Syvällä Walesin sydämessä cobeja kasvattava David Galliway on saanut maineen värikasvattajana, mutta viime vuosina ovat miehen valloittaneet kilparatoja yhä enemmän, erityisesti valjakossa menestyen. Llewellyn Meurig Aur polveutuu tallin kantatammoista ja se olikin vähällä jäädä kotiin jatkamaan kasvattajalleen mieleistä linjaa jollei ostaja olisi avannut kukkaronnyörejään tarpeeksi paljon.

Llewellyn Blaenllechau Ffion on epäilemättä omistajansa lempiponeja, sen verran paljon suitsutusta ja erityistä huomiointia tamma on saanut osakseen. Se on kilpaillut valjakkoa vaativissa luokissa menestyksekkäästi halki Iso-Britannian ja aina Keski-Euroopassa saakka, vakuuttaen kaikki niin häikäisevällä ulkomuodollaan kuin upeilla liikkeilläänkin. Davidin kruununjalokivi, sellaiseksi voisi tätä tammaa kutsua ja ihan ansaittukin tuo titteli lienee. Tamma on kilpauransa jälkeen jättänyt myös useita erittäin laadukkaita jälkeläisiä ja on värinsä vuoksi ollutkin tärkeässä osassa tilan kasvatustyötä. Varsoista suurin osa on niittänyt menestystä niin näyttelyissä kuin valjakkokilpailuissakin, ja tamman itsensä jo kuoltua on tämä linja alkanut vasta kasvattaa todellista kysyntää niin rodun kuin lajinkin harrastajien keskuudessa.

Ffionin astuttaminen Llewellyn Heliwrillä on epäilemättä ollut osaltaan värikysymys, tavoitteena harvinainen, tuplavoikko varsa. Myöskin Davidin omaa kasvatustyötä, mutta toisen welshtallin omistuksessa oleva ori kilpaili showkilpailuissa niin ratsastaen kuin ajaenkin ja menestyi vakuuttavasti molemmissa. Ihmisten mieliin se on myös jäänyt erikoisen värinsä vuoksi, mikä lienee osa syy sille, että Llewellyn Heliwr on noussut melko suosituksi oriiksi ainakin osassa Britanniaa. Erityisen hienon oriista tekivät sen liikkeet ja värin ohella niitä varmasti Davidkin himoitsi. Tuplavoikkoa varsaa ei kuitenkaan tästä yhdistelmästä vielä syntynyt, mutta askelkuviot sillä kyllä ovat hallussa.

Ruunivoikko Llewellyn Rhediad Ddu kasvoi upealiikkeiseksi, ryhdikkääksi ja ilmeikkääksi poniksi. Myös sille olisi ostajia ollut, mutta David halusi pitää lupaavan oriin itsellään seuraajana emän huikealle kisauralle. Ihan samoihin sfääreihin ei Rhediad Ddu yltänyt, mutta todella tyylikäs valjakkoponi se oli silti, menestynytkin kotimaassaan. Synnyintilallaan oria kuitenkin käytettiin vaan kauden ajan siitokseen jonka jälkeen se myytiin eteenpäin, päätyen kilpailemaan aktiivisesti hunterluokkia, joissa se menestyikin varsin hyvin. Ori myös ruunattiin, joten sittemmin siitä ei olla jälkeläisiä saatu.

Myös Meurig Aurin emän Llewellyn Mawrth Rhoddin takaa löytyy useampia sukupolvia herra Galliwayn omaa kädenjälkeä. Tamma itse on toimittanut täyttä siitosponin virkaa loukattuaan nuorena jalkansa sen verran pahasti, ettei raskaampi käyttö sille soveltunut. Näyttelyitä Rhodd on kuitenkin kiertänyt ja menestynyt erinomaisesti. Sen jälkeläiset ovat kuitenkin näyttäneet kykynsä niin ratsastuslajeissa kuin valjakossakin, ja tästä linjasta onkin tullut erityisen selväpäistä ja yhteistyöhaluista luonnetta joka varmasti on edesauttanut varsojen monipuolisuuteen. Tamman emä Westham Memento Mori tuli ostohevosena Davidin bongattua tamman eräistä ratsastuskoulun kilpailuista. Seteileitä sopiva nippu ja poni muutti Walesiin, jossa mies etsi sille sopivan ratsastajan ja Memento Mori osoittautuikin erittäin toimivaksi ponnistuslaudaksi nuoren, tavoitteellisen kouluratsastajan haaveille. Varsoja se myös jätti useita, joista kaikki ovat niin ikään päätyneet kilpailemaan ratsastuslajeja niin showluokissa kuin yleisellä tasollakin.

Yhdistelmästä Memento Mori - Llewellyn Bellamy Teague on jopa kolme varsaa, jokainen aivan erityisen hyvällä rakenteella varustettu ja näin ollen näyttelymenestystä näille on siunaantunutkin runsaasti. Bellamyn jalostuskäytössäkin asia on huomioitu ja sen siementä on ostettu erityisen paljon juuri heikompirakenteisille tammoille, oriin fysiikka kun tuntuu periytyvän todella vahvasti. Ulkomuotonsa ohella Bellamy loisi myös niin valjakko- kuin kouluradoillakin ja olkoonkin “tylsästi” rautias, on oriista muotoutunut epäilemättä suosituin mitä herra Galliwayn omistuksesta löytyy.

© Serena