Historiaa: Runoratsuihin syntyi elokuun loppupuolella soma musta tammavarsa. Sen emä on yksi suosikkihevosiani; pieni ja pippurinen Hengenvaaran Tina, jolla on sukunsa puolesta rahkeita pyrkiä vaikka presidentiksi. En keksinyt omasta tallistani Tinalle sopivaa puolisoa, joten päätin kääntyä varsa-asioissa Tinan kasvattajan puoleen. Iskin silmäni kolmepolviseen Hengenvaaran Topiakseen, jonka suku kuhisi upeita meriittihirmuja. Hapero kertoi Topiaksen olevan jo oikeastaan eläkkeellä näistä puuhista, mutta saimme Tinan kanssa erityisluvan vierailla tummanpuhuvan raudikon luona.

Kun soma musta tamma siis syntyi, mielessäni pyöri yhä vain yksi nimivaihtoehto, jota olin tarjonnut jo Haperollekin, kun kasvattaja osti Tinan ensimmäisen varsan. Nimi oli Platina. Niin kaunis nimi kuin se olikin, olin yhä sitä mieltä, ettei se oikein sopinut näin tumman varsan nimeksi. Niinpä nykäisin Haperoa jälleen WhatsAppin välityksellä hihasta, ja sainkin melkoisen listan nimiä, jotka kuvastivat tummia asioita. Lopulta poimin ehdotuksista Pihkan, ja niin saimme talliin jatkumoa menestyksekkäälle emälinjalle.

Pihka on luonteeltaan kaikin puolin ihana ja melko täydellinen hevonen. Se on kiltti kuin mikä ja helppo käsitellä, eikä tamma juuri hätkähdä erikoistilanteita. Hoitaessa se kurkistelee joko tyytyväisenä karsinan oven raosta muiden toimintaa, tai seisoo lunkisti paikoillaan käytävän puolellakin – tämän hevosen kanssa ei ole niin väliä, että kuka, miten ja missä sitä hoidetaan. Varustaessa tamma seisoo korvat tötteröllä paikoillaan ja odottaa kuin käpylehmä tai keinuhevonen, että hoitaja saa varusteet paikoilleen ja remmit kiinnitettyä.

Pihka on emänsä (tai koko sukunsa..) lailla osaava hevonen. Se oli varsasta asti äärettömän nopea oppimaan ja kaikkiaan tätä hevosta on mukava ratsastaa. Pihkalla on tasaiset askellajit ja luonnostaan hyvä tempo. En osaa oikeastaan edes eritellä missä lajissa se on omimmillaan, sillä tamma pärjää lajissa kuin lajissa. Kouluratsuna se on tarkka ja eteenpäinpyrkivä, mutta toisinaan tamma unohtuu tuijottelemaan maneesin muita ratsukoita, jolloin ohjasavut ja jarrut tuntuvat hetkeksi katoavan. Kunhan Pihka palaa takaisin pilvilinnoistaan, se on taas ihan menossa mukana. Kärryjen edessä Pihkalla on edelleen samat ässät kääräistynä pintelin mutkaan, ja se onkin valjakkoajossa oikein kuuliainen ohjastettava. Pihka toimii hyvin sekä yksilö- että pariluokissa.

Esteratsuna tamma on ajoittain turhankin huolellinen. Harvoin ongelma on se, etteikö lähestyminen olisi hyvä tai että puomit kolisisivat kannattimiltaan. Pikemmin Pihka ottaa esteiden ylityksen niin tosissaan, että sitä saa jo vähän hoputtaa esteiden välissä, että rata saadaan ratsastettua tavoiteajassa. Kenttäratsuna tämä tarkkuus ja varmuus ovat silti mielestäni Pihkan valttikortteja, sillä jännitän yhä tätä itselleni vieraammaksi jäänyttä lajia. Kunhan päästään ehjinä maaliin ja napataan silloin tällöin pari sijoitusta, olen oikein tyytyväinen.

