iii. Hot N Cold on tosiaankin sellainen tuuliviiri, ettei meinaa perässä pysyä. Se on vähän akkamainen tapaus ja jokseenkin rasittava, mutta kuitenkin todella kyvykäs ja ennen kaikkea rohkea suorittaja. Hot N Cold elää siitä epätavallista welsh-elämää, että se työskentelee valtavalla karjatilalla Yhdysvalloissa. Jenkkilän tyyliin se on mahtipontinen tapaus, jolla on itseluottamus kohdillaan. Hot N Cold urheilee päivittäin yli kolme tuntia niin karjahommissa, maastoillessa kuin myös tavoitteellisesti este- ja lännenratsastusta treenatessa. Ori onkin todella upea näky lihaksineen. Se on kasvattajansa ja tilan omistajan ylpeyden aihe, joten mitä luultavimmin se tullaan tulevaisuudessa näkemään myös näyttelykehissä ja muissa laatuarvosteluissa. Tähän päivään mennessä Hot N Cold on astunut vain tilan omia tammoja ja saanut vasta kuusi jälkeläistä, mutta tästä orista aivan varmasti kuullaan vielä.

iie. Finest Fiona, siinä vasta suloinen ja hellyyttävä tapaus. Kavereiden kesken ihan vain Fionaksi kutsuttu tamma syntyi Yhdysvalloissa suuren karjatilan melskeeseen eräänä kesäpäivänä. Se oli kovin pienikokoinen varsa ja sen elämän alkutaival oli synkkä ja rankka. Fiona sairasteli tuntemattomasta syystä kovin paljon, mutta kaikkien suureksi iloksi se selvisi. Tamman kasvattaja kuitenkin pelkäsi koko ajan rakkaan tyttönsä terveyden puolesta, joten Fiona on saanut viettää hyvin rauhallista elämää vaeltaen loputtomilla laitumilla. Fiona toimi monta kertaa sijaisemänä, ennen kuin se uskallettiin lopulta astuttaa karjatilan parhaalla orilla. Fionan ensimmäinen ja näillä näkymin myös viimeinen varsa, komea rautias ori Fine N Dandy, myytiin hetkessä Eurooppaan. Finest Fiona viettää edelleen yksinkertaista ja leppoista elämää tuolla samaisella karjatilalla, jossa sen elämä alkoi ikävissä merkeissä, mutta tulee mitä luultavimmin päättymään onnellisesti.

iei. Eiddwyn oli kaikin tavoin hieno ori. Alun perin sen kasvattaja oli kaavaillut orin myymistä hyvään hintaan, olihan varsalla niin hieno suku että siitä voisi kouluttamattomanakin kääriä melkoiset rahat. Eiddwyn kuitenkin osoitti sellaista potentiaalia heti kättelyssä, ettei siitä olisi luopunut hullukaan. Kasvattaja teki todellakin oikean valinnan, sillä jo 8-vuotiaana tämä suurimerkkinen musta sabino oli saavuttanut vaikka ja mitä. Se menestyi sekä este- että kouluratsastuksessa, eikä Eiddwyn ollut huono näky kärryjenkään edessä. Ori lopetteli kilpauraansa jo 10-vuotiaana, sillä melkein kaikki saavutettavissa oleva oli saavutettu, näyttelymenestystä lukuun ottamatta. Kasvattaja alkoi kierrättää Eiddwynia näyttelyissä tähtäimessä kantakirjaus ja muutaman vuoden kuluttua ori pääsikin kantakirjaan II-palkinnolla. Ennen eläkepäiviään Eiddwyn oli saanut jo lähemmäs sata jälkeläistä, eikä pappa ole vieläkään harmaantunut ja rauhoittunut, päinvastoin sen vauhti tuntuu vain kiihtyvän orin elellessä villinä laitumilla.

