Svanalla on harjaa kuin 80-luvun tukkametallibändien promokuvissa konsanaan. Näyttävän leijonanharjan lisäksi ryhdikäs islantilainen kääntää muutenkin katseita niin ulkonäöllään kuin olemuksellaan. Raudikonkirjava käyttäytyy kaikissa tilanteissa tyynen rauhallisesti sekä itsevarmasti, on hyvin rohkea ja selkeästi niitä tammoja, joilta löytyy luonnostaan auktoriteettia. Ei tämä nuorena asemastaan tapellut tai alleviivannut itseään, ennemminkin muistutteli, mikäli joku yritti silmille.

Ainakin toistaiseksi ihan kaikki hoitopuolen jutut lääkärikäynneistä arkisiin harjauksiin ja pesuihin on sujunut rauhallisella, ongelmattomalla rutiinilla, enkä kyllä keksi yhtään potentiaalista jännäpaikkaa. Svana suhtautuu kaikkeen niin rennon luottavaisesti, korkeintaan uteliaasti, ettei sen kanssa ole ongelmia kuin korkeintaan ajantajun unohtamisen verran. Siivokäytöksinen islantilaisrouva ei korvaansa lotkauta, vaikka sitä hoitamaan pöllähtäisi pienen lauman verran innokkaita lapsia. Selkeästi ihmisen kanssa viihtyvä raudikko tekee arjen helpommaksi monin pienin tavoin. Se ei pullistele tai liimaa suutansa kiinni, tekee aina kaiken pyydetyn hyvin pienestä merkistä, tulee kutsumatta portille vastaan nähdessään ihmisen lähestyvän. Kävelee samaa tahtia ihmisen kanssa, menee kerrasta traileriin/rekkaan matkustaen rauhallisesti pidemmätkin reissut. Monta asiaa, jotka tuntuvat ihan itsestäänselvyyksiltä, kunnes vastaan tulee hevonen, joka muistuttaa, etteivät kaikki ole Svanan kaltaisia ideaaliyksilöitä.

Koulu- ja esteratsastus ovat Svanan kanssa selkeästi sivuroolissa, lähinnä mukavaa vaihtelua ja mielen virkistystä niin minulle kuin erityisesti tammalle itselleen. Tammalla olisi kyllä liikettä, erityisesti laukkaa, miellyttämään koulutuomarinkin silmiä sekä tekemään melkoisia aikoja esteradoilla, eikä raudikon hyppytekniikkakaan ole hassumpi. Askellajiratsastuksessa Svana kuitenkin loistaa, ja hevonen itsekin tuntuu viihtyvän himpun verran paremmin ovaaliradalla kuin pohkeenväistöjen tai pikkupystyjen parissa. Vaihtelu virkistää pitäen leipätyön mielekkäänä, eikös? Kolmen hyvän perusaskellajin lisäksi Svanan töltti sekä passi ovat suorastaan erinomaiset. Hyväntuulinen, innolla hihansa käärivä työmyyräni antaa itsestään aina niin sanotusti kaiken, hyvin fiksulla tavalla. Svana ei painele täysillä alkuverryttelystä lähtien vaan osaa säästellä voimiaan sekä säädellä niin vauhtiaan kuin voimavarojaan ihan itsekseenkin, mikä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Tamma tekee töitä suurella sydämellä, ei luista yhdestäkään tehtävästä vaan pyrkii parhaaseen mahdolliseen työjälkeen joka ikinen päivä, kaikissa tehtävissä. Totisesti toivon tämän periytyvän Svanan jälkeläisille! Herkkyydestään huolimatta Svana sopii vähän kokemattomammillekin ratsastajille. Se ymmärtää, mikäli ratsastaja ei ole aivan yhtä osaava kuin tamma itse ja antaa kokemattomille ratsastajille paljon enemmän anteeksi kuin kokeneelle, joka äkkiä alkaakin puristaa polvillaan tai tekee turhan terävän pidätteen.

Svana nauttii esiintymisestä ja kilpatunnelmasta kuin se keikkailemaan päässyt tukkametallibändi, jolta rouva on harjansakin lainannut. Rinta rottingilla, ylpeänä ja itsevarmasti esiintyvä tamma jää aivan varmasti yleisön mieleen vaikkei sillä kertaa luokkansa kärkeen sijoittuisikaan. Svana tekee kyllä aina parhaansa kisoissa, aivan kuten kotonakin, ja sen suorituksia on paitsi mukava katsoa myös toki ratsastaa hevosen ollessa niin rento, hyväntuulinen, selkeästi niin työstä kuin koko tilanteesta nauttiva. Kyllä työskentelystä nauttiva hevonen palkitsee ruusukepinkkaakin paremmin!

© Lissu T.

Ljóman Kasvattipäivät 06.03.2022 © kirjoittaja kasvattaja Mari H

4 - 2 - 2 - 2 - 3 = 13p. (Pisteet muodossa rakenne - liikkeet - käytös - ratsastettavuus - lisäpisteet = yhteensä)
Svana sai rakennearvostelussa luokkansa parhaat pisteet ja malttoi hienosti arvostelun aikana. Muuten tamma olikin sitten hieman hermostunut eikä oikein tahtonut keskittyä olennaiseen. Liikkeiden esittäminen ei onnistunut kunnolla kun tamma meinasi jäädä vain nurkkiin seisoskelemaan. Taluttaessa se kuitenkin esitti ihan hienoa ravia, käynti oli vähän jäykkää. Svana ei oikein rentoutunut selästäkään, vaan hieman vastusteli ratsastajan apuja, ja kulki jännityneeesti tuijotellen yleisöä ja maneesian nurkkia. Tämä reissu meni siis selvästi harjoittelun piikkiin, mutta rutiinilla varmasti Svanakin oppii rentoutumaan myös vieraissa paikoissa.