Llanwenarth Mach Mickson

Masaa ostaessani kävin selailemassa ponin myynti-ilmoitusta noin viikon verran, pohdin ja puntaroin, sekä listasin plussat ja miinukset ylös. Istuin pitkiä iltoja teekupin äärellä haaveillen tuosta komeasta orista ja raavin päätäni käännellessäni mielessäni mahdollisuuksia. Ponin osto Englannista ei ollut niin helppoa kuin kotimaasta, sillä haasteeksi nousi pitkä kuljetus, luotettavan kuljetusfirman löytäminen sekä byrokratia maiden välillä. Jos ostaisin saman tien kaksi ponia - kaksi kärpästä samalla iskulla, ehkä kaikki työ ja vaivannäkö olisi sen arvoista. Eikä siinä lopulta niin kauaa mennyt, kun Masa jo tulikin toisen mountainponin kanssa pihaan ja pyöräytti koko köörin pikkusormensa ympärille. Masa oli heti ensihetkistä lähtien todella lungi kaveri, enkä ole katunut päivääkään sen ostopäätöstä.

Masassa on sellaista yksinelelevän poikamiehen seurankipeyttä ja sen voi melkein nähdä hymyilevän karsinan ovella kun aamulla napauttaa pimeään talliin valot päälle. Se myös toivottaa hyvät huomenet aina muita hevosia äänekkäämmin sen sijaan että tyytyisi hentoon hörähtelyyn. Masa on hevonen, jota kuka vain pystyy rakastamaan sillä poni on kaikessa junttiudessaan niin kömpelö otus, että sille ei voi kuin hihitellä. Ei se lähde edes karkuun, vaikka pääsisikin irti - samasta syystä se ei oikein ymmärrä irtojuoksutuksenkaan päälle, vaan olisi mieluiten tulossa ihmisen syliin kuin koiranpentu. Harjauksen lomassa se mupeltaa harjailijan hiuspehkoa ja kavioita puhdistaessa ottaa kaiken ilon irti ilmaisesta jalkatuesta. Ihan lapaseksi se ei kuitenkaan heittäydy, vaan taluttaessa on aina hyvä muistaa pujottaa ketju suuhun ja pitää silmät valppaina, sillä kuka ties Masa saattaa nousta vaikka vähän takajaloilleen brassaillessaan hameväelle.

Siinä missä käsiteltäessä Masa on kohtuu iisi, pitää ratsastaessa löytää sen kanssa yhteinen sävel yhteistyön takaamiseksi. Sillä on roppakaupalla energiaa mikä pitää osata kanavoida oikeisiin asioihin, ettei koko homma mene pelkäksi sprinttailuksi ja pukitteluksi kun keskittyminen herpaantuu. Helpoimmalla pääsee, kun Masan kanssa tekee reippaan alkuverryttelyn ja sitä kautta pöllöenergiat pois, jonka jälkeen Masakin keskittyy paremmin olennaiseen. Varsin yritteliäänä ratsuna Masa ei yleensä heitä hernettä nenään ihan pikkujutuista, mutta vasta tasaisella ja selkeällä ratsastuksella Masasta saa esiin sen parasta antia. Etenkin sen eteenpäinpyrkivää ja lennokasta laukkaa on kehuttu, mutta eipä lisätty ravikaan paljoa laukan rinnalla kalpene!

Suurin palo Masan silmissä syntyy kuitenkin esteillä. Ei ole erikoisestettä jota Masa jäisi kyttäämään eikä se tunne käsitettä huonosta lähestymisestä. Kaikki käy ja vauhti korjaa virheet! Hyppysellisen rämäpää siis kenties... Vauhti ja kova tarmo voivat kuitenkin joskus kostautua haparoivina takajalkoina, jolloin puomeja kolisee ja virheet kostetaan ankarana pukitteluna. Bensaa on suonissa niin ikään valjakkoajon saralla, eikä sitä tarvitse ainakaan hoputtaa eteenpäin. Tässäkin asiassa on parempi kaasutella ensin turhat virrat pois, jonka jälkeen Masa jaksaa paremmin kuunnella ohjien päästä tulevia käskyjä. Kunhan vauhdin saa pidettyä hallinnassa tehtävien välillä ja antaa hieman löysää niiden välissä, löytyy jossain kohtaa se kuuluisa kultainen keskitie.