iee. Tämä pienikokoinen, cob-poniksi kovin siro tamma oli nimensä mukaisesti pieni tähti. Bach Seren ei ollut mikään ihmeiden tekijä, eikä sen lyhyissä jaloissa riittänyt liikettä korkean tason koulukiemuroihin saatika yli metristen esteiden ylittämiseen, mutta omalla tasollaan tamma suoritti todella taidokkaasti. Bach Seren oli luonteeltan lempeä ja nöyrä, todellinen unelmien poni, joten se työskenteli paljon myös lastenratsuna. Se oli monikäyttöinen, rakastettu harrastehevonen ja pääsi tamma kantakirjaankin 9-vuotiaana. Joka kevät Bach Serenin omistajalle iski myös hillitön varsakuume, joten naisella oli kaikista kuudesta omistamastaan tammasta aina yksi vuorollaan tiineenä niin, että tallissa oli lähes poikkeuksetta varsa joka kesä. Myös Bach Seren ehti varsoa neljä kertaa ennen eläkeikää.

eii. Jos Wham Bam olisi ollut ihminen, se olisi ehdottomasti työskennellyt stand up -koomikkona. Tässä mustanruunikossa riitti huumoria vaikka muille jakaa - oli tosin asia ihan erikseen, että kuka sen huumonrintajua ymmärsi. Orin kasvattaja ei ymmärtänyt sen juttuja laisinkaan, joten Wham Bam myytiin jo ennen ratsukoulutusta eteenpäin. Orin koulutuksen aluille laittanut henkilö ymmärsi sen oikkuja vain osittain ja myös hän myi orin lopulta pois. Tämän henkilön omistuksessa Wham Bam ehti kuitenkin kiertaa muutamissa näyttelyissä niittämässä jonkin verran mainetta ja siinä sivussa ori sai myös muutaman jälkeläisen. Wham Bamin seuraava ja onneksi myös viimeinen omistaja ymmärsi orin juttuja aivan täydellisesti. Vaikkei ori ollutkaan mikään hirmuvaltias, se päätettiin silti ruunata yleisen mielenrauhan vuoksi. Wham Bam pääsi kilpailemaan aktiivisesti helpoissa luokissa ennen kuin se 18-vuotiaana siirtyi pelkkään maastokäyttöön. Myös useat turistit pääsivät tämän varmajalkaisen ponin kyydissä tutustumaan Britannian kauniisiin kansallispuistoihin. Wham Bam lopetettiin selkävaivojen takia 26-vuotiaana ja se jätti kieltämättä valtavan aukon rakastavan omistajansa sydämeen.

eie. Tämä pieni paholainen oli melko tavanomaisesta maalaissuvustaan huolimatta kovan luokan suorittaja. Freadrike syntyi keskellä ei mitään, mutta muutaman hassun sattuman kautta se päätyi kilpatallille Lontooseen. Tämä musta tamma ei ollut mikään helppo tapaus, vaan sillä riitti sanomista vähän joka asiaan. Freadrike oli lisäksi myös todella reipas ratsu ja se saattoi energisinä päivinään ottaa useammatkin äkkilähdöt ihan vain huvin vuoksi. Ammatilaisten käsissä tamma kuitenkin pääsi menestymään niin este- kuin kouluratsastuksessa. Tammalla oli myös aika hyvä rakenne, joten se pääsi myös kantakirjaan. Freadrike lopetti kilpauransa vähän reilu 10-vuotiaana ja siirtyi täyspainoisesti siitoskäyttöön. Freadrike oli erinomainen ja huolehtivainen emä ja se tuli myös helposti kantavaksi. Tamma ehti varsoa seitsemän tervettä varsaa ennen eläkeikää. Vanhuuden päivänsä tamma sai viettää laitumilla lihoen. Se lopetettiin vanhuuden vaivojen takia hieman ennen sen 24-vuotissyntymäpäivää.

