Jos voi poni olla koko perheen rakastama ja piloille lellitty pikku prinsessa, niin Crown Princess on juuri sellainen. Kolmen tyttären ja yh-äidin lemmikkiponi ei todellakaan ole pihalaiduntaan suuremmille areenoille ikinä nähnyt eikä varmasti tule näkemäänkään, vaan sen elämä on pumpuliin, vaaleanpunaisiin silkkinauhoihin ja kalliisiin karvankiillotusaineisiin verhoiltua. Princessin kavionjälki maailmaan ovat sen varsat. Siinä missä tamma olisi varmasti itsekin näyttelykehissä pärjännyt, ovat sen varsat korjanneet potin toisensa jälkeen sen puolesta - eivätkä ne muuten ratsuinakaan ole hassumpia olleet.

Hyvät geenit tulevat niin ikään molemmilta vanhemmilta, mutta erityisesti Crown Prince on ollut koko sen 21 vuotiaan elämän ajan poni josta lavakarisma ja erinomainen rakenne ovat tehneet lähes voittamattoman. Ei löydy ainakaan Iso-Britanniasta sellaista näyttelypystiä jota Crown Prince ei olisi käynyt itselleen nappaamassa ja korrektia rakennetta se on myös erittäin vahva periyttämään. Ori ei ole myöskään pelkkä kiiltokuvaponi vaan se on menestynyt niin koulu-, este- kuin kenttäratsastusluokissakin, joten käyttöominaisuuksia löytyy myös vaikka ne Crown Princessin kohdalla ovatkin jääneet käyttämättä.

Vaikka monipuolisuus ei edellämainitun prinsessaponin kohdalla päässytkään loistamaan, olisi se epäilemättä ollut odotettavissa yhdistelmästä Crown Prince - Ambrosia. Ambrosiaa voisi luonnehtia sanoilla “parempi harrasteratsu”, vaikka sen ominaisuuksilla olisivat ovet varmasti avautuneet ihan täysipainotteisen kilpaponinkin maailmaan. Ensisijaisesti tamma loisti showkilpailuiden ajoluokissa, joista hyllyn täytteeksi ansaitsikin useita melko nimekkäitäkin palkintoja. Junioreiden kanssa tamma kisasi lisäksi koulu- ja esteratsastuksessa niin ikään mainistio pärjäten.

Mitä siis Crown Princessiin tulee, ihan huonosta suvusta ei se ainakaan ollut, eivätkä liioin heikkotasoisia olleet sille valitut oriitkaan, vaikka asiantuntemusta tuskin omistajilla liikaa oli. Mustanpäistärikkö Morningstar oli näistä parhaasta päästä, ainakin mitä käyttöominaisuuksiin tulee, se kun on sijoittunut useasti junioreiden estemestaruuksissa kahdella eri ratsastajalla. Lisäksi kenttää startannut poni ei kuitenkaan luonteellaan loistanut ja siitä tuleekin lempinimi Lucifer, ori nimittäin oli hyvin haastava ja kuuma, jopa häijy. Kaikeksi onneksi jälkipolvilleen ei Morningstar ainakaan kovin vahvasti temperamenttiaan jättänyt, jos nyt ei oria voi järin vahvaksi periyttäjäksi muutenkaan luonnehtia.

Luonnepuoli lieneekin Morningstarilla osittain opittua käytöstä, sen emä Morning Glory oli nimittäin todella arka poni, joka reagoi pelkoon nimenomaan aggressiivisuudella. Tamma kuitenkin kilpaili showkisoissa harrastustasoisesti ja hyvin vaihtelevin tuloksin. Lopulta Morning Glory päädyttiinkin lopettamaan vain 11-vuotiaana sen vahingoitettua pahasti hoitajaansa eikä jälkikasvua tammasta jäänyt kuin kaksi. Orivalinnoilla yritettiinkin emän luonteikkuutta tasoittaa ja sen ensimmäisen varsan isäksi valikoitunut Starcatcher olikin todellinen lehmänhermo. Ori kilpaili koulu- ja esteratsastuksessa tavoitteellisesti junioritasoilla, erityisesti esteradoilla menestyen, ja toimitti samalla oppimestarin virkaa ratsastajansa vain 6-vuotiaalle sisarelle. Myös näyttelyissä poni ansaitsi kultaa ja kunniaa kiertäen niin niitä kuin ratsastuskilpailujakin halki Iso-Britannian, ja yhtä suurelle alalle ovat levittäytyneet suositun isäoriin jälkeläisetkin.

