Runon Muru-Martta on nimensä veroinen suomenhevonen; se on oikea kullanmuru, mutta toisaalta melkoinen martta. Martta on ollut varsasta lähtien melko pikkuvanha tapaus, ja ihan auttamaton haaveilija. Jos Martta olisi ihminen, se olisi taatusti sellaista pullantuoksuista mummotyyppiä, jolta löytyy kaikki tarpeellinen käsilaukusta. Ja jolla on aina uunituoreet leipomukset pöydässä.

Muru-Martta on helppo käsiteltävä, sillä se on leppoisa ja hidasliikkeinen, eikä turhia kiirehdi. Hoitotilanteissa kaikki ei ole aina niin justiinsa, ja Martan kanssa touhutessa saattaa äkkiä vierähtää tovi, jos toinenkin, sillä tamma haluaa aina haistella ja maistella jokaista turvan etäisyydellä olevaa harjaa, ämpäriä, varustetta, riimunnarua.. Tamma nappaa kaikki mielenkiintoiset esineet tuumaillen itselleen, ja palauttaa ne hetken kuluttua astetta kuolaisempina takaisin - suunnilleen omille paikoilleen. Varustaessa Marttaa saa kehottaa vetämään vatsan sisään kerran, jos toisenkin, sillä se uppoaa usein niin täydellisesti omiin haaveisiinsa, että unohtaa puolessa välissä, mikä homman nimi taas olikaan.

Ratsuna Martta on suuri- ja hidasliikkeinen, mikä on toisaalta aika kiva yhdistelmä. Martan selässä on kuin keinohevosen selässä istuisi, sillä leveäselkäinen tamma keinahtelee tasaisesti menemään askellajissa, kuin askellajissa. Taidoiltaan tamma on hyvin keskinkertainen, ja siltä taittuu kouluradoilla helpon A:n kiemurat ja rataesteet ylittyvät 60cm:n korkeudelta. Martta haluaisi tehdä aina oman päänsä mukaan, koska tietää tietysti itse parhaiten, mikä lähestymisreitti esteelle kannattaa valita tai miltä pohkeenväistön pitää näyttää. Jos mennään Martan pään mukaan, lopputulos on harvoin silmiä hivelevää katseltavaa. Jos Martalle saa uskoteltua, että ratsastajan apuja kannattaa kuunnella, sen kanssa päästään ihan mukiinmeneviin suorituksiin.

Maastossa Martta haluaa olla aina joukon johtajana, eikä voi sietää jonossa kulkemista, jos sen edellä kulkee yksikin hevonen. Yksin maastoillessa tamma taas tuntuu säikkyvän milloin mitäkin, joten se kaipaa lauman tukea ympärilleen, vaikka onkin silloin olevinaan niin iso ja rohkea. Kaikkiaan Muru-Martta vastaa siis mielestäni täydellisesti sitä mielikuvaa, jonka sen nimi herättää. Höpsö Martta.

© kasvattaja Melina