Etna, varsinainen tyyli-lyyli, näyttää varsinaiselta prinsessa ponilta valkeanhohtoisine karvoineen ja blondijouhineen. Myös käytös muistuttaa hieman prameilevaa prinsessaa, jolle kelpaa vain paras ja joskus, niinä “huonoina hiuspäivinä” ei sekään. Etna tunnistaa oman arvonsa, joka tietenkin tamman mielestä on painonsa arvossa kultaa, ja käyttäytyy sen vaatimalla arvokkuudella. Mikään ikävä tai ilkeä poni ei voikko welshi neitimäisyydestään huolimatta ole. Asiallinen käytös ennen kaikkea, kuten kuninkaallisella ja kaikin puolin täydellisellä ponineidillä kuuluukin, mutta tiettyä arvostusta vaaditaan myös henkilökunnalta. Jos sitä ei sopivalla tasolla saada, ei Etnakään anna itsestään kuin sen pakollisen minimin jota kunniallinen käytös vaatii, ja sekin toki hieman turpa pystyssä.

Etna siis osaa käyttäytyä, mutta aurinkoisimmat puolensa se osoittaa vasta siinä kohtaa kun molemminpuolinen kunnioitus on ansaittu ja henkilökunta katsottu kelvolliseksi. Hoitotilanteet sujuvat tamman kanssa tavallisesti ilman isompaa dramatiikkaa, vaikka joskus hieman puhisten ja arvostelevasti mulkoillen jos asioiden kulku ei vastaa voikon odotuksia. Niihin odotuksiin sisältyy tarpeellinen määrä huomiota ja hellyyttä, ehkäpä hieman herkkuja ja tuttu, tarkat laatuvaatimukset täyttävä päiväjärjestys. Kiire tai yllättävät muutokset eivät ole Etnan juttu ollenkaan ja vaikka se ei näyttävästi mieltään osoitakaan, on harmin tunne selvästi havaittavissa neidin käytöksestä; Etna osaa olla jääkuningatar jos meno ei miellytä.

Myös töihinsä Etna suhtautuu asiallisesti ja odottaa sitä myös kuskiltaan. Aloittelijat ja pienet lapset epäselvine apuineen eivät tammaa miellytä, vaikka se parhaansa silti usein yrittääkin. Suhtautuminen työskentelyyn vain ei siinä kohtaa ole enää parasta A-luokkaa vaan Etnan mielestä puolivillaiset ohjeet voidaan kuitata puolitehoisin suorituksin.

Erityisesti Etna loistaa liikkumisellaan; se on kaikissa askellajeissa energinen, elegantti ja huolellinen. Temmon ja askelpituuden muutokset kimo selvittelee helposti ja ihan selvästi sille mieluisinta onkin työskentely sileällä, onhan se palkitsevaa kun onnistuu. Myös apuihin tamma vastaa tarkasti ja vie tehtävät loppuun venkoilematta sikäli kuin kuski vain on Etnan mielestä sen ansainnut. Kouluratsastus ja valjakon kouluosuudet ovatkin sen parasta antia. Mitenkään huono ei Etna toki ole esteilläkään, onhan se hyvälaukkainen ja huolellinen. Nopeus ei kuitenkaan ole tammalle mieleen; mieluiten se työskentelee rauhallisesti ja pikkutarkasti, ja niin esteillä kuin muissakin tarkkuutta vaativissa lajeissa vaatii kimo suorat, hyvät lähestymiset, ei oikomisia tai ajan kanssa pelaamista. Kaiken kaikkiaan tamma onkin tasainen ja varma suoritusponi niin kotikentällä, kisoissa kuin maastossakin, vaikka sen toimintatavat on hyvä opetella tuntemaan mikäli haluaa Etnastä parhaan irti.

© Serena