© kasvattaja Melina

Sukuselvitys 4-polvi

Päiväkirja 20.09.2018 - Hieno varsasyksy © kasvattaja Melina

Meille syntyi elo-syyskuun vaihteessa liuta varsoja ja niiden kanssa onkin pitänyt nyt kiirettä. Innostun aina jostain syystä astuttamaan kaikki tammat yhdellä kertaa, ja niinpä talliväellä on ollut kädet täynnä, kun kymmenestä varsasta peräti kahdeksan jäi suunnitellusti kotitallille. No, on näissä joukkovarsomissa sentään se hyvä puoli, että kun isommat varsaryppäät syntyvät pari kertaa vuodessa, eikä jatkuvasti ripotellen, välillä on niitäkin kausia, kun saa keskittyä lähinnä normiarjen klaaraamiseen.

Koska meillä oli tallillinen varsoja, lähdin peräti viiden varsan ja useamman hevosenhoitajan kanssa syyskuun suomenhevosten varsa-arvostelutilaisuuteen. Mukaan lähtivät 2-vuotiaat Pihka ja Urmas sekä 3-vuotiaaksi kääntyneet Aarre, Marie ja Viuhti. Nuorikkomme esiintyivät aivan poikkeuksellisen mallikkaasti, sillä lähdimme kotiin melkoisen palkintorivin kanssa! Pihka palkittiin SV-II palkinnolla, kun kaikki muut saivat ykköspalkinnot. Pihkaa selvästi jännitti ympärillä oleva hälinä, sillä se sai käytöksestä rakennearvostelussa vain 2/10 pistettä. Rakenteesta, suvusta ja muusta käytöksestä se sai ihan hyvät pisteet, jotka sentään vähän tasoittivat muuten mönkään mennyttä rakennearvostelua.

Yksi varsa joka loisti omistamme ylitse muiden, oli pienen pieni Marie. Se sai toiseksi parhaimmat pisteet 3-vuotiaiden luokassa, jääden alle yhden pisteen päähän tilaisuuden parhaasta 3-vuotiaasta.

Ensi kerralla mukaan lähtevät Eino, Vanessa ja Hurma, jotka saivat tällä kertaa jäädä vielä kotiin kasvamaan.

Päiväkirja 05.10.2018 - Kantakirjattavana © kasvattaja Melina

Pakkasimme jälleen kimpsut ja kampsut kasaan kantakirjatilaisuutta varten. Mukaan lähti tälläkin kertaa kolme hevosta ja niiden joukko oli kaikkineen melko kirjava: nuori, vasta varsa-arvostelussa palkittu Pihka, kisauraansa päättelevä Kinuskikissa ja jo toinen jalka käytännössä haudassa oleva Käpykranaatti. Yksi joka sorttia. Käpy saavutti viimein kantakirjakelpoisuuden eräissä näyttelyissä, joten olihan se vielä vanhoilla päivillään kantakirjattava, kun siitä oli tullut muutamia astutuskyselyitäkin. Myös Kisu saavutti kantakirjakelpoisuuden sekä irtoSERTin, että isänsä saaman KTK-palkinnon myötä.

Päivä oli kaikkiaan onnistunut ja hevoset käyttäytyivät yllättävän hyvin, vaikka pelipaikalla riitti hälinää. Pihka nappasi odotetusti kakkospalkinnon, vaikkakin vain 70 pisteellä, kun taas Kävyn ja Kisun palkinnot olin kuvitellut toisinpäin. Käpy palkittiin 72 pisteellä KTK-II palkinnolla, kun Kisu jäi 65 pisteen saaliilla oman joukkomme hännille ja palkittiin III-palkinnolla. Olin jossain määrin yllättynyt, sillä Kisu nappasi irtoSERTin muistaakseni heti ensimmäisistä näyttelyistään, kun taas Kävyn kanssa saimme tahkoa ties kuinka monet näyttelyt ennen irtoSERTiä. Niin tai näin, tälläkin kertaa reissusta kotiuduttiin ihan hymyissä suin.