eei. Yleisestä ja yksinkertaisesta nimestään huolimatta Charlie ei ollut mikään tuiki tavallinen poni. Etelä-Walesissa syntynyt 135 cm korkea ori oli nuoresta pitäen todellinen vaunuvirtuoosi, tosin alkuun tietämättään. Sen elämä ei alkanut kummoisesti: se veteli kärryjä ihan tosissaan treenaten lähinnä kotona, mutta näyttäytyi päivittäin kaupungilla sen omistajien käydessä kaupassa tai muilla asioilla. Charlie oli pomminvarma hevonen, joka kulki maalaiskylässä autojen keskellä täysin ongelmitta, ja se oli tuttu näky kaikille kyläläisille. Kerran se kuitenkin kiinnitti erään turistin huomion ravaillessaan keskuspuiston läpi ja vain muutamaa viikkoa myöhemmin Charlie matkasi Belfastiin elämänsä ensimmäisiin valjakkokilpailuihin. Orin piilossa olleet kyvyt puhkesivat kukkaan, se myytiin ja loppu onkin historiaa. Charlie menestyi valjakkoajossa aina kansainvälisissä kilpailuissa asti ja se alkoi lopulta takomaan myös rahaa omistajalleen, sille onnekkaalle turistille. Charlie ei ollut rakenteellisesti mikään napakymppi, mutta valjakkotammojen piireissä se oli silti kuumaa kamaa. Nykyään hieman jo harmaantunut tummanrautias komistus on jättänyt kilpakentät taakseen ja lähinnä kiertelee erilaisissa tapahtumissa näyttäytymässä, astuen yhä silloin tällöin tammoja.

ee. Enkelimäisestä nimestään ja kauniista silmistään huolimatta tämä vaaleanrautias 130 cm korkea tamma ei todellakaan ollut mikään herttainen tapaus. Angelica oli kipakka ja tulinen tamma, jonka kanssa eivät ihan kaikki pärjänneet. Se syntyi Länsi-Walesissa pienellä kilpatallilla ja oli lähellä, ettei se ajautunut kiertoon, kun kuriton kiukkupeppu ei meinannut millään nöyrtyä käyttäytymään asiallisesti. Jollain tavalla tallin omistajan tytär kuitenkin piti ponista ja tyttö sai äitinsä taivuttelemaan niin, että Angelica sai jäädä. Jokunen vuosi siinä meni, mutta lopulta tyttö ja poni löysivät yhteisen sävelen. Erityisesti hyppäämisessä Angelica oli hurjan taitava ja hieman raskaammasta rakenteestaan huolimatta se hyppäsi kevyesti metrin ratoja. Aktiivinen urheilu myös tasoitti tuhoojattaren pms-oireita, joten lopulta Angelicasta tuli hyvinkin rakastettu perheenjäsen. Tamman kintereet alkoivat kuitenkin valitettavasti oireilemaan sen ollessa vasta 13-vuotias. Lopulta tamma päätyi tallin omistajan isän maatilalle viettämään leppoisaa sairaseläkettä. Angelica sai siellä varsoa useampaan kertaan nauttiessaan loputtomasta ruokatarjoilusta valtavilla laitumilla. Tamma pääsi laukkaamaan vihreämmille laitumille tilan omistajan lähtiessä vanhainkotiin ja sen viimeisen varsan löydettyä uusi koti.

© VRL-11911

Päiväkirja 21.08.2017 © kasvattaja Sonja

Varsakesä Daelwynissa ei tänä vuonna ollut edennyt ihan niin onnellisesti kuin varsakesät yleensä. Keväällä syntyneissä hulivileissä toki riitti pitelemistä halki helteisten kesäkuukausien, mutta kesän viimeisten varsojen syntyminen sen kuin venyi ja venyi. Mari varsoi ihanan, voikon sabinon tammavarsan kesäkuussa, mutta Amyn kaksoset, joita odotettiin kuin kuuta nousevaa, eivät millään tahtoneet saapua tähän maailmaan ja heinäkuun lopulla alettiin jo hieman huolestua tilanteesta. Mamma itse oli kuitenkin niin hyvävointinen ja tyynen oloinen, ettemme osanneet epäillä jonkin olevan pahasti vialla.

