Älykäs, itsepäinen, rohkea, kujeileva, suuriegoinen, toisinaan hyvinkin röyhkeä, kuitenkin suurisydäminen – Utherissa kiteytyvät monet piirteet, jotka saavat ihmiset ihastumaan sekä vihastumaan shetlanninponeihin. Pikkuori osaa esittää viatonta revittyään loimensa, palasteltuaan rehuastiansa sekä pistettyään tarhansa aitojakin vähän uuteen kuosiin. Lisäksi rautiaankirjavan ponin ihmissilmä ei yksinkertaisesti petä koskaan; Uther huomaa, keneltä voi karata tarhan portilla, kenen ohitse voi livahtaa karsinastaan ulos, kuka ei vaadi kunnollista pohkeenväistöä ja niin edelleen.

Pienet hampaat kyllä laittavat kaiken palasiksi ainakin kerran, karkailut ovat arkipäivää ja muutenkin ori keppostelee minkä kerkeää. Tarhassa sekä karsinassa on kyllä älypalloa ja lelua, liikutuksen pitäisi olla kohdillaan ja miltei joka hoitohetkeen sisältyy venyttelyjä tai jotain aivopähkinää, jottei Uther ainakaan tylsyyttään tuhoaisi asioita. Tuhoaapa kuitenkin, ei päivittäin tai edes joka kuukausi – onneksi!
Uther tuntuu kuitenkin aidosti nauttivan ihmisseurasta ja pitävän joka ikisestä käsittelijästään (mikä tosin ei yhtään korreloi karkausyritysten sun muiden kanssa). Rapsutukset, pitkät harjaushetket sekä halailut kruunaavat orin arkipäivät, kengitys tai raspaus ei hirvitä, pesarilla on ihan hauskaa. Satulavyötä tai valjaitten mahavyötä kiristettäessä poni kyllä pullistelee minkä kerkeää, eikä mokoma aina suostu avaamaan suutaan kuolaimille, matolääketuubille tai millekään muullekaan. Kaviotkin juuttuvat välillä lattiaan. Pilke shetlanninponin silmissä antaa olettaa ajoittaisen yhteistyökyvyttömyyden sekä ihmisen kokeilemien kikkakakkosten lähinnä huvittavan Utheria (tai vaihtoehtoisesti minun rankasta oriin kohdistuvasta inhimillistämisestä).

Älykkäänä kaverina Uther oppi uutta nopeasti. Aivan yhtä nopeasti se oppi luistamaan kaiken oppimansa tekemisestä. Ori toimii niin ajaen kuin ratsain, toisinaan hyvinkin sävyisänä sekä yhteistyöhaluisena. Yleensä poni kuitenkin menee sieltä, mistä aita on matalin tehden asiat juuri niin lepsusti kuin ratsastajansa/ohjastajansa antaa. Utherin kanssa saakin olla tarkkana ja oikeasti hereillä, jotta ori tekee rehellisesti, kunnolla kaiken pyydetyn, liikkuu koko kropallaan eikä vain vähän sinne päin selkä, vatsa sekä takaosa kahvitauolle siirtyneenä.
Pikkuponiksi Uther liikkuu hyvinkin näyttävästi pitkin, tahdikkain ja ilmavin liikkein (siinä määrin kuin tämän mittaiset koivet antavat myöten). Virtaa löytyy kuin pienestä kylästä, ja kun orin saa tekemään tosissaan töitä, se myös tekee! Jokaisessa lajissa, joskin valjakkoajo tuntuu olevan kaikkein mieluisinta puuhaa.

