorena hevosena alunperin tuntihevosena kokeneimmilla ratsastajilla, mutta 7-vuotiaana huomattiin, että tammalla olisi kapasiteettia paljon suurempaankin. Niinpä Silja muutti yksityiselle omistajalle, joka lähti etsimään tamman sisäistä kouluratsua. Ei mennyt vuottakaan, kun tamma nähtiin vaativien koululuokkien osallistujalistoilla. Aluksi tamma ei niittänyt menestystä sen koommin, mutta pikkuhiljaa se alkoi menestyä sijoittuen, ja lopulta jopa voittaen luokkia. Silja loukkasi jalkansa 16-vuotiaana, jolloin se päätettiin siirtää eläkkeelle kilpauraltaan. Tamma jatkoi kotona harrasteratsun ja oloneuvoksen rooleissa pari vuotta ennen kuin se sairastui vakavasti. 18-vuotiaana tamma jouduttiin lopettamaan kasvaimen takia. Silja sai elämässään neljä jälkeläistä.

Hannun emänisä Silmänkääntäjä on rautias, 153 cm korkea suomenhevonen. Tämä ori on ollut ikänsä luonteetaan aika temperamenttinen ja tulinen, eikä itsepäisyyttä ole todellakaan jäänyt uupumaan. Alunperin orin mahdollisuuksia hieman jännitettiin, sillä jääräpäinen herra ei tahtonut taipua mitenkään ihmisten tahtoon. Tästä huolimatta Simosta on kuoriutunut oikein näyttävä kouluratsu, joka kuitenkin vaatii ratsastajakseen hyvin määrätietoisen henkilön. Silmänkääntäjä toimii kilpailuissa helppojen luokkien ratsuna, mutta kotikentillä ori vääntää kevyesti taitavan ratsastajan kanssa myös vaativien luokkien asioita. Simo on tähän mennessä saanut kahdeksan jälkeläistä, joille se ei kuitenkaan kaikkien onneksi periyttänyt itsepäistä luonnettaan.

Hannun emänemä Pala Rakkautta oli 148cm korkea ruunikonkimo pienhevostamma, joka oli hyvin vahvasti painottunut valjakkoajoon. Paula oli ratsukoulutettu ja toimi myös sillä urallaan oikein näppärästi, mutta kilpailuissa tammaa nähtiin ainoastaan kärryjen edessä. Paula aloitti noviiseista luokista vaihtaen vaativaan, ja viimeiset viisi vuotta se kilpaili vaikeissa luokissa asti. Tamma oli erittäin ketterä ja taitava kärryjen edessä, sekä kuuliainen ja vauhdikas. Se oli tamma, joka kykeni kääntymään vaikka kolikon päällä. Paulan jälkeläisistä ei valitettavasti ole tarkkaa tietoa, kuten ei myöskään siitä, mihin tamma menehtyi. Sen verran kuitenkin tiedetään, että tamma on ilmeisesti elänyt 15-vuotiaaksi, ja sillä olisi enemmän kuin yksi jälkeläinen.

© Jaana K.

Kouluvalmennus 01.06.2016 © Olivia

Aamupäivä oli vasta alkamassa, kun aloittelimme kouluvalmennusta Huuliharppukostajan ja tämän ratsastajan Jennyn kanssa. Oli varmasti tulossa aurikoinen päivä ja aikaisesta ajankohdasta huolimatta oli jo hyvin lämmint, joten päätimme treenata ulkokentällä. Orissa ei näkynyt merkkejä aamu-unisuudesta, vaan askel nousi reippaasti heti alkuunsa. Lähdimme liikkeelle perus pysähdyksillä ja peruutuksilla käynnistä ja ravista. Temponlisäykset sujuivat mainiosti, mitä nyt ratsastajaa piti muistuttaa kerran paremmasta asennosta. Varsin vetreään ja reippaaseen tunnelmaan päästyämme lähdettiin treenaamaan pohkeenväistöä. Alkuun Hannun takapää laahasi perässä, johtuen puutteellisesta sisäapujen käytöstä, mutta onneksi tämä virhe oli helposti huomattavissa ja onnistuttiin myös korjaamaankin. Pohkeenväistön onnistuttua jo jokaisella kokeilulla pitkältä sivulta toiselle sulavassa ja tasaisessa tempossa lähdettiin kokeilemaan avo- ja sulkutaivutuksia. Näitä oli selvästi treenattu, sillä ainakin käynnissä toiminta oli kaunista. Avotaivutukset ravissa lähtivät myös sujumaan, vaikka oikeaa tahtia pitikin hakea muutamalla uusinnalla. Sulkutaivutuksissa ravissa saatiin treenata enemmän, sillä takaosa piti saada taas mukaan takaa laahaamasta. Juuri takaosan työskentelyyn Hannun kanssa tarvitsisikin kiinnittää huomiota, sillä orista kyllä selvästi löytyy taitoa kun sitä tarpeeksi ohjeistetaan eteenpäin. Tarkkaavaisuus ja keskittyminen Hannulla olivat kyllä erittäin hyvin hallussa ja siitä ori saa kaikki pisteet kotiin, samaten liikkeiden säännöllisyydestä. Aivan lopuksi ratsukko esitteli vielä paljon treenattuja laukanvaihtojaan, ja Hannu pääsi hieman viilettämään maneesissa energiaa purkaen. Loppuverkoissa pyörähdeltiin vielä voltteja, mutta otettiin sitten rennosti ja todettiin valmennuksen menneen kokonaisuudessaan oikein kivasti.

