Pikkuisella esteradalla kiitävä pieni, kimo poni ei välttämättä luo mielikuvaa kisakireästä suorittajasta, mutta kyllähän Pepsi sellainen on, taskuraketin muodossa. Juurikin esteet ovat oriilla niin sanotusti verissä ja täydellisen ilon voi aistia pilkahtavan sen silmissä kimon päästessä näyttämään kykynsä hyppääjänä. Eiväthän ne esteet isoja ole, mutta ei ole Pepsikaan, ja kuka tahansa voi nähdä ponilla olevan sekä estesilmää, puhdas hyppytyyli että rohkea asenne. Jos olisi syntynyt puoliverisen runkoon tähdittäisi Pepsi taatusti lajin huippuluokkia - mielessään ori toki niin varmasti tekeekin.

Vaikka taituroikin esteet niin kentällä kuin maastossakin sulavalla itsevarmuudella ja usein melko nöyrällä asenteellakin - tosin tarvittaessa myös omia ratkaisujaan tehden, onhan hän alan guru - ei työskentely Pepsin kanssa aina ole ihan yksioikoista. Liikkumishalua ja energiaa löytyy, vaan jos homma menee ponin mielestä tylsäksi (lue: kaikki hyppelyhommien ulkopuolelle jäävä) alkaa kimo viihdyttää itseään omilla pikku esityksillään. Useinkaan nämä esitykset eivät ratsastajaa tai ajajaa välttämättä miellytä. Pepsi osaa kyseenalaistaa kaiken jos niin haluaa, ja sen se tekee erityisesti sileällä, vähän kuin kysyen “onks ihan pakko?”, vaikka asia varmasti olisi tuttu ja moneen kertaan läpi hangattu. Ponilta löytyy korrektit liikkeet, ketteryyttä ja notkeutta, ja sopivasti painostettuna ja motivoituna sen kanssa sujuvat kauniisti myös kouluradat ja valjakkokuviot, mutta Pepsi saattaa vaatia sen ettei muita vaihtoehtoja tai edes vihjeitä sellaisista anneta. Eikä kannata säikähtää jos ori päättääkin kesken jonkin aivan muun treenin vetää oman kevätjuhlaohjelmistonsa rallatellen kuin pahainen villiponi, Pepsin mielestä kun moinen hämmennyksen aiheuttaminen on vain hauskaa.

Myös arkirutiinit ja hoitotoimet kuuluvat Pepsin mielestä kategoriaan “muuta kuin esteitä, eli tylsää”. Hoidettavana seisominen; tylsää. Tarhaus; tylsää. Kaikenlainen lääppiminen ja muu huomiointi; tylsää. Tämä oman elämänsä action man keksii kyllä tylsille hetkille sitä mielenkiintoisempaa puuhaa ja kekseliäänä ponina kehittelee kaikenlaisia konnankoukkuja sitä enemmän mitä ikävystyttävämmäksi touhu menee. Voi toki sanoa oriin kunnioittavan ihmistä, mutta se kunnioitus näyttäytyy vasta muutaman napakan kielto- ja kirosanan jälkeen. Millään lailla arka tai epäröivä, tai liioin orimainen tai haastavakaan Pepsi ei ole, mutta se on iloinen veijari josta ei ikinä tiedä mitä se päättää hoitajien päänmenoksi milloinkin keksiä.

© Serena