Tirion Dorothy eli tutummin Didi on pieni poni varustettuna suurella luonteella. Didiltä löytyy omituisuuksia asiassa kuin asiassa. Tallissa voikko ponitamma on kiltti käsiteltävä ja se antaakin ymmärtää olevansa jokaisen lapsen unelmaponi. Todellinen luonne tulee esiin jo taluttaessa, sillä voikko hyppelee sivuttain varpaille astuen ja toisinaan myös törmäilee taluttajaansa. Poni ei siis ole ihan aloittelijan talutettavissa. Tarhassa ja laitumella Didi seuraa tarkasti ihmisen puuhia ja kulkee kuin varjo perässä. Kiinni ottaminen ei siis ole ongelma, vaan se mitä tapahtuu narun päässä. Suuren egon poni komentaa muita laumassa ja on aina ensimmäinen heinäkasalla. Muut ponit ovat oppineet kunnioittamaan Didiä.

Varustus sujuu ongelmitta, mutta kentälle päästyään Didi alkaa keräämään kierroksia. Poni omaa valtavasti energiaa ja näyttämisen halua. Didin kanssa tulee lämmitellä kunnolla jos haluaa välttyä pukkirodeolta. Hyvän lämmittelyn jälkeen Didi toimii hyvin ratsuna. Se vastaa herkästi ohjasapuihin ja kuuntelee istuntaa. Toisinaan vauhti saattaa kiihtyä, joten ratsastaja saa tehdä töitä pitääkseen ponin rentona. Esteillä moottori taas ylikuumenee ja Didi vaatii ratsastajan, joka osaa istua hiljaa ennen esteitä. Liian suuret ohjasotteet saavat ponin kieltämään. Didi on varsin ketterä rataesteillä ja se kääntyy joustavasti pienistäkin väleistä. Maastoesteillä vauhtia riittää ja suunta on eteenpäin. Didiä kiinnostaa vain esteet, joten se ei välitä maastoesteradan varrella olevista ihmisistä. Voikko welsh mountain tamma toimii myös taitavasti valjakkoajossa. Se on ketterä kääntymään myös kärryt perässä, kunhan siinäkään ei tee liian rajuja ohjasotteita. Tarkkuudessa ja kouluosuudella poni loistaa rauhallisuudellaan ja hyvällä ohjattavuudella. Muuten maastovarma Didi pelkää vilkkuvia valoja. Keskittymisen ollessa esteillä valot eivät häiritse, mutta kouluradan vieressä oleva mainostaulu saa ponin jähmettymään kauhusta paikoilleen. Jos Didin saa tarpeeksi hyvin keskittymään, onnistuvat nämäkin kouluradat vain hiukan silmäkulmasta kyttäämällä.

© Tiikeri

30.01.2026 Kasvattaja kylässä © elen

Pieni lomareissuni Suomeen oli kääntymässä loppua kohden, kun sain kutsun vierailla poneja ihailemassa Tigrishellirissä. Muutama tirionlainen kasvatti oli myyty sinne jo aiemmin, joten mielenkiinnolla matkasin katsomaan mitä poneille kuuluu. Pieni mountaintamma Dorothy "Didi" löytyi lähes nurkan takaa saavuttuani. Suloinen poni ravasi tarhan portille ihmettelemään tulijoita ja siinä sitten jotenkin lupauduin liikuttamaan tamman saman päivän aikana. Dorothyn koon puolesta satulaan kiipeäminen oli heti mahdottomuus, joten ainoaksi hyväksi vaihtoehdoksi jäi ohjasajo. Tallitytön avustuksella poni oli melko nopeasti harjattu sekä varustettu ja pääsimme maneesin puolelle tutustumaan paremmin. Alkukävelyiden jälkeen lähdin keräämään ohjia rauhassa käteen ja Didillä tuntui olevan heti vauhtivaihde silmässä. Lähdimmekin hakemaan rauhallista käyntiä ja siitä mahdollisimman tasapainoisia siirtymiä raviin ja takaisin käyntiin vaihdellen suuntaa välillä. Didi tuppasi hieman viskomaan takaosaansa minne sattuu, mutta hyviäkin pätkiä saatiin aikaiseksi, kunhan tamma malttoi hieman rentoutua ja kuunnella mitä pyysin, oli se sitten puolipidätteeseen vastaaminen tai pieni väistö johonkin suuntaan . Ravia saikin työstää sen verran pitkään, että tänään laukkatyöskentely sai jäädä, vaikka Didissä olisi vielä varmasti ollut virtaa siihenkin puuhaan. Luovutin tamman innokkaalle tallitytölle ja suuntasin itse etsimään lämmintä teekupposta.

01.03.2026 Kisaviikonlopun jälkeinen maastoretki © omistaja Tiikeri VRL-10741 (272 sanaa)

Oli aurinkoinen päivä ja suunnitelmissa oli suunnata maastoon voikon welsh mountain tammani Didin kanssa. Takana oli raskas kisaviikonloppu kolmen eri lajin parissa, joten poni kaipasi hieman lomaa kentällä pyörimisestä. Hain Didin tarhasta ja yleensä ympäriinsä häsläävä tamma käveli kerrankin kiltisti ja rauhallisesti perässäni talliin. Viikonloppu oli selvästi vienyt voimat. Harjasin ponin läpi ja varustin sen. Didi ei juurikaan kiinnittänyt huomiota ympärillä tapahtuvaan vaan nuokkui rauhallisesti koko hoidon ja varustuksen ajan. Talutin Didin ulos tallista ja kiipesin selkään. Lähdimme kävelemään pitkin koivujen reunustamaa tietä. Talvi oli väistymässä ja lumet sulamassa. Tie oli paikka paikoin veden vallassa, mutta kävelimme reippaasti lammikoiden läpi. Rohkeutta ponilta ei puutu, enemmänkin joskus itsepäisyys ottaa vallan. Siirryimme metsätielle, jossa nostin ravin. Hieman elonmerkkejä alkoi tulla jo esiin ja pääsin alkuun hieman rauhoittelemaan vauhdilla liikkeelle lähtenyttä ponia. Mitään suurempia ohjasotteita en tehnyt, vaan annoin ponin rauhassa ravata pää pitkänä. Ravin jälkeen saavuimme suoralle, jossa nostin laukan. Alkuun sain muutamat villit pukit, jonka jälkeen Didi rauhoittui laukkaamaan rennosti eteenpäin. Suoran päässä oli mutka, jonka takaa paljastui tietyömaa ja kaivinkone. Ääniä Didi ei pelkää, mutta kaivinkoneen katolla oleva oranssi vilkkuvalo oli tammalle liikaa ja se veti liinat kiinni. Hetken seisoimme paikallamme katsoen konetta ja yritin rauhoitella raskaasti puuskuttavaa tammaa. Tein päätöksen kääntyä takaisin, sillä koin ettei tämä olisi hyvä päivä kohdata pelkoja jo valmiiksi väsyneessä mielentilassa. Paluumatkalla kohti tallia poikkesimme tieltä metsäpolulle, jossa otimme vielä muutaman ravipätkän ja sopivan ylämäen tullessa yhden laukkaspurtin. Poni vaikutti rennolta ja oli jo rauhoittunut koettelemuksesta. Saavuimme takaisin koivukujalle ja tällä kertaa Didi innostui hieman ravaamaan tietä peittävien lammikoiden yli. Tallipihalla minua odotti tallityöntekijä seuraavan ponin kanssa ja vaihdoin ratsua palaten metsään toisen viikonlopusta uupuneen welshin kanssa.