Yhtenä ruskeana vilahduksena radalla yleisön ohitse pyyhältävä Riku on varmasti yksi tallimme nopeimmista askellajiratsuista. Orin vauhti on hurja, samaten askelpituus. Ravi on varmaa, tahdikasta ja matkaavoittavaa, laukka rullaa vaivattoman oloisesti, töltti ja passi ovat ihan vähintään ysin arvoisia millä tahansa mittarilla tarkasteltuna. Eikä orin käyntikään ole vaatimatonta, kaikkea muuta; pitkä, varma askel, hyvä tahti, suora ja väljä liike. Vauhti ei missään askellajissa tapa rytmiä tai tuo muitakaan ongelmia, hitaampi tahti sekä liikkeiden kokoaminen sujuu siinä missä hämmästyttävän vauhdikas, hallittu kiitäminen.

Nopeus yhdessä loistavan liikemekaniikan kanssa ei jää Rikun ainoaksi plussapuoleksi. Oikeastaan niitä miinuspuolia joutuu etsimään suurennuslasilla. Ori on ryhdikäs, vahvajalkainen ja korrektirakenteinen hevonen, ei rotunsa komein mutta täysin rotumääritelmän mukainen – ja ennen kaikkea terve ja kestävä. Päästä löytyy muutakin kuin sahanpurua, punarautias on varsin fiksu hevonen, sillä on hyvä itsetunto, pilkettä silmäkulmassa sekä utelias mieli. Jos puoletkaan Rikun hyvistä ominaisuuksista periytyvät eteenpäin, tästä tulee melkoinen jalostusori!

Uteliaana sieluna Riku lähtee ennakkoluulottomasti tutkimaan uusia maastoreittejä sekä pusikoita, joita muut hevoset vähän varovat. Täysin tyhmänrohkea hönö ori ei kuitenkaan ole, ei se suuna päänä juokse potentiaalisen suden suuhun, vaikka haluaakin tutkia asioita ennen mahdollista pakoon juoksemista. Juuri luonteensa vuoksi Rikusta tuli nopeasti luottoratsuni maastoretkille (sikamaisen hyvä ratsastettavuus ainoastaan tuki tätä puolitiedostettua päätöstä).
Askellajiluokat sekä maastoilu ovat punarautiaani ehdottomat leipälajit. Niin sanottu perinteinen kouluratsastus sekä rataesteet sujuvat myös juuri sen verran, mitä olen innostunut kokeilemaan. Riku lähtee tekemään ja kokeilemaan kaikkea avoimin mielin, minkä lisäksi ori tuntuu tykkäävän ihan joka ikisestä lajista, jota olen sen kanssa kokeillut.

Sopivan utelias, sosiaalinen ori katselee ihmisen touhuja kiinnostuneena, haistelee mielellään kengitysvälineitä sekä eläinlääkärin pakin sisältöä, mikäli saa tilaisuuden. Ori kuitenkin tietää niin omat kuin ihmisenkin rajat eikä yritäkään väkisin työntää päätään kengityspakkiin tai turpaansa kiinni klippauskoneen teriin. Samaa järkevää rajojen kunnioitusta Riku osoittaa muillekin hevosille; se ei mene rähisemään toisille oreille tai tunge liian liki tammoja, vaan osaa pitää kohteliaan etäisyyden, lukea kehokieltä ja niin edelleen. Voi, kun kaikki ihmisetkin olisivat sosiaalisesti yhtä fiksuja kuin hevoseni! Terkkuja vain sille idiootille, joka aivasteli niskaani kauppajonossa.
Voisin kehua Rikua vaikka kuinka pitkään sen käytöksestä ja asenteesta, miten näppärästi ja vaivattomasti kaikki sujuu, mutta se taitaisi vain pitkästyttää kaikkia.

© Lissu T.