Elokuussa Amy päätettiin kuitenkin viedä klinikalle tutkimuksiin ja tulokset olivatkin mitä hirveimmät: toinen varsoista oli jo kuollut kohtuun, eikä toinenkaan voinut kauhean hyvin. Rukouksiimme kuitenkin vastattiin ja kymmenien hikisten, veristen ja kyynelten täyttämien tuntien jälkeen maailmassa oli jälleen yksi pikkuinen varsa lisää. Vielä emme kuitenkaan voineet huokaista helpotuksesta, sillä varsa oli hyvin pienikokoinen ja heikossa kunnossa, eikä se millään onnistunut imemään maitoa emästään. Amy ja Sweetheartiksi ristitty pikkutamma saivat jäädä klinikalle ammattilaisten hoitoon. Itse uskalsin poistua korkeintaan kahville parin sadan metrin päähän bensa-asemalle, muuten valvoin yötä päivää ruunikon vauvan vierellä ja rukoilin sen toipuvan.

Lopulta tilanne kuitenkin parani ja Sweetheart alkoi vahvistua ihan silmissä. Tamma osoittautui todelliseksi sisupussiksi ja sitä alettiin nopeasti kutsua nimellä Herttua, niin päättäväinen ja ylpeä neiti se oli. Tänään Amy ja Sweet vihdoin pääsivät kotiin. Kesän viimeinen kasvattini jää todennäköisesti hyvin pienikokoiseksi, eikä siitä välttämättä tule sopivaa aktiiviselle urheilu-uralle, mutta juuri nyt asia ei painanut mieltäni laisinkaan. Sweetin kaksoissisar haudattiin kedolle tallin läheisyyteen ihanassa auringonlaskussa. Tällöinkin Sweet päätti, ettei nätisti narun päässä seisoskelu ollut se juttu, vaan tamma päätti ottaa sisarensa kunniaksi kunnon äkkilähdöt pellolle. Siinä pomppiessaan itsensä korkuisessa heinikossa Sweet kyllä ilmaisi vahvasti, ettei hänestä tule mitään seinäruusua saatika lemmikkiponia, vaikka sen alku elämässä olikin astetta vaikeampi.

Päiväkirja 31.08.2018 © kasvattaja Sonja

Muiden silmissä se oli ehkä ihan tuiki tavallinen päivä, mutta meille se oli jotain ihan muuta. Suuret kilpailutapahtumat nyt sinänsä ovat Daelwynin porukalle arkipäivää, ja aamu sujui tottunein ottein lastatessa poneja hevosrekkoihin, mutta tällä kertaa mukana oli ensimmäistä kertaa myös pieni, rakas Sweetimme. Tammasta oli vastoin kaikkia odotuksia kasvanut todella vahva ja temperamenttinen, kyvykäs poni, vaikka vähän vajaamittaiseksi se olikin jäänyt. Sweet ei asiaa tosin itse tiedostanut, vaan luonteelleen ominaisella tavalla lähti matkaan voittajan elkein.

Lämmittelyissä pikkutamma kävi niin kierroksilla, ettei hommasta meinannut tulla yhtään mitään. Sitä ei suinkaan jännittänyt hulina ja ihmismassat, vaan arvon Sweetillä oli kiire komentaa muita poneja, vaikka punainen rusetti hännässä pitikin vieraat sopivan kaukana sen takamuksesta. Hypyt itsessään sujuivat ihan kivasti ja radalle lähdettiin luottavaisin mielin. Sweet tajusi kilparadalle päästessään, että nyt on tosi kyseessä, ja se paineli koko 40 cm korkuisen radan läpi kuin olisi hypännyt vähintään kansallisen tason metriä. Valitettavasti pidempijalkaisemmat ponit nappasivat kirkkaammat sijoitukset, mutta kyllä todellakin saimme olla ylpeitä Sweetistä ja kolmannesta sijasta, olihan meidän pikkutamma päihittänyt yli 60 muuta lähtijää!