Usein on mukavaa, että omistaa hevosen joka on fiksu, mutta liian fiksu on tietysti aina liian fiksu. Fanlos osaa avata vaikeimmatkin solmut ja ropeltaa vetolukot auki. Silti, ehkä ärsyttävin ominaisuus on se, että Fanlos kyllä tietää milloin ollaan lähdössä töihin tallin ulkopuolelle. Ja silloin tietysti keksitään kaikki mahdolliset kujeet ennen kuin autoon noustaan. Pakottamalla ei tämä hevonen sinne mene vaan laittaa vain kovemmin vastaan. Paineen sijaan tähän oriin tepsiikin yleensä herkut. Ilman herkkupalkintoa ei ori koppiin astele, onhan se nyt vähintään sokerikourallisen arvoinen saavutus. Eikä ori viitsi koppiin astella jos ei ole matkaevääksi heinäverkkoa aseteltu valmiiksi. Ylipäätään ori on mukavuudenhaluinen hevonen ja kaikessa sen kanssa toimimisessa on hyvä pitää mielessä, että sen kanssa toimii aina paremmin porkkana kuin keppi. Ratsastaessa Fanlos on hieman laiskanpuoleinen, kuitenkin teknisesti taitava hevonen. Tälle hevoselle sopii hyvin useammat vapaapäivät viikossa ilman, että se kerryttää itseensa mahdottomia määriä virtaa tai pöllöilyenergiaa. Yleensä vapaapäivät ovat tehneet orille vain hyvää ja se suorittaa innokkaammin kun on saanut kunnolla levähdettyä. Fanlos on niitä hevosia jotka eivät säpsy oikein mistään. Kun maneesin katolta tippuu lunta tai maneesi rätisee pakkasesta, ei Fanlos reagoi asiaan mitenkään. Ei vaikka kaverit ympärillä säpsyilisivät ja ottaisivat lähtöjä. Kilpailupaikoilla orin kanssa on helppoa kun ei se oikein mistään välitä. Laiskanpuoleinen luonne hieman korostuu ahtaalla verryttelyalueella, mutta ori liikkuu paremmin eteenpäin radalla, missä ei ole muita hevosia tiellä joita joutuisi varoa tai väistellä. Fanlos on kaikin puolin mutkaton hevonen hoitaa. Se seisoo paikoillaan vaikka olisi kokonaan irti. Yleensä odottaa kuitenkin palkintoa siitä, sillä sellainen on usein tarjolla. Ori antaa eläinlääkärin katsoa myös suuhun ja raspatakin käsiraspilla ilman rauhoitusta.

© kasvattaja yersinio

Kouluvalmennus 20.06.2018 päivä 1 © kasvattaja yersinio

Fanlosilla on kahden päivän valmennusviikonloppu edessä, joka on sille varmasti raskas rupeama, mutta se tuo mukanaan myös harjoitusta jota tarvitsemme usean päivän kilpailuja silmällä pitäen. Orin on hyvä pikku hiljaa oppia myös siihen, että kilpailusuoritus tulee tehdä kahtena päivänä eikä niin, että yhtenä päivänä on suoritus ja seuraavana päivänä palautteleva päivä. Sade ropisi siihen malliin, että olimme suosiolla lämmitetyssä maneesissa. Ori tuntui heti alkuun tahmealta ja reagoi huonosti pohkeeseen. Lähdimme siis työstämään sitä. Teimme siirtymisiä askellajien sisällä niin, että kun ori lähti innokkaasti eteenpäin, se sai vapaampaa ohjaa. Pikkuhiljaa se alkoi itsekin innostua ja oli enemmän menossa eteenpäin. Jumppasimme myös tekemällä sulkutaivutuksia ravissa ja laukassa jotta ori notkistuisi. Ihan viimeiseksi ratsastin "kilpailuharjoituksena" vaativa B tasoisen radan jonka kuvasin ja pääsen tarkemmin analysoimaan, miten tämänkaltainen verryttely orin suoritukseen vaikutti.

Kouluvalmennus 21.06.2018 päivä 2 © kasvattaja yersinio

Toisen päivän aamuna tallityöntekijä Ronja kävi aamulla taluttelemassa Warania noin 20 minuuttia jotta sen paikat aukeaisi. Yleensä käytämme aika paljon kävelytyskonetta, mutta halusin nyt, että Ronja tarkastelee orin liikkumista ja huomioi, jos siinä esiintyy väsymystä tai jäykkyyttä. Kummempia ei orin käytöksestä huomannut ja Ronja totesikin, että Fanlos on oma peruslaiska itsensä. Neljältä aloiteltiin tunti ja tein saman huomion kuin Ronja. Ori ei tuntunut olevan väsynyt edellisen päivän treenistä, mutta ei myöskään ollut yhtään "auki" lihaksistaan. Teimme taas samanlaisen alkuverryttelyn kuin edellisenäkin päivänä. Siirtymiset ja reilu kannustus eteenpäin sai oriin liikettä ja energiaa, joten se ainakin on osoittautunut toimivaksi tämän hevosen kanssa. Muuten työskentely oli tänään kokoavampaa kuin eilen. Teimme laukassa enemmän töitä ja hyödynsimme alkuverryttelyn teemaa tässäkin. Poikkeuksena vain se, että nyt laukkaa lyhennettiin piruettilaukkaan asti. Pelkäsin, että Waranille olisi vaikeaa tulla lyhyestä laukasta ulos, mutta sainkin yllättyä positiivisesti, että tämä ei ollut hevoselle hankalaa. Se kyllä jaksoi ponnistaa itsensä eteenpäin helpostikin, kunhan vain oli hyvin pohkeen edessä. Mikäli se oli pohkeen takana, oli siirtyminen luonnollisestikin hidas ja löysä. Myös tänään ratsastin lopuksi vielä radan orin kanssa. Menin saman radan kuin eilen ja oikeastaan vasta tässä kohtaa orin väsyminen alkoi näkyä. Tulevaisuuteen pitää siis miettiä tarkemmin minkälainen verryttely toisena päivänä suoritetaan, jotta ori jaksaa suorittaa ja kantaa itsensä myös radalla.