Roope on ystävällinen rautias suomenhevosori, jonka vahvuudet perustuvat sen kilttiin ja luottavaiseen luonteeseen. Tämä työmyyrä on kaikkien käsiteltävissä, sillä sen rauhallinen olemus ja korkea työmoraali tekevät siitä hevosen, johon voi luottaa kaikissa tilanteissa. Roope nauttii hoitotoimenpiteistä ja seisoo tyytyväisenä aloillaan, vaikka rutiinit venyisivät pidemmiksikin. Harjatessa se nuuhkii hoitajaansa hyväntuulisesti ja malttaa odottaa, kunnes kaikki on valmista.

Ratsastaessa Roope on tasainen ja miellyttävä, mutta vaatii ratsastajaltaan johdonmukaisuutta. Sen luontainen rauhallisuus voi tuntua hitautena, mutta oikeanlaisilla avuilla se suoriutuu tehtävistään tarkasti ja huolella. Esteillä Roope ei ole luonteeltaan erityisen energinen, mutta se kompensoi tämän keskittymällä suoritukseen ja hyppäämällä tarkasti. 100 cm esteradat sujuvat mallikkaasti, kun ratsastaja ohjaa sitä johdonmukaisesti ja huolehtii tasaisesta temposta.

Maastossa Roope on varmajalkainen ja rohkea. Se etenee luottavaisesti uusissa ympäristöissä, eikä säiky turhia. Tämä tekee siitä loistavan kumppanin rentouttaville maastolenkeille tai haastavammille reiteille, joissa vaaditaan yhteistyökykyä ja rauhallisuutta.

Valjakkoajossa Roope on kuin kotonaan. Kärryjen edessä se on kuuliainen ja tarkkaavainen, tehden jokaisen tehtävän huolellisesti. Sen rauhallinen tempo ja korkea keskittymiskyky tekevät siitä mainion ajettavan sekä koulu- että tarkkuusosuuksilla. Roope loistaa erityisesti tilanteissa, joissa vaaditaan pitkäjänteistä työskentelyä ja hyvää yhteistyötä ajajan kanssa.

© 10741

Jotkut väittävät, ettei ex-ravureista tule kunnollisia ratsuja, ja tamma Pokaalikin tuumaa, että tiedä häntä. Tästä kyydistä onkin useampi saanut pukkisarjan päätteeksi äkkilähdöt tantereeseen ja rehellisyyden nimissä se raviurakin päättyi pääasiassa hankalan ja vihaisen luonteen takia. “Poksu” kuitenkin pääsi näyttämään koko tulikivenkatkuisen luonteensa voimalla kaikille närhen munat kun sen viimeisin omistaja palautti tamman aisojen väliin, sitä kun ei kukaan olisi varmasti lähtökohdista uskonut, että “kolmen peen “Poksu” (pureva, potkiva, pukittava) nähtäisiin joku päivä sijoittumassa SM-valjakossa vaativassa luokassa.

Valjakkoajon näkökulmasta ei Pokaalin vanhemmista tietenkään voi paljoa puhua, vaikka samanmoisen aisaparin välissä nekin töitään ovat tehneet. Ravikansan mieliin tamman isä Mitalimies on painunut jo ihan värinsäkin takia, voikkoja kun ei niissä piireissä suuremmin juoksentele, minkä lisäksi ori on jäätävän kokoinen. Ei Mitalimies mikään turha hevonen olekaan, se kun on juossut oikein hyvillä sijoitusprosenteilla ja parina vuotena kilpaillut Kuninkuus-tittelistäkin. Ravivarsoja tällä oriilla luonnollisesti riittää, mutta huomiota herättävä ulkomuoto on tuonut Mitalimiehelle useita jälkeläisiä ratsulinjoihinkin ja niihin mahtuu niin este- kuin kouluradoillakin menestyneitä hevosia.

Emältään Pokaali on hankalahkon luonteensa perinyt, se on selvää. Rukiinen Reissu oli kyllä nopea hevonen, mutta menestykseltään korkeintaan keskitasoa. Usein sillä keitti yli ja sen seurauksena se väsytti itsensä ennen maalia, vaihtoi laukalle tai suhtautui aggressiivisesti kanssa kilpailijoihin. Toki kun se sattui tekemään hyvän juoksun, oli tuloksena usein myös se kirkkain palkinto. Kovasukuinen tamma siirtyi varhaisessa vaiheessa radoilta jalostustehväviin, mutta kovin menestyneitä ei sen jälkikasvusta ole tullut.

Kun Pokaalille alettiin miettimään jälkikasvua, oli oriin luonne melkoisessa avainasemassa valintaan, sen lisäksi, että sen tulisi olla ratsutyyppisempi. Pikimusta, 170cm korkea Savon Supersankari on kunnioitusta herättävä ilmestys, somejulkkis ja legenda jo eläessään. Tässä hevosessa liike ja hyppykyky yhdistyvät erittäin rauhalliseen ja kilttiin luonteeseen. Omistajansa mukaan Sankari onkin lähes ruunamainen sielu jonka ei ensisilmäyksellä uskoisi hyppäävän 100cm ratoja ja suoriutuvan menestyksellä vaativa B:n koulustakin, siihen päälle vielä ansiot kenttäkilpailuissa. Supersankari on siis varsinainen hevosmaailman supermies ja onkin jo saavuttanut paljon suosiota tammanomistajien keskuudessa eikä jälkeläisnäytöillä tarvitse todellakaan hävetä.

