Kun palikka palikalta rakentelee tiettyä päämäärä kohden, syntyy lopulta kokonainen palapeli - niillä eväillä perheemme lähti tavoittelemaan mahdollisimman hyviä koulusukuja jo pari vuosikymmentä sitten. Tuloksiakin on tullut, yhtenä tuoreimmista kansantietoisuuteen nousseista nimistä ori Matadori. Sen isä Mahti-Matruusi on oma kilparatsuni, jonka kanssa toivon vielä ainakin muutamia hyviä kilpailuvuosia vaativa B tasolla, kenties korkeammallakin. Matruusi on tietenkin perheemme kasvattama ja olen sen varsasta asti kouluttanut, joten yhteistä historiaa löytyy sekä hyvä ymmärrys oriin vahvoista ja heikoista puolista. Enimmäkseen Matruusilla tosin on niitä vahvuuksia; se on tasapainoinen ja ketterä, kauniisti liikkuva sekä erittäin yhteistyöhaluinen, sellainen hevonen jonka kanssa on aina ilo työskennellä. Oriin varsoista voi sanoa niiden saaneen etenkin kouluradoille hyvät eväät, joten siinäkin mielessä jalostustyö on onnistunut.

Myös Matruusin emä Pikku-Liisa oli omistuksessamme; niin minä kuin äitinikin kilpailimme sillä helppo A luokkia ja 70cm esteratojakin. Kaunis kuin karkki sopi kuvaamaan Lissua paremmin kuin hyvin ja tamma oli sitä niin ulkoa kuin sisältäkin. Vaikka Matruusille ne aivan ihanteellisimmat rakennepiirteet eivät sattuneet, oli Lissu itse melkoinen rusettihai myös näyttelykehissä ja niissä on useampi sen varsoistakin pärjännyt.

Olen päässyt pienestä pitäen osallistumaan hevostemme jalostussuunnitelmien laatimiseen ja muistan niistä suurimman osan oikein hyvin; Hoi Kapteeni! valikoitui tallin ulkopuolelta Lissulle muiden joukosta, koska se oli edusti hieman sporttisempaa mallia. Hyvät ja puhtaat askellajit yhdessä loistavan kehonhallinnan kanssa tekivät Kapteenista vaativa A tasoisen ratsun, joka kykeni myös moniin sitä haastavampiinkin tehtäviin. Tämä hevonen loisti myös kenttäradoilla, joten monipuolisuudenkin saattoi lukea sen valtteihin. Energiaa ja pientä temperamenttiakin löytyi, kuitenkin hyvin kuuliaisessa ja ihmismyönteisessä paketissa, mitä muuta voi kilparatsulta enää toivoa? Kapteeni oli, syystäkin, myös erittäin suosittu ori joten näyttöihin, joita sen varsat ovat kilparadoilla antaneet, pystyi hyvällä omalla tunnolla luottamaan eikä tietenkään oma Matruusimmekaan tuottanut tässä pettymystä.

Osa-omistuksessamme oleva tamma Millilleen olikin kinkkisempi juttu, kimo kun sattui olemaan hieman liiankin tuliluontoinen, etenkin mitä tuli toisiin hevosiin, mutta satunnaisesti myös ihmisiä kohtaan. Kenttäratsastaja Aino Salokanteleen tallilla asuva Milli oli on kuitenkin luonnetta lukuunottamatta erittäin kapasiteetikas tamma. Ainon kanssa se kilpaili CIC1 ratoja useamman vuoden ajan ja sitä ennen meillä puolestaan vaativa B:tä koulussa. Hyvät askellajit ja sopiva herkkyys ratsastettaessa takasivat Millille paikan kilpahevosena, vaikka käsiteltävyys oli mitä oli. Jalostukseen käyttöä harkitsimme kuitenkin vakavasti ja Matadori onkin tamman ensimmäinen jälkeläinen, emmekä tällä kokemuksella näe etteikö Milliä voisi varsottaa jatkossakin sopivan tasaisella oriilla.

Millin molemmat vanhemmat ovat omia hevosiamme, joten mikä ikinä tammassa onkaan mennyt pieleen, näkynee peilistä. Tosin vastaavanlaisia ongelmia ei sen enempää Mestarin kuin Mittaliisankaan kanssa ole ollut. Nämä molemmat ovat hevosia joilla isäni on kilpaillut aikoinaan ja Mestari, joka tätä nykyä viettelee eläkepäiviään tuttavaperheemme luona, toistaiseksi tallin orikatalogin kärkinimenä. I-palkinnolla kantakirjattu ori on niin rakenteeltaan, liikkeiltään kuin luonteeltaankin ensiluokkainen ja saavutti lähes aina hyvät prosentit vaativa B:n luokissa. Myös jo edesmennyt Liisa oli hyväliikkeinen, sievä ja ihmismyönteinen tamma, jonka meriitteihin kuuluu lukuisten helppo A -sijoitusten päälle myös onnistumisia 90cm esteradoilla. Liisan varsoihin on jokunen känkkäränkkä sattunut, joten luultavasti Millin luonne kumpuaa jostakin sieltä emälinjan puolelta.

© Serena