Koulu- ja esteratsastuksessa Uther tekee asiat vielä herkemmin puoliteholla kuin mitä kärryjen edessä. Poni oppii uskomattoman nopeasti lukemaan ratsastajiaan sekä hoksaamaan, missä voi löysäillä. Hyppääminen tuntuu kyllä olevan shettiksen mieleen (vauhtia, loikkia, lisää vauhtia!), sen hyppytyyli on ihan näppärä ja ketteryydessä pikkuori pesee monet sporttisemman näköiset, pitkäjalkaisemmat ponit. Kouluratsastuksessa vaihtelevat tehtävät sekä pienetkin variaatiot tuttuihin juttuihin pitävät Utherin mielenkiinnon vähän paremmin yllä. Mikään vippaskonsti ei kyllä poista kaikkia ponimaisia kujeita ja konnankoukkuja, joita ori harrastaa.
Ajoponina Uther toimii vähän paremmin, vaikka osaa se kärryjenkin edessä esittää sisäisen Pollensa parhaita paloja. Koulukoe on osakokeista se tylsin, tarkkuus ja maraton hauskimmat. Rohkea, sisukas Uther ei kyttää tai jännitä mitään, eikä kyllä anna pikku väsymyksen haitata itseään työmoodiin päästyään.

Uther tuntuu oikein nauttivan matkanteosta, tai ainakin uusista paikoista; ainakin se kävelee lastaussillan alas rinta rottingilla kuin mikäkin Hollywood-tähti punaisella matolla. Valpas, eloisa poni pitää jonkin verran ääntä käsihevosalueella ja aivan varmasti livistää taluttajaltaan juosten suoraan ensimmäiseen vieraaseen traileriin, johon vain pääsee. Nimimerkillä jokunen nolo kokemus vuosien varrelta.. Verryttelyssä sekä erityisesti suorituksen aikana Uther nauttii tilanteesta täysin rinnoin eikä varmasti jännitä; hän on paikalla fanejaan varten, ja joka ikinen paikalla olija on varmasti hänen faninsa! Se suuri shetlanninponin ego..

© Lissu T.

Päiväkirja 26.01.2023 - Utherin seikkailut © omistaja Tiikeri VRL-10741 (577 sanaa)