Sankarissa plussaa on myös se, että sikäli kuin tietoja on käytettävissä, ovat sen lähisukulaisetkin olleet hyvin lupsakkaa ja rauhallista luonnetyyppiä. Isä Hämppis kilpaili pääasiassa esteillä aina 100cm luokissa asti, mutta sen päivätyö oli tuntiratsu. Rauhallinen, osaava ja tammoihin lunkisti suhtautuva ori sopi oppimestariksi kaikille aloittelijoista konkareihin ja kilpailikin seuratasolla runsaasti nimenomaan oppilaiden alla, toki vieraillen myös korkeamman tason kisoissa omistajansa kanssa. Paljoa jälkeläisiä ei oriille kertynyt ja Sankaria lukuunottamatta ne ovatkin jääneet harrastetason hevosiksi.

Myös Merimiehen Meeri vaikutti samalla ratsutallilla Hämppiksen kanssa, tosin yksityisenä, ja osansa Savon Supersankarin sankaritarinaan lisääkin se, ettei yhdistelmä ollut järin harkittu. Meeri oli kilpaillut niin aiemmalla kuin nykyiselläkin omistajallaan kenttäratsastuksessa helppoa ja CIC1 luokkia, ja kun aika tuli keventää tamman käyttöä, iski se surullisen kuuluisa varsakuume ja ori Hämppis oli siinä kaikin puolin sopiva ja näppärästi saatavilla. Meeri saikin elämänsä aikana vain kaksi varsaa sillä se menehtyi toisen syntymän yhteydessä.

© Serena

Päiväkirja 04.01.2025 © VRL-10741

Tänään päätin lähteä Roopen kanssa kunnon maastoretkelle. Aamu oli juuri sellainen, mitä tammikuulta toivoisi: pakkasta viitisen astetta, hennosti narskuva lumi poluilla ja kirkas taivas, jonka läpi talvinen aurinko lämmitti juuri sopivasti. Koko talli tuntui hiljaiselta, ja ilmassa oli erityinen rauha, joka sopi täydellisesti maastopäivään.

Roope tervehti minua karsinastaan uteliaan iloisesti, kuten aina. Hoitotoimet sujuivat nopeasti, sillä ori seisoi tuttuun tapaansa kärsivällisesti paikoillaan. Harjatessa se tuntui nauttivan erityisesti pitkistä vedoista kaulan alueella, ja satulan laitto sujui ilman minkäänlaisia vastalauseita. Kun varusteet olivat paikoillaan, lähdimme pihan poikki kohti metsän reunaa.

Heti ensimmäisistä askelista lähtien Roope vaikutti innokkaalta mutta rennolta. Se asteli vakaasti polulla, korvat hörössä ja sieraimet vähän värähdellen. Talven raikas ilma tuntui olevan sen mieleen. Polun varrella kasvoi nuoria mäntyjä, joiden oksat roikkuivat kevyesti lumikuorrutettuina. Välillä lumi putosi oksilta pieninä puuterimaisina pilvinä, mutta Roope ei säpsähtänyt kertaakaan.

Ensimmäinen osuus oli melko tasaista, ja annoin Roopen kulkea pitkällä ohjalla. Se vaikutti tyytyväiseltä saaden kävellä omaan tahtiin. Pian saavuimme tutulle, loivalle mäennyppylälle, joka johtaa järven rantaan. Päätin kokeilla pientä ravipätkää, ja Roope siirtyi pehmeästi raviin. Sen liikkeet olivat tasaiset, ja minä sain keskittyä vain nauttimaan talvisen metsän kauneudesta.

Järven rannassa pysähdyimme hetkeksi. Roope seisoi paikoillaan kuin patsas ja katseli ympärilleen. Jää hohti auringossa, ja metsä tuntui hetken pysähtyneen. Annoin sen levätä hetken ennen kuin jatkoimme eteenpäin. Seuraava osuus oli hiukan haastavampi: kapeampia polkuja, jotka kulkivat kallioisten mäkien lomassa. Roope oli tarkkaavainen ja varovainen, mutta eteni vakaasti, vaikka polku oli paikoin liukas.

Kun pääsimme taas tasaisemmalle polulle, annoin Roopen siirtyä laukkaan. Sen laukka oli rentoa ja vaivatonta, ja lumi pöllysi kavioiden alta. Tämä oli ehdottomasti päivän paras hetki – vapauden ja yhteistyön tunne oli aivan omaa luokkaansa. Roope vaikutti yhtä tyytyväiseltä kuin minä, ja sillä oli selvästi hauskaa.

Palasimme tallille pitkän käyntipätkän jälkeen. Ori venytti askeliaan rentoutuneesti, ja minä annoin sille vapaat ohjat. Tallin pihaan saapuessamme Roope pärskähti tyytyväisenä. Riisuin siltä varusteet ja harjasin sen vielä huolella, jotta se ei jäisi hikisenä pakkaseen. Roope näytti suorastaan tyytyväiseltä saadessaan pienen annoksen heiniä karsinaansa retken päätteeksi.

Maastoreissu Roopen kanssa muistutti taas, miksi tämä hevonen on niin erityinen. Sen tasainen ja luotettava luonne tekee siitä täydellisen kumppanin rauhallisille retkille, mutta samalla sen into ja miellyttämisenhalu tuovat jokaiselle matkalle ripauksen iloa ja seikkailua. Tämä päivä jää mieleen – yhtä aikaa rauhallinen ja voimaannuttava hetki talvisessa luonnossa.