Syvän punarautiaalla värillä ja ryhdikkäällä, lihaksikkaalla rungolla siunattu Rondon on hevonen joka kiinnittää huomion vaikka se vain seisoisi hiljaa tarhan perukoilla. Juuri niin se usein tekeekin, oriilla kun ei tunnu olevan juurikaan mielenkiintoa hakeutua sosiaalisiin kontakteihin, mitä nyt silloin tällöin voi tammoille jonkun hörähdyksen sallia. Joku voisi sanoa oriin olevankin parhaimmillaan silloin kun sitä saa ihailla vain etäältä, tai kun sen hyvistä ratsun ominaisuuksista pääsee nauttimaan selästä käsin. Vaikka ei Rondonia suoranaisesti hankalaksikaan voi haukkua, on sillä omat vinkeensä joihin tulee varautua.

Rondon ei ole pahapäinen, mutta siinä on härkkijän vikaa. Ori kirjaimellisesti tuntuu pyrkivän ärsyttämään hoitajiaan pienillä näykkäisyillä, niskoittelulla taluttaessa tai maistelemalla esineitä jotka eivät sille kuulu. Aivan erityisesti piirre korostuu jos rautiaalla on yhtään tylsää tai pidempi lepoputki takana ja vaikka Rondon kyllä tottelee kun sitä kunnolla osaa komentaa, saattaa sama peli hetken kuluttua jatkua. Ori myös saattaa kiukutella joistakin pienistä harmeista ja ahdistuksista; siis kirjaimellisesti vain kiukutella jalkaa polkien, märisten ja hammastellen kuin pikkukakara, mutta näistäkin tilanteista pääsee määrätietoisella otteella aina eteenpäin. Tietynlaista auktoriteettia on siis hyvä Rondonin kanssa löytyä, vaikkei hirveän haastava olekaan.

Vaikka Rondonilla on joskus pieniä vinkeitä myös ratsastaen, toimii se selästä käsin huomattavasti moitteettomammin kuin maasta. Rautias onkin hyvin motivoitunut työmyyrä, omalla moottorillaan kulkeva ja reipas, ainakin jos ei mikään hirveä känkkäränkkä ole jäänyt päälle. Oriin kuningaslaji on kouluratsastus eikä se suotta ole kivunnut siinä aivan korkeimmalle tasolle; rytmikkäät, elastiset liikkeet ja erinomainen kehonhallinta mahdollistavat haastavienkin ratojen läpäisyn hyvin prosentein. Hyvää kehonhallintaa Rondon kuitenkin vaatii myös ratsastajaltaan, se on nimittäin todella herkkä ja voi vallan harmistua epäselvistä tai liian kovista avuista. Pehmeällä, mutta määrätietoisella yhteistyöllä pääsee kuitenkin oriin kanssa pitkälle.

Tämän tason kouluhevosen jalkoja ei tietenkään suotta rasiteta isoilla esteillä, mutta noin sadankin senttimetrin ratoja ori hyppää oikein mielellään ja kevyesti. Radalla se onkin kuuliaisuutensa vuoksi erittäin mukava ohjailtava, estevälit sujuvat kauniisti ja hypyt ovat tasapainoisia. Myös maastossa ori on helposti hallittava ja varsin säyseä; kova meno ei niinkään ole Rondonin mieleen vaan pikemminkin sitä saa jopa hoputtaa jos on tarve mennä lujaa. Maastoesteet ylittyvät rauhallisesti turhia miettimättä ja suurin haaste onkin ihanneajassa pysyminen.