Päivän teemana oli shetlanninponien juoksutus. Liikutettavat ponit oli melkein kaikki saatu jo sisälle, mutta eräs rautiaankirjava ori aiheutti päänvaivaa tallityöntekijöilleni. Utheriksi kutsuttu kujeileva poni ei suostunut antamaan tarhasta kiinni vaan laukkaili höristen häntä korkealla ihmisiä karkuun. Minulla oli juuri tärkeä kirjanpito homma kesken, joten ohjeistin tallityöntekijöitä hakemaan vain suoraan kauraämpärin. Seurasin ikkunasta ponin kiinniottoa. Kauraämpärin kuullessaan Uther käveli suoraan portille kuin mitään ei olisi aiemmin tapahtunut. Ori saatiin kiinni ja sitä lähdettiin taluttamaan kohti tallia. Huomasin ponia taluttavan tallityöntekijän katselevan samalla kentän menoa ja jotenkin arvasin mitä seuraavaksi tuli tapahtumaan. Utherkin huomasi tallityöntekijän keskittymisen herpaantumisen ja eikä aikaakaan, kun poni riuhtaisi riimunnarun tallityöntekijän kädestä ja lähti laukkaamaan höristen kohti kenttää. Puin nopeasti kengät jalkaan ja lähdin juoksemaan kohti kenttää, jossa Uther oli jo saanut aikamoisen shown aikaiseksi. Yksi ratsastaja oli tippunut ja kentällä juoksi vapaana welsh tamma perässään Uther. Ponien lähestyessä kentän porttia päätin avata portin niin, että welsh saadaan kiinni tallipihalta ja Uther kentältä. Jonon katkaisu onnistui ja Uther jäi kentälle katsomaan welshin perään hölmistyneenä. Welsh saatiin kiinni ja sitä lähdettiin taluttamaan takaisin kohti kenttää. Lähestyin Utheria kauraämpärin kanssa. Ori kauhaisi ämpärästä ison suullisen kauraa ja lähti taas karkuun. Seuraavaksi Uther esitteli taipuisuuttaan ryömien kentän aidan ali. Toistin aiemman tempun ja welsh päästettiin takaisin kentälle. Uther jäi aidan toiselle puolelle ja se saarrettiin ihmisten toimesta. Poni saatiin kiinni ja tomerasti toruen talutin sen talliin karsinaan. Karsinassa Uther alkoi syömään heinää taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Päätin jättää kirjanpito homman hieman myöhemmäksi ja mennä heti juoksuttamaan Utheria. Hain satulahuoneesta orin varusteet ja harjapakin ja palasin karsinan luo, jossa Uther oli jo ehtinyt piehtaroimaan lantakasan päällä. Huokaisin syvään ja astuin karsinaan. Ori tuli nuolemaan kättäni ja katsoi minua söpöillä viattomilla silmillään. Eihän tuolle voinut olla vihainen! Silitin ponia hetken ja kiinnitin sen karsinan seinästä roikkuvaan riimunnaruun. Otin harjapakista ensiksi kumisuan, jolla pyörittelin likaiset kohdat ponin karvassa. Seuraavaksi kävin ponin läpi pölyharjalla. Uther seisoi kiltisti paikoillaan ja näytti malliesimerkkiä karsinakäyttäytymisestä. Kaviotkin nousivat yllättävän hyvin! Ehkä poni oli kujeillut jo tarpeeksi tälle päivää… Irrotin Utherin suitsista ohjat ja puin suitset orin päähän. Kiinnitin juoksutusliinan kuolainrenkaaseen. Lähdin taluttamaan ponia kohti maneesia ja matkalla nappasin käteeni pitkän juoksutuspiiskan. Matka maneesille sujui hyvin taluttaessani oria tomerasti lyhyellä liinalla. Kävelin maneesin keskelle ja ohjasin Utherin kauemmas. Halusin ensiksi muutaman kierroksen käyntiä, mutta juoksutusliinan löystyessä Uther lähti pukkilaukkaan pierien ympäri maneesia. Roikkusin kaksin käsin juoksutusliinassa ja hetken ajojahdin jälkeen sain ponin rauhoittumaan. Lyhensin liinan muutaman metrin pituuteen saaden Utherin kävelemään pienellä ympyrällä. Löysäsin liinaa hitaasti ja annoin pienen ääniavun ravin noston merkiksi. Uther nosti taas ensin laukan, mutta rauhallisesti äänellä sain ponin palaamaan raviin. Aluksi Uther kipitti nopeaa ravia, mutta äänellä rauhoittaen sain orin pikkuhiljaa rentoutumaan ravissa. Lyhensin liinaa ottaen ponin luokseni ja vaihdoin juoksutusliinan kiinni toiselle puolelle. Vaihdoimme suuntaa ja taas ensiksi ravi oli kiireistä, mutta hetken ravattuaan ori alkoi rentoutumaan. Ollessani tyytyväinen ponin mielentilaan maiskautin laukan merkiksi. Muutama pierupukki ja sitten kiitolaukkaa ympäri. Annoin Utherin hetken laukata ja aloin sitten rauhoittelemaan laukkaa. Uther alkoi pikkuhiljaa keskittyä ja laukkakin alkoi hidastua sekä pyöriä. Vaihdoin vielä kerran suuntaa ja pyysin Utherin laukkaamaan toiseenkiin suuntaan. Nyt vältyin pierupukeilta ja laukkaspurteilta, sillä Uther siirtyi rauhallisesti laukkaan ja kulki ympyrällä heti rentoa pyörivää laukkaa. Olin tyytyväinen Utherin keskittymiseen ja päätin lopettaa tältä päivältä. Annoin ponin vielä ravata muutaman kierroksen ja lähdin sitten taluttamaan sitä takaisin talliin. Matkalla talliin Uther hirnui kentällä oleville tammoille, mutta muuten käyttäytyi mallikkaasti. Vein orin karsinaan ja riisuin suitset. Puin orille riimun ja talutin sen takaisin tarhaan. Tällä kertaa matka sujui ilman välipysäkkejä.