Kouluvalmennus 13.07.2016 © Riikka

Tänään valmensin entuudestaan tuttua ratsastajaa Jennyä, joka ratsasti minulle uudella tuttavuudella, Huuliharppukostajalla aka Hannulla. Päätin aloittaa valmennuksen huolellisesta perusratsastuksesta ja perusteellisesta verryttelystä. Halusin siis nähdä Hannulta kolme selkeää askellajia sekä työskentelyä pyöreästi ja hyvällä kuolaintuella. Jennyltä halusin nähdä siistejä apuja sekä niin ikään rauhallista työskentelyä. Aloitimme kevyessä ravissa, jossa Jennyn tuli ratsastaa hevonen reippaaksi ja pohkeen eteen hieman pidemmällä ohjalla. Näin Hannu sai liikkua pyöreästi kaula ja niska edessä ja alhaalla sekä otsa luotilinjan edessä. Pikkuhiljaa orin rentoutuessa ja kulkiessa pyöreämmin sai Jenny tehdä muutamia puolipidätteitä ja ottaa oria hieman lyhyemmälle ohjalle kuitenkaan tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Jatkoimme vielä ravityöskentelyä hakien selkeitä siirtymiä ravin ja pysähdyksen välillä. Aluksi Hannu ei ollut aivan sataprosenttisesti hereillä, joten käskin Jennyä valmistelemaan oria paremmin siirtymiin, ja tarvittaessa pysähdyksestä raviin siirtymässä käyttämään kevyesti raippaa muistuttamassa siitä, että nyt todella täytyy työskennellä. Kun siirtymät alkoivat sujua, vaikeutettiin tehtävää tekemällä muutamia siirtymiä ravista pysähdyksen kautta peruutukseen ja siitä suoraan takaisin raviin. Nyt Hannun takajalat olivat hyvin hereillä ja siirtymät sujuivat erinomaisesti.

Laukkatyöskentelyn aloitimme samalla tavalla reippaalla, pyörivällä laukalla, jossa Jennyn tuli liikkua pyöreässä muodossa hyvällä kuolaintuntumalla. Nyt halusin Jennyn tarkkailevan jatkuvasti ulko-ohjaa, että se pysyy koko ajan paikalla tukemassa. Kun orin laukka alkoi pyöriä sujuvasti, Jennyn tuli tehdä siirtymiä laukasta pysähdykseen ja siitä takaisin laukkaan. Tämä vaati huolellista valmistelua, jotta Hannu olisi hereillä heti alusta asti, ja muutamalla ensimmäisellä kerralla Jenny sai vähän herätellä ajoittain muissa maailmoissa olevaa oriaan. Lopuksi halusin nähdä pari laukanvaihtoa lävistäjällä ilman, että Hannu singahtaisi vaihdosta eteenpäin kuin nato-ohjus. Tämän jälkeen ratsukko sai aloittaa rennot loppuverryttelyt.

Kouluvalmennus 16.07.2016 © Riikka

Tänään aloiteltiin Jennyn ja Hannun kanssa kevyessä ravissa tekemällä loivaa kiemurauraa eli pitkän sivun alusta kaari kohti keskihalkaisijaa, jonka kohdalta pyöreä kaari takaisin toiseen kulmaan. Aluksi Jennyn tuli vain ratsastaa ori avuille tehtävän aikana eli tarkistaa että se liikkui reippaasti eteen, kuunteli ratsastajaansa ja oli kuolaintuella. Sen jälkeen Jenny sai ratsastaa aina voltin kiemurauran keskeltä kohti uraa. Voltilla halusin nähdä hyvin taipuvan hevosen, ja sekä voltin jokainen kaari että kiemurauran kaari tuli edelleen olla säntillisen pyöreä. Päädyssä ratsukon tuli tehdä keskellä pysähdys, peruutus neljä askelta ja siitä takaisin eteenpäinpyrkivään raviin. Hannu oli tänään yllättävän hyvin kuulolla heti alusta asti, vaikka ensimmäiset kaaret olivatkin ehkä hieman kulmikkaan oloisia, mutta Jennyn keskityttyä ratsastukseen, näin oikein pyöreitä kaaria ja täsmällisiä pysähdyksiä. Seuraavaksi Jennyn tuli nostaa aina loivan kiemurauran voltin alusta laukka, laukata voltti uraa kohti ja siirtyä takaisin raviin ja ratsastaa kiemuraura loppuun. Päädyssä halusin edelleen nähdä pysähdyksen ja peruutuksen ravista. Kun Jenny muisti valmistella noston huolella, nosti Hannu varsin kauniisti ja pienin avuin laukan, ja voltin jälkeen Jennyn täytyy edelleen muistaa ennakoida siirtymä raviin huolella, jotta laukka kestäisi vain voltin ajan. Hannu olisi selkeästi halunnut laukata hieman pitempäänkin, mutta muutaman toiston jälkeen se keskittyi kuuntelemaan ratsastajaansa ja peruutus selkeästi toimi yhtenä hyvänä keinona saada ori keskittymään.