© Serena

Päiväkirja 18.12.2023 © Tiikeri (221 sanaa)

Lunta oli satanut viikon sisällä puolimetriä ja pakkanen laskenut reilusti miinuksen puolelle. Olin juuri saanut kuulla huonoja uutisia puhelimitse ja päätin lähteä tuulettamaan aivojani maastoon. Ratsuksi valikoitui jo lähellä eläkeikää oleva rauhallinen punarautias oldenburg ori Rondon. Vanhan papan selässä ei tarvitsisi turhia miettiä ja kyytikin olisi tasaista - onhan Rondon sentään Grand Prix -tason kouluhevonen! Tosin orin tallitavoissa on parantamisen varaa ja itselläni ei riittänyt energia alkaa menettämään hermoja orin pelleilyihin, joten pyysin tallityöntekijöitäni varustamaan sen minulle valmiiksi. Hörpin päiväkahvit loppuun ja puin lämmintä päälle. Pihalla Rondon jo odottikin minua täydessä varustuksessa suojien kera ja loimi pepun päällä. Kiitin apulaistani ja kiipesin selkään.

Lähdimme kävelemään pitkin lumista kuusien reunustamaa tietä. Aurinko paistoi ja kavioiden kopse narskui pakkaslumen päällä. Rondon pärski tyytyväisenä. Suuntasimme metsään, jossa ori sai mukavasti nostella jalkojaan hangessa. Ravasimme polkuja pitkin ympäri metsää ja sopivan pellon tullessa vastaan ohjasin orin sinne ojan yli. Nostin laukan ja Rondon innostui heittämään muutaman ilopukin, jonka jälkeen viiletimme harja hulmuten kohti horisonttia. Vauhdin huumassa huonot ajatukset unohtui, joka oli reissun tarkoituskin! Pellon päässä siirsin Rondonin käyntiin ja taputin sitä kaulalle hymy huulilla posket punaisina. Kävelimme pois metsästä ja ratsastin loppumatkan tallille tien reunaa pitkin. Tasaisella pohjalla ravasin vielä hieman puolipitkällä ohjalla samalla oria taivutellen. Saavuimme takaisin tallille, jossa tallityöntekijä olikin jo varustanut valmiiksi seuraavan ratsuni. Hyppäsin alas selästä ja annoin Rondonille taskusta muutaman namin.

Päiväkirja 08.01.2024 © Tiikeri (219 sanaa)

Tallille oli kutsuttu eläinlääkäri raspaamaan hampaita. Oldenburg ori Rondon oli yöllä karsinassa telonut jalkaansa verta vuotavan haavan, joten pyysin eläinlääkäriä varautumaan myös sen puhdistukseen ja tikkaukseen. Hörpin rauhassa aamukahveja kotisohvalla, kun puhelimeni soi. Tallityöntekijä soitti ja kertoi, että Rondon ei suostu tulemaan ulos karsinasta. Hieman naurahdin ja käskin olemaan jämäkämpi, mutta kuullessani jo viiden eri henkilön yrittäneen saada oria ulos päätin lähteä itse katsomaan tilannetta. Puin lämpimät vaatteet päällä ja suuntasin talliin, jossa Rondon oli kerännyt varsin kattavan yleisön ympärilleen. Menin sisälle karsinaan samalla orille jutellen. Tutkin kädelläni haavallista jalkaa, ettei haavan lisäksi olisi jotain muuta vakavampaa, jonka takia ori ei liiku. Jalka ei tuntunut lämpimältä ja haavakin näytti olevan vain ihossa. Pyysin kaikkia poistumaan karsinan lähistöltä, sillä epäilin orin vain pelleilevän. Käytävän tyhjennyttyä talutin Rondonin normaalisti ulos karsinasta eli luultavasti orilla oli vain tylsää ja se halusi huomiota.

Eläinlääkäri saapui juuri sopivasti tallille saadessani Rondonin kiinnitettyä käytävälle. Kerroin tutulle eläinlääkärille orin päivän seikkailuista ja nauroimme asialle yhdessä, jonka jälkeen hän tutki jalan. Hän tuki omaa arviotani, että jalassa ei ole mitään vakavaa vialla ja haava on vain pitkä ja hieman syvä pintahaava, joka on kuitenkin tikattava. Rondon sai hieman rauhoittavaa suoneen, jotta haava pystyttiin tikkaamaan. Operaarion ollessa valmis talutin hieman hoipertelevan orin takaisin karsinaan selviämään päiväkänneistä. Loppupäiväksi Rondonille oli palkattu oma hoitaja, joka seurasi sen oloa iltaan asti.