Masaa eivät mitkään mörököllit puskissa pelottele, joten se on aivan omiaan myös luonnon äärellä. Jopa sellaisissa tilanteissa joissa olisi syytä olla vähän varuillaan, Masa painelee onnesta puhkuen eteenpäin kuin ei mitään kuulisi eikä näkisikään. Täten Masalla on oivat edellytykset varsinaisena monitaiturina myös maastoesteiden puolelle ja silloin jos koskaan Masa antaa itsestään kaiken irti.

Päiväkirja 23.01.2023 - kasvattaja käymässä

Tammikuun viimeisellä viikolla sain viestin tuttavaltani Helgalta Englannin Walesista, että hän on käymässä Suomessa ja voisi samalla reissulla tulla tervehtimään kasvattejaan. Lisäksi hän kyseli ponien kisamenestyksestä ja kehittymisestä ratsuina, sillä muutaman viikon päästä olisi welshponien oma laatuarvostelu. Olin tietenkin kokonaan unohtanut tilaisuuden, mutta hetken pohdinnan jälkeen totesin molempien olevan valmiita arvostelua varten. Muutaman tunnin päästä Helga kurvasi pihaan. Kävelin naista vastaan ja vaihdoimme kuulumiset. Kerroin ponien kilpailumenestyksestä ja esittelin ensin hänen kasvattien keskenäisen jälkeläisen, joka sopivasti tarhasi tallin vieressä. Jatkoimme matkaan kauempana olevalle tarhalle, jossa söpö voikonpäistärikönkimo mountain ori hörisi meille lähestyessämme tarhaa. Helga naurahti ponin ehkä tunnistavan hänet ja olin samaa mieltä katsellessani muuten melko rauhallista, mutta nyt paikallaan steppaavaa oria. Masaksi kutsuttu poni oli hankittu pitkän harkinnan jälkeen, sillä väri ja ponin suku kiehtoi minua. Olin lähettänyt Helgalle Englantiin Masan pakastetta, joten hänelläkin oli kotona orista varsa. Oli hauska kuulla, että varsassa on ulkonäöllisesti paljon samaa kuin Masassa. Avasin portin ja astelin tarhaan. Laitoin orille ketjuriimunnarun ketjun suuhun ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Helga hieman ihmetteli ketjua, sillä olinhan kehunut oria rauhallisuuden perikuvaksi käsitellä. Olin tainnut unohtaa mainita, että Masa tykkää esitellä itseään tallin tammoille, joten ketju tukee johtajan rooliani taluttaessa. Eikä aikaakaan, kun Masa alkoi pörhennellä ja höristä tarhoissa oleville tammoille. Minua pikkuponin käytös lähinnä huvitti, sillä onhan se vain niin söpö.

