Jos voi poni olla koko perheen rakastama ja piloille lellitty pikku prinsessa, niin Crown Princess on juuri sellainen. Kolmen tyttären ja yh-äidin lemmikkiponi ei todellakaan ole pihalaiduntaan suuremmille areenoille ikinä nähnyt eikä varmasti tule näkemäänkään, vaan sen elämä on pumpuliin, vaaleanpunaisiin silkkinauhoihin ja kalliisiin karvankiillotusaineisiin verhoiltua. Princessin kavionjälki maailmaan ovat sen varsat. Siinä missä tamma olisi varmasti itsekin näyttelykehissä pärjännyt, ovat sen varsat korjanneet potin toisensa jälkeen sen puolesta - eivätkä ne muuten ratsuinakaan ole hassumpia olleet.

Hyvät geenit tulevat niin ikään molemmilta vanhemmilta, mutta erityisesti Crown Prince on ollut koko sen 21 vuotiaan elämän ajan poni josta lavakarisma ja erinomainen rakenne ovat tehneet lähes voittamattoman. Ei löydy ainakaan Iso-Britanniasta sellaista näyttelypystiä jota Crown Prince ei olisi käynyt itselleen nappaamassa ja korrektia rakennetta se on myös erittäin vahva periyttämään. Ori ei ole myöskään pelkkä kiiltokuvaponi vaan se on menestynyt niin koulu-, este- kuin kenttäratsastusluokissakin, joten käyttöominaisuuksia löytyy myös vaikka ne Crown Princessin kohdalla ovatkin jääneet käyttämättä.

Vaikka monipuolisuus ei edellämainitun prinsessaponin kohdalla päässytkään loistamaan, olisi se epäilemättä ollut odotettavissa yhdistelmästä Crown Prince - Ambrosia. Ambrosiaa voisi luonnehtia sanoilla “parempi harrasteratsu”, vaikka sen ominaisuuksilla olisivat ovet varmasti avautuneet ihan täysipainotteisen kilpaponinkin maailmaan. Ensisijaisesti tamma loisti showkilpailuiden ajoluokissa, joista hyllyn täytteeksi ansaitsikin useita melko nimekkäitäkin palkintoja. Junioreiden kanssa tamma kisasi lisäksi koulu- ja esteratsastuksessa niin ikään mainistio pärjäten.

Mitä siis Crown Princessiin tulee, ihan huonosta suvusta ei se ainakaan ollut, eivätkä liioin heikkotasoisia olleet sille valitut oriitkaan, vaikka asiantuntemusta tuskin omistajilla liikaa oli. Mustanpäistärikkö Morningstar oli näistä parhaasta päästä, ainakin mitä käyttöominaisuuksiin tulee, se kun on sijoittunut useasti junioreiden estemestaruuksissa kahdella eri ratsastajalla. Lisäksi kenttää startannut poni ei kuitenkaan luonteellaan loistanut ja siitä tuleekin lempinimi Lucifer, ori nimittäin oli hyvin haastava ja kuuma, jopa häijy. Kaikeksi onneksi jälkipolvilleen ei Morningstar ainakaan kovin vahvasti temperamenttiaan jättänyt, jos nyt ei oria voi järin vahvaksi periyttäjäksi muutenkaan luonnehtia.

Luonnepuoli lieneekin Morningstarilla osittain opittua käytöstä, sen emä Morning Glory oli nimittäin todella arka poni, joka reagoi pelkoon nimenomaan aggressiivisuudella. Tamma kuitenkin kilpaili showkisoissa harrastustasoisesti ja hyvin vaihtelevin tuloksin. Lopulta Morning Glory päädyttiinkin lopettamaan vain 11-vuotiaana sen vahingoitettua pahasti hoitajaansa eikä jälkikasvua tammasta jäänyt kuin kaksi. Orivalinnoilla yritettiinkin emän luonteikkuutta tasoittaa ja sen ensimmäisen varsan isäksi valikoitunut Starcatcher olikin todellinen lehmänhermo. Ori kilpaili koulu- ja esteratsastuksessa tavoitteellisesti junioritasoilla, erityisesti esteradoilla menestyen, ja toimitti samalla oppimestarin virkaa ratsastajansa vain 6-vuotiaalle sisarelle. Myös näyttelyissä poni ansaitsi kultaa ja kunniaa kiertäen niin niitä kuin ratsastuskilpailujakin halki Iso-Britannian, ja yhtä suurelle alalle ovat levittäytyneet suositun isäoriin jälkeläisetkin.

© Serena