Ei. Upeanvärinen, mustanpäistärikkö 149cm korkea, Sirppimies keräsi kaikki palkinnot nuorten suomenratsujen laatuarvosteluista. Se hyppäsi hyvällä tekniikalla 110cm korkeita esteitä tekniikalla, josta se sai kehuja kehujen perään, ja se suoritti koulukiemurat Helppo A-tasolla nöyrästi ja tarkasti. Myös maastoesteillä ori pääsi kilpailemaan ja menestyi kerta toisensa jälkeen CIC1-luokissa Lohjan perukoilla olevalla tallillaan Sirppimies treenasi ja oli yhden kauden tarjolla jalostukseen. Valitettavasti Sirppimies kohtasi liian aikaisen loppunsa todella pahan ähkyn takia, johon ei keritty vastata tarpeeksi nopeasti. Sirppimies periytti päistärikköä väriä ja hyvää luonnetta kymmenelle varsalleen.

Eii. Linkkuveisti oli sellainen keskinkertainen suomenhevonen, ruunikko, 147cm, vähän jätkämäinen. Orina “Linkkari” oli kamala häslä, mutta sitä pidettiin jalostuksessa yhden kauden verran. Ruunauksen jälkeen Linkkarista kuoriutui oikein mukava koulu/valjakkoponi, joka tuli juttuun niin perheen pienempienkin kanssa. Linkkari kiersi kaikki lähialueen kisat ja kissanristiäiset, saaden jonkinlaisen julkkiksen statuksen. Ruuna hyppäsi mielellään, mutta sitä ei oltu siunattu hyppylahjoilla, mutta ainakin yleisöllä oli hauskaa, kun Linkkari yritti niin kovasti. Koulussa Linnkari kilpaili tasolla helppo A ja valjakossa tasolla noviisi. Ruuna jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana nivelrikon vuoksi. Ruunan muutama varsa päätyi kisakentille, etenkin kouluradoille.

Eie. Uusikuu, rautiaanpäistärikkö 152cm tamma vietti aikaa satulan alla vain laatuarvosteluissa ja kantakirjatilaisuuksissa käynnin verran. Tamma liikkui suomenhevoseksi oikein elastisesti ja irtohypytyksessäkin se osoitti luonnollista lahjakkuutta. Kisakentille tamma kuitenkaan päässyt vaan tämä sai olla siitostammana koko elämänsä erikoisen värinsä vuoksi. Uusikuu olikin loistava emätamma, joka piti pikkusistaan hyvää huolta. Yhtenä kesänä sillä oli orpovarsa oman varsansa lisäksi ja tamma handlasi tämänkin tilanteen kunnialla. Uusikuu jouduttiin lopettamaan 18-vuoden iässä varsomiseen liittyvien komplikaatioiden vuoksi. Varsoja se kerkesi tekemään huimat 10, joista kasvoi vahvoja kisaratsuja lajiin kuin lajiin. Lempeää luonnettaan Uusikuu ei valitettavasti periyttänyt vahvasti.

Ee. Ruusunmarja oli punarautias, 164cm korkea tamma, jonka nimi kuvasti sen kauneutta melkein hyvin. Tamma oli sellainen lasten unelmaponi, joskin vain ulkokuoreltaan. Tamma vaati napakan käsittelijän, sillä se kuvitteli olevansa pihan pomo. Toisinaan ratsaillakin se vei kuskiaan armotta. Sillä oli pari ratsastajaa/kuskia, joita se totteli ilman kyselyjä. Näiden kanssa se kilpaili koulussa tasolla Helppo B, valjakossa noviisi-tasolla ja esteillä 60-80cm tasolla. Tamman hankalan luonteen vuoksi se pääsi elämään emätamman elämää, jossa siitä tuli oikein lupsakka tapaus. Ruusunmarja varsoi neljästi. Varsat olivat kauniita ja niillä oli potentiaalia vaikka mihin kilpalajiin. Pian viimeisen varsomisen jälkeen tamma kärsi kamalan suolenkiertymän, jota ei keretty hoitamaan tarpeeksi ajoissa, vaan tamma päästettiin tuskistaan 17-vuoden iässä.

Eei. Lippalan Sampo on Kuolonkukan suvun “musta lammas”. Ravisuvusta peräisin oleva Sampo yritti useamman vuoden päästä ikäistensä tasolle, mutta suotta. Sampo uudelleenkoulutettiin ratsuksi ja pian se osasikin Helppo C:n asiat hyvin. Sampo myytiin harrastajatädille, joka tuuppasi orin kanssa koulua ja kävi välillä kärrylenkeillä. Hyväluontoinen Sampo sai astua kaksi tammaa, jotka molemmat varsoivat rautiaat, terveet varsat, jotka eivät valitettavasti perineet orin hyvää luonnetta. Sampo ruunattiin 12-vuoden iässä sen vaihtaessa omistajaa, eikä sen elämästä tämän jälkeen paljon tiedetä.

Eee. Marjamehu on sellainen perinteinen linaharjainen suomenhevonen. Koollakin tammaa on siunattu, sillä säkäkorkeudeltaan Marjamehu on huimat 170m. Tamma hyppäsi mielellään ja olikin omistajansa sellainen “parempi harrastuskaveri”. Marjamehu oli leppoisa kuin mikä, mutta esteet nähdessään se syttyi kuin tuleen. Tamma ylitti vaivatta 120cm korkeat esteet ja maastoesteilläkin se nähtiin kisaavan CIC1-tasolla keräten ruusukkeita tasaiseen tahtiin. Marjamehu varsoi kerran viisivuotiaana ja myöhemmin viisitoistavuotiaana. Molemmat myytiin “hieman parempina harrasteratsuina” lajiin kuin lajiin jatkamaan emänsä kavionjäljissä. Marjamehu jouduttiin lopettamaan 24-vuotiaana yleiskunnon heiketessä vanhuuden myötä.

© Launi