Talutin Masan karsinaan ja kiinnitin sen löysähköllä narulla karsinan seinään kiinni. Helga jäi rapsuttelemaan oria minun hakiessa satulahuoneesta orin estevarusteet ja harjapakin. Harjasin Masan kevyesti läpi ja putsasin kaviot orin hamutessa nameja Helgan taskusta. Masa käyttäytyi erittäin mallikkaasti ja olin ylpeä orista. Nostin estesatulan Masan selkään ja kiristin satulavyön. Hieman Masa yritti pullistella, mutta sain vyön kiinni. Laitoin orille vielä suitset päähän Helgan samalla laittaessa suojia. Masa otti hyvin kuolaimet suuhun, eikä ollut moksiskaan vaikka ympärillä hääräili kaksi ihmistä. Ollessamme valmiita laitoin kypärän päähän ja lähdimme kävelemään kohti maneesia. Pihalla vielä pakolliset brassailut tammoille ja matka jatkui. Maneesissa oli valmiina esterata, jonka esteet oli aluksi 60cm korkeudella. Masalta löytyy kapasiteettia 80cm esteradoille ja se tulisi olemaankin orin arvostelu korkeus laatuarvostelussa. Kiipesin selkään ja vain 120cm korkea poni lähti heti kipittämään ympäri maneesia vetäen kohti esteitä. Masalla on aina aluksi energiaa, mutta esteet nähdessään vielä enemmän. Tiesin ponin olevan hankala saada keskittymään sileän työskentelyyn esteiden seassa, joten siirryin suoraan raviin ravaten maneesia ympäri. Masan ymmärtäessä, että vielä ei hypätä se alkoi rentoutumaan ja esittelemään kauniita askeliaan. Helga kehui oria ja oli selvästi tyytyväinen. Siirsin Masan hetkeksi käyntiin tehdäkseni pientä taivuttelua. Aluksi pää nousi ja esteet alkoi taas kiinnostaa, mutta saimme esiteltyä Helgalle muutamat pohkeenväistöt. Siirsin Masan laukkaan ja laukkasin muutaman kierroksen maneesia ympäri saaden laukan pyörimään. Sitten istuin alas satulaan ja aloin koota Masan laukkaa volteilla. Masa kokosi itsensä ihan hyvin, mutta menohaluja selvästi oli vaikka muille jakaa.

Kentän pitkällä sivulla oli pystyeste ja toisella pitkällä sivulla kahden esteen sarjaeste. Lisäksi kokorataleikkaalla oli okseri ja pienellä pääty-ympyrällä pystyeste. Lähestyin pitkän sivun pystyestettä veryttelyesteenä. Masa painoi ohjalle ja kiisi kohti estettä, mutta este ylittyi puhtaasti - tosin korkealta ja kovaa. Seuraavalla kierroksella otin lyhyemmän lähestymisen ja hyppy oli parempi. Siirsin Masan hetkeksi käyntiin ja aloin valmistautua rataan kerraten sitä mielessäni. Nostin laukan ja lähestyin ensin sarjaestettä. Tein paljon puolipidätteitä ennen ensimmäistä estettä saadaksemme yhden laukka-askeleen esteiden väliin. Jarruttelusta huolimatta ajauduimme B-osan pohjaan, mutta vauhdikas poni ylitti esteen silti puhtaasti. Jatkoimme kokorataleikkaan okserille, johon en pidätellyt oria niin paljon. Okseri ylittyi hienosti kauniilla hypyllä. Jatkoimme toisen pitkän sivun pysty-esteelle, jonka jälkeen aloin lyhentää laukkaa päästäksemme pääty-ympyrän pystyesteelle. Masa oli niin innoissaan, että se puri kuolaimeen kiinni ja laukkasi pää korkealla esteestä ohi. Siirsin orin hetkeksi käyntiin ja nostin sitten uuden laukan. Nyt tein huolellisen lähestymisen pystylle ja este ylittyi puhtaasti. Seuraavaksi pyysin Helgaa nostamaan esteet 80cm korkeuteen. Suoritimme radan Masan kanssa puhtaasti ja olin erittäin tyytyväinen oriin. Esteiden noustessa vauhti auttoi oria löytämään paikat ja se kuunteli paremmin ohjasapujani. Helga tuli loppukäyntien ajaksi vierelleni kävelemään ja hän oli erittäin tyytyväinen Masan kehitykseen. Minulle tuli luottavainen olo lähteä Masan kanssa laatuarvosteluun. Ratsastin kaartoon ja tulin alas selästä. Veimme orin taliin ja ojensin ohjat tallityöntekijälleni, sillä meillä oli jo hieman kiire laittamaan kuntoon Helgan toista kasvattia, koska Helga lentäisi vielä illalla takaisin Walesiin.
- kirjoittajana omistaja Tiikeri VRL-10741 (683 sanaa)