Joidenkin toistojen jälkeen Jennyn tuli nostaa vasen laukka ja säilyttää se koko tehtävän ajan siten, että loivalla kiemurauralla hänen tuli ratsastaa vastalaukkakaari. Aluksi kehotin ratsukkoa valitsemaan hieman loivemman kaaren, jota sitten pikkuhiljaa jyrkentämään. Jennyn tuli keskittyä erityisen huolella omaan istuntaansa, jotta Hannu ei luulisi tehtävänä olleen laukanvaihtojen harjoittelua. Päädyssä ratsukon tuli pysäyttää hevonen laukasta keskellä lyhyttä sivua, josta sitten hetken päästä nostaa uudelleen laukka. Teimme vastalaukkaharjoitusta myös toiseen kierrokseen, ja oikea kierros näytti olevan Jennylle paljon vahvempi kierros laukata. Hienoa työskentelyä kummaltakin.

Kouluvalmennus 19.07.2016 © Riikka

Tänään - ainakin toistaiseksi viimeisenä valmennuspäivänä - päätin Jennyn ja Hannun kanssa keskittyä avo- ja sulkutaivutuksiin. Tulevaa urakkaa ennakoiden annoin Jennylle alkuverryttelyissä tehtäväksi taivutella huolellisesti kumpaankin kierrokseen ja hakemaan myös joitakin vasta-asetuksia muutamien askelien ajan. Lisäksi alkuverryttelyn lopussa ratsukon tuli tehdä hieman väistöjä aina keskihalkaisijalta uralle, jossa jälleen vaihtaa suuntaa ja pitkällä sivulla tehdä useita voltteja asetellen ja taivutellen. Reipas alkuverryttely näytti sopivan hyvin Hannulle, joka vaikutti tänään poikkeuksellisen energiseltä. Jenny saikin siis todella tehdä töitä, jotta saisi innokkaan orinsa keskittymään höseltämisen sijaan myös taipumaan sisäpohjetta vasten. Pikku hiljaa ori alkoi vetreytyä ja rentoutua, mutta kehotin Jennyä edelleen teetättämään sillä runsaasti töitä, jotta sillä ei vain yksinkertaisesti jäisi aikaa säätämiseen. Jatkoimme tehtävää siten, että keskihalkaisijalla tuli tehdä avotaivutusta, jonka jälkeen edelleen vaihtaa suunta seuraavassa päädyssä ja pitkällä sivulla tehdä kaksi volttia, joiden välissä muutama siirtymä ravista käyntiin ja pysähdykseen. Volteilla Jennyn tuli leikkiä asetuksilla niin, että puolikkaalla voltilla normaali asetus ja taivutus sisälle, mutta toinen puoli voltista ratsastetaankin vasta-asetuksella ulospäin. Avotaivutuksen kanssa ratsukolla oli aluksi ongelmia, sillä Hannu meinasi vain viipottaa eteenpäin jalkaa karkuun. Muutaman siirtymisen ja vakaan istunnan avulla Jenny sai orin kuulolle ja pikkuhiljaa ratsukko onnistui tekemään parempaa ja parempaa avoa.

Seuraavaksi Jennyn tuli tehdä voltti keskihalkaisijan alusta, jonka aikana nostaa laukka ja tehdä loivaa laukka-avoa keskihalkaisija loppuun. Päädyssä tehtävää jatkoi siirtyminen raviin ja ravivoltti pitkän sivun alussa, jonka jälkeen ravisulkua hieman uran sisäpuolella pitkä sivu loppuun. Joka toinen kierros ratsukon tuli kuitenkin vain jatkaa laukassa eteenpäin myös keskihalkaisijalta päästyään edeten hieman reippaampaa laukkaa pitkä sivu loppuun. Aluksi Jenny meni tehtävät läpi aikamoisella energialla, mutta useiden toistojen, pidätteiden ja hienvuodatuksen jälkeen ori alkoi keskittyä itse tehtävään enemmän, ja etenkin sulkutaivutukset ravissa olivat varsin näyttävät ja irtonaiset. Laukka-avotkin paranivat jatkuvasti, kunhan Jenny vain malttoi ottaa orin kiinni ja keskittyä tehtävään, vaikka hevonen itse häselsikin.