Irlantilaislähtöinen perheyritys O’Doherty ei ole järin tunnettu nimi new forest kasvattajien keskuudessa sillä ensimmäiset rodun edustajat ovat tulleet talliin vasta kolmisen vuotta sitten. Connemaroja O’Dohertyt ovat sen sijaan kasvattaneet useamman sukupolven ajan ja mikäli niiden menestyksestä voi jotain päätellä saatetaan saman nimisistä kasvateista kuulla vielä nyffipiireissäkin. Luonnollisesti tilan tähän astinen kasvatusnäyttö on vasta kasvuvaiheessa. Raha ei kuitenkaan ole ollut hidaste laadukkaiden siitosponien hankintaan ja O’Dohertyjen ostamat new forest tammat ovatkin olleet sieltä parhaimmasta päästä. Yhdestä maan tasokkaimmasta kenttäponeja kasvattavasta siittolasta ostettu Humblebury Cinderella onkin paperilla varmasti tallin tämän hetkinen kruununjalokivi. Sen emä Humblebury Cinnamon teki pitkän uran junioreiden kilparatsuna ja menestyikin kenttäratsastuksen lisäksi niin hunterluokissa kuin näyttelyissäkin. Takaa löytyy peräti kolmessa sukupolvessa Humbleburyn tammalinjaa joka on jättänyt koko maan laajuisesti useita menestyneitä poneja. Cinderellan takaa löytyy laatua myös isän puolelta, talin itse kasvattama ori Humblebury Nox. Yhdistelmä onkin ollut niin toimiva, että Cinderellan lisäksi siitä on kaksi muuta varsaa jotka kumpikin kilpailevat parhaillaan muun muassa kenttäratsastuksessa junioreiden huipputasolla, toinen Iso-Britanniassa ja toinen Saksassa. Laadukas, tasapainoinen rakenne, miellyttävä luonne ja korrektit liikkeet yhdistävät kaikkia kolmea jälkeläistä. Myös Nox itse on näyttänyt kykynsä, menestyen ennen kaikkea hunterluokissa ja valloittaen upealla mustalla rungollaan myös näyttelykehiä. Sen siementä on myyty myös maan ulkopuolelle ja varsoista löytyykin monia nimekkäitä siitosoriita ja kilpaponeja.

Osaavista sukulaisistaan poiketen on Cinderella itse ollut koko ikänsä siitostammana vahingoitettuaan jalkansa jo varsana. Sitä ja sen täyssisaruksia yhdistävät kuitenkin laadukkaat liikkeet ja kaunis rakenne, ja tamma itsekin olisi epäilemättä yhtälailla menestynyt jos olisi saanut siihen mahdollisuuden. Cinderellan varsoista vanhimmat ovat kilpailleet joitakin vuosia ja näyttäneet kykynsä käytännössä lajissa kuin lajissa, joten niiden puolesta voi sanoa tamman jättävän laatua myös jälkeläisiinsä. Myös O’Dohertyjen nimiin syntyneet kolme varsaa ovat osoittaneet lupaavuutta niin rakenteensa kuin liikkeidensäkin puolesta, joten Cinderella tulee varmasti tuomaan heillekin nimeä ponimarkkinoilla.

Scintilla on ensimmäinen O’Dohertyjen nimiin syntynyt Cinderellan varsa. Sen isäksi valikoitui niin este- kuin kouluradoillakin menestynyt Gremlin II. Ori on melko tuore nimi jalostusmarkkinoilla eikä sillä vielä ole jälkeläisnäyttöjä radoilla, mutta itsessään se on erittäin osaava, tasapainoinen ja hyväpäinen poni, ja ainakin sen ensimmäinen, vuosikkaaksi kääntyvä varsasato vaikuttaa lupaavalta niin liikkeiltä kuin rakenteiltakin.

Myös taustoiltaan Gremlin II on vakuuttava. Nimensä ori on saanut isältään Gremliniltä ja onkin erittäin samantyyppinen niin rakenteeltaan kuin luonteeltaankin. Myös Gremlin kilpaili koulu- ja esteratsastuksessa kansallisella tasolla, voittaen aktiivisimpina vuosinaan useita nimekkäämpiäkin poniluokkia. Erityisesti new forest -piirit kuitenkin muistavat oriin näyttelymenestyjänä ja sitä käytettiinkin paljon nimenomaan tuomaan laatua rakenteisiin. Myös sen jälkeläisistä löytyy paljon näyttelymenestyjiä joten voi sanoa Gremlinin periyttäneen avujaan vahvasti. Myös rautias Little Oak’s Mindkeeper kaipasi varsoihinsa nimenomaan omaansa korrektimpaa rakennetta, sillä vaikka tamma oli menestyksekäs käyttöponi, oli siinä rotumääritelmään peilaten jonkin verran parantamisen varaa. Erityisesti valjakkoa ja koulua kilpaillut Mindkeeper oli kotoisin pieneltä tilalta Pohjois-Irlannista, ja sen takaa löytyy monia nimekkäitä käyttöponeja. Tamma itse myytiin jo varsana Englantiin kilpaponiksi tavoitteelliselle junnulle, ja elämänsä aikana se kisasi kolmen eri nuoren kanssa kunnes pääsi ansaitulle eläkkeelle siitostammaksi. Siitä jäi viisi varsaa, joista Gremlin II:sta lukuunottamatta jokainen on kilpaillut pääasiassa valjakkoajossa ja showluokissa varsin hyvällä menestyksellä, ja Gremlin tietysti menestyen tahollaan.

© sabo