“Ja sit mentiin!” voisi olla Raipe-ponin hokema, sen verran usein meinaa homma lähteä niin sanotusti ja usein kirjaimellisestikin laukalle kun oria taluttelee, liikuttaa tai kun se ylipäätään keksii ruveta toteuttamaan vauhdinhuumaisia mielihalujaan. Ei nimittäin katso aikaa eikä paikkaa kun Raipella alkaa kipinöitä sinkoilla kavioista ja on vain ihan pakko ja ihan vähän laittaa ranttaliksi. Vaaratilanteiltakaan ei voida välttyä, mutta useimmiten tilanne kääntyy hetkellisestä kiukusta ja turhautumisesta huolimatta nauruksi, ei tämän vauhtivintiön kanssa oikein muukaan auta.

Huumorintajun ohella jonkintasoinen hevosten käsittelytaito on Raipen kanssa melko oleellinen juttu, ihan vihreää ponityttöä ei nimittäin tämän shettiksen kaveriksi viitsi laittaa, tai ainakaan ellei halua kyseisen ponitytön harrastuksen loppuvan lyhyeen. Häijy ei Raipekaan ole, mutta hieman villi ja vallaton. Jos ja kun tilaisuus pienelle iloittelulle avautuu niin sehän on otettava. Tukevasti kiinteässä kohteessa kiinni oleva ori osaa rauhoittua hoidettavaksikin, vaikka yleensä pidempimuotoisen seisoskelun lomassa alkaakin ilmetä pientä levottomuutta, kipinöivät kavioit haluaisivat nimittäin hyvinkin nopeasti taas liikekannalle. Raipe on kuitenkin siitä rehti kaveri, että kun sitä kunnolla komentaa niin jopa ollaan nöyrää poikaa, ainakin hetken ajan.

Eipä ole ihan tasaisimmasta päästä treeneissäkään tämä poni, vauhtia kun löytyy olipa selässä ratsastaja tai perässä kärryt. Siinä kyselläänkin pikkuratsastajalta tasapainoa ja kylmiä hermoja kun Raipe keksii ottaa pienen spurttisarjan, mutta oripa ei myöskään katso kuskinsa kokoa tai taitotasoa, ja talttuu ihan vain tarpeeksi topakalla asenteella. Sileällä tepsuttaminen on kuitenkin Raipen mielestä a) hidasta, b) tylsää ja c) edelleen liian hidasta, joten kouluradoilla ja perus ylläpitoratsastuksessa siltä irtoaakin hieman enemmän paremminkin sirkustelttaan sopivia liikesarjoja. Esteradat ja vauhdikkaammat valjakko-osuudet ovat kuitenkin oriin mielestä huippu juttu, jopa ihan muutaman ilopukin arvoista settiä! Tasaista ei suorittaminen siis ole silloinkaan, mutta keskittyminen ja asenne työntekoon huomattavasti parempi, vaikka poloinen kuski joutuukin sitten kamppailemaan hienoisen ylikiehumisen kanssa.

© Serena