Tytti on vähän sellainen hömelö haaveilija, jota ei paljoa ympäistön vilinä ja vilske hetkauta. Pää tuntuu aina olevan jollakin muulla planeetalla kuin kroppa, joka saa Tytin näyttämään hieman kahelilta edestakaisin seilatessaan. Mutta todella rauhallinen ja kiltti tämä on, siitä ei ole valittamista. Todella mutkaton tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka välillä tätä saa taluttaa tai ratsastaa kuin sokeaa, kun havainnointikyky ei ole terävimmillään. Tulee mukavasti muiden hevosten kanssa toimeen, sillä hetken sosiaalisuuden jälkeen tuntuu ikäänkuin väsähtävän tähän maailmaan ja pakenee jälleen omiin pilvilinnoihinsa.

Tytin voi hoitaa missä vain ja milloin vain, eikä se keskity muuhun kuin omaan haaveiluunsa. Periaatteessa jopa käytävällä vapaana hoitaminen onnistuisi täysin mutkitta. Kavioiden kanssa on välillä pieniä teknisiä ongelmia, kun Tytti ei pilvilinnoistaan käsin ymmärrä nostaa niitä, vaan liimaa ne maahan, mutta näistäkin selvitään, kun Tytille nätisti huomauttaa. Kengittäjä ja eläinlääkäri ovat Tytille hoitajia siinä missä kuka tahansa muukin ja hoitotoimenpiteet sujuvat kuin oppikirjan mukaan.

Ratsastaessa Tytti on paljon tukea vaativa ja meinaa välillä karata omiin maailmoihinsa haaveilemaan, mutta on helppo pienellä raipan näpäytyksellä palauttaa takaisin maan pinnalle. Pienet ponimaiset, mutta todella pehmeät askeleet ovat ihan mukavat istua ja keskittysessään Tytti liikkuu kivasti omalla moottorilla eteenpäin. Tyttiä ei haittaa vaikka kentällä olisi isokin joukko muita ratsukkoja, vaan keskittyy omiin touhuihinsa, eikä ahdistu vaikka joku tulisikin liian lähelle.

Kisapaikoilla, lastatessa ja kopista ulos tultaessa sama tuttu ja turvallinen meno jatkuu, eikä Tytin käytös hetkauta enää ketään. Rauhallisen tyynenä tamma viihtyy paikassa kuin paikassa, eikä jaksa edes kiinnostua huutelevista oreista. Matkustajana todella simppeli ja esimerkiksi oiva kaveri levottomammille matkustajille.

© VRL-14657

Myydään pienhevostamma erittäin ainutlaatuisesta suvusta! Jos ne perinteiset Eri-Martiinat, Hulivilit ja Rietasressut suomenhevossuvuissa ovat alkaneet ahdistaa, niin nyt niitä ei löydy läheltä eikä kaukaa. Isälinja Voi Voi - Voiponi ovat viime vuosien väri-intoilijoille toki tulleet tutuiksi, mutta niiden käyttö on ollut hyvin harkittua ja verrattain vähäistä. Pienhevosori Voi Voi on tuttu näky valjakkopiireissä ja menestystä SM-tasoltakin löytyy; tasaiset askellajit, huima ketteryys ja nöyrä luonne ovat tekijöitä joista tämä liinaharjainen hurmuriponi on rakennettu, eivätkä ne ole pettäneet kouluradoillakaan joilla ori on kilpaillut helppo A tasolla. Voi Voin jälkikasvusta mainittakoon muun muassa ruuna Voipahus, joka on jo ansainnut paikkansa suomenhevosratsujen kärkikaartissa. Myös jo eläköitynyt Voiponi oli aikoinaan tuttu vieras erilaisissa suomenhevoskarkeloissa, erityisesti näyttelykehissä joista sen nimekkäimmät saavutukset ovatkin tulleet. Voiponi kilpaili myös ratsastuslajeissa, tosin vain helppo B ja 80cm tasoilla, ja oli muutenkin toimenkuvaltaan enemmän harrastustyyppiä. Sen jälkeläisissä on kuitenkin monia eri lajeissa paremmin menestyneitä, Voi Voin ohella esimerkiksi tamma Voitiina ja kantakirjaori Voikiisseli.

Voi Voin emä Hyvät hyssykät! on kisaamaton harrastetamma, jolta löytyy joitakin meriittejä näyttelyissä. Se on hyvin samaa tasoa Voiponin kanssa ja taustalta löytyy virkaa niin tuntiratsuna kuin kotihevosenakin, sekä viimeisimpänä muutaman varsan verran jalostuskäyttöä. Voi Voi onkin tamman varsoista eittämättä menestynein, mutta siitä on lähtöisin myös tamma Hyssynelli, joka kilpailee kouluratsastuksessa vaativa B tasolla.

Kukkulanmäen Räkättirastas on pienhevosiin suuntautuneelta Kukkulanmäen tilalta kotoisin oleva tamma jonka voi sanoa olevan profiloitunut kouluratsuksi, vaikka sen meriitteihin joitakin estesijoituksiakin kuuluu. “Rasta” on positiivinen ja kiltti, tyypiltään erinomainen pienhevonen, joka on kisauransa ohella näyttäytynyt monissa näyttelyissä ja tyyppiesimerkkinä erilaisissa tapahtumissakin. Voihan Titityy on tamman toinen varsa; sitä vanhempi, vain 134cm korkea ori Musterastas kilpailee koulu- ja esteratsastuksessa sekä kiertää aktiivisesti näyttelyitä joten toiveita niin korrektista rakenteesta kuin hyvistä käyttöominaisuuksistakin tästä linjasta löytyy.

Myös Kukkulanmäen Rähjä on harkitusti jalostettua pienhevoslinjaa. Pääasiassa helppo A:n kouluradoilla nähty Rähjä on sanottu olleen tyttärensä tapaan hyvin helpostilähestyttävä ja ihmismyönteinen hevonen, jonka parhaisiin puoliin voi laskea myös rakenteen sekä sen hyvän periyttämisen. Kukkulanmäen jalostusmateriaalin ja -linjausten puolesta puhuukin se, että Rähjä on tallin ensimmäisiä kasvatteja ja sellaisenaan jo hyvin valmis paketti josta on vaikea laittaa paremmaksi.

Linnuton Puu oli aikanaan paljon mielenkiintoa ja toiveita herättänyt hevonen. Se kilpaili vaativa B tasolla koulua, tullen tutuksi näyttävistä liikkeistään ja komeasta ulkonäöstään jo nuorena. Ori herätti huomiota myös melko tuntemattomalla suvullaan; taustalla onkin lähinnä harrastehevosia ja työkilpailuissa menestyneitä yksilöitä, ja Linnuton Puu itse osoittikin, että näistäkin lähtökohdista voi ponnistaa. Harmillisesti ori pääsi toimimaan jalostuksessa vain yhtenä kautena sen kuoltua samana syksynä tapaturmaisesti ja jälkeen jäikin vain yhdeksän varsaa.

© Serena