I. Tuulen Taikoma on ruunivoikko 173cm korkea jättiläissuokki, joka koostaan huolimatta liikkuu keveästi kuin keijukainen. “Takun” kanssa kilpailtiin niin kouluaitojen sisällä tasolla Vaativa B kuin esteillä tasolla 100cm. Luonteeltaan Takku oli kunnon rehti suomenhevonen. Ori kantakirjattiin III-palkinnolla, mutta palkinnosta huolimatta sitä käytettiin paljon “värijalostus” mielessä. Takkua käytettiin 50 varsan verran jalostuksessa ja se periytti voikkogeeniä vahvasti. Pääkaupunkiseudulla vaikuttanut ori jouduttiin lopettamaan 19-vuoden iässä suolenkiertymän vuoksi.

Ii. Tuulesta Temmattu oli vanhan savolaisparin kasvatti omista hevosistaan. Emäntä oli hamstrannut voikkogeeniä kantaneita hevosia ja “Martti” siunattiinkiin kauniilla cremellovärillä. Martti myytiin heti vieroituksen jälkeen suurella sumalla pääkaupunkiseudulle ratsutukseen, kisaamaan kouluratsastuksessa ja aikanaan toimimaan jalostusorina.Martista kuoriutui näppärä kenttäratsu, joten sen jalostuskäyttö oli turvattu. Oria käytettiin päätähuimaavalle 80 tammalle, mutta jälkeläiskirjo oli hyvin sekalaista, tammat tuntuivat periyttävän ominaisuuksiaan Marttia enemmän. Ori nukkui laitumella pois 24 vuoden iässä.

Ie. Taikakuu oli 168cm ruunikko, melko mitään sanomaton ratsusuomenhevonen. Sen omisti muuan täti Turun seudulta, joka starttasi tamman kanssa pikkukisoissa esteitä ja koulua. Tamma oli luonteeltaan kiltti ja ratsuna oikea dieselmalli - sopien tätiratsastajalleen kuin nyrkki silmään. Omistaja varsoitti tamman kerran, ja siitä syntyikin upea suuri ruunivoikko, mutta tamma kuoli pian komplikaatioihin. Varsa kuitenkin selviytyi ja se myytiin isosta rahasta eteenpäin.

E. Juhlajuomajusteeri oli hyväsukuinen pääasiassa siitostamma. 167cm korkea punaruunikko oli kyllä ratsukoulutettu ja sillä maastoiltiin toisinaan sen rohkean ja järkevän luonteen vuoksi. Suurimman osan ajastaan tamma vietti tamma-varsa-laitumella hoitaen omia ja välillä muidenkin varsoja. Tamma varsoi kahdeksan kertaa, jonka jälkeen sen annettiin olla vain henkisenä tukena uusille emähevosille. Tamma löytyi yllättäen kuolleena laitumelta 25 vuoden iässä.

Ei. Verkkasen Virvoke oli ruunikonpäistärikkö 169cm korkea kevytrakenteinen suomenhevonen, joka palkittiin ratsulinjalle II-palkinnolla. Kouluratsastus oli Virvokkeen SE juttu, mutta se mielellään hyppäsi niin maasto- kuin rataesteitäkin. Kärryjenkin edessä orin saattoi nähdä, mutta ei kuitenkaan kisapaikoilla. Virvokkeella oli oikein hyvä suomenhevoselle tyypillinen luonne ja siitä löytyi sitä sisua.Pitkän esteradankin jälkeen se jaksoi pinnistää vielä hieman, jotta ruusukesijoille päästiin. Virvokkeelle kertyi 23 jälkeläistä, joista suurin osa päätyi esteradoilla kilpailemaan. Ori lopetettiin sen kotitilalla Jyväskylän lähistollä 22-vuotiana nivelrikon vuoksi.

Ee. Juupas puolestaan oli ruunikonkimo, 165cm korkea tammaneiti, jolta löytyi tammaenergiaa vaikka muille jakaa. Tammalla oli hienot liikkeet, mutta se ei juuri kouluaitojen sisässä menestynyt, sillä se oli kuulu pukeistaan ja stopeistaan jos sitä ketutti liikkaa. Esteillä se kuitenkin meni jonkinlaiseen moodiin, jossa sitä ei haitannut vaikka kuski olisi hieman kaivellut kylkiä liikaa tai ottanut turhan napakan pidätteen. Tammalla oli myös nopeutta ja ketteryyttä vaikka muille jakaa. Se varsoi kolmesti omistajallaan Jyväskyläläisellä tilalla, kunnes sen aika koitti nivelrikon ja silmävaivojen vuoksi 22-vuotiaana.

© Launi