Aave Luola

Suomenhevonen, mielellään vaalea loistoliinakko, kuuluu suomalaiseen perinnemaisemaan. Siis maisemaan, laitumelle, peltotöihin, metsän laidalle, mitä näitä nyt on, ei kukkapenkkiin keittiön ikkunan alle. Josko tämä nyt näillä puheilla menisi Annillekkin perille asti.

Anni on kyllä se upea, vaalea loistoliinakko, jollaista Perinteistä Suomenhevosta hakevat kaipaavat. Tamma on kaunis kuin karamelli, sillä on upea, ilmeikäs pää ja jokin tämän hevosen tavassa olla ja liikkua kiinnittää katseen, vaikkei tämä nyt liikkeiltään olekaan loppupeleissä niin erityinen. Hyvät, pitkät, tahdikkaat askellajit kyllä, mutta eivät mitenkään niin erityiset, että sen takia pitäisi jäädä tuijottamaan. Yleensä suomenhevoseni kuitenkin kiinnittää katseen tönöttäessään aivan väärässä paikassa, eikä kukaan tiedä, miten se on itsensä sinne taikonut. Ei ole mitään uutta, että tarha tai laidun on tyhjä, kaikki aidat ehjinä ja lukot sun muut paikoillaan, pahimmillaan tyhjä, täysin ehjä ja soljet kiinni oleva loimikin lojuu tarhassa, josta sattuu puuttumaan sellaiset reilu viisisataa kiloa suomenhevosta. Ja sitten se reilu viisisataa kiloa löytyy lantalasta, kukkapenkistä, naapurista, pahimmillaan (parhaimmillaan?) Anni on onnistunut lompsimaan paikallisen kesäteatteriporukan luo ja seisoskeli siellä oikein tyytyväisenä näyttelijöiden rapsutettava porkkanoita mutustamassa, kun ajoin paikalle trailerin kanssa sydän syrjällään ja naama häpeästä punaisena. Pitäisi melkein asentaa kamera katsomaan, miten tämä oikein karkaa.

Silloin, kun arvon Houdini sattuu olemaan kotosalla, se on vallan mukava, leppoisa, helppotöinen hevonen käsitellä, ajaa ja ratsastaa. Ihastuttavan monipuolinen harraste- ja kilpahevonen, kuten suomenhevoselta toivookin. Ajohommat ovat kyllä enemmän mielenvirkistystä, ei tällä kisata valjakkoajossa saati raveissa, mutta onhan se mukavaa kun voi vaihteeksi lähteä ajelemaan ratsastamisen sijaan. Kuten jo kerroin, Anni on helppotöinen käsitellä. Kiltti, lempeä, sellainen Muumimamman tyylinen äitihahmo, joka rakastaa kaikkia ja jota on helppo rakastaa. Ei pahoja tallitapoja (paitsi se karkailu) tai mitään käytösongelmia, yhtä simppeli kengätä kuin harjata. Eikä tämä sano lastaamisesta tai kuljettamisestakaan mitään, ei silloinkaan, kun traileriin ensin kävellyt säikähtää jotain ja ryskää niin, että koko koppi meinaa kaatua. Anni on aivan liian viilipytty ottamaan stressiä mistään.

Sen lisäksi, että liinakkoni on tajuttoman hyvä ajaa ja ratsastaa (eteenpäinpyrkivä, fiksu, yhteistyöhaluinen, hyvähermoinen ja kaikki muutkin hienot ominaisuudet tähän), se on lahjakas ja oppii kaiken hämmästyttävän nopeasti. Anni taipuu mukavalla tasolla vähän joka lajiin, se ei arastele rataesteitä tai kauhistu maastoesteitä eikä pidä sileätyöskentelyä tylsänä. Sänkipellolla laukkaaminen on hauskaa, samaten hiihtoratsastus, ja kelpaa tälle myös talutusratsun virka jos sellaista joskus tarjotaan. Anni nauttii kaikesta työstä sekä erityisesti kiitoksesta, jonka hyvästä työstä saa. Tamma ihan hörisee, kun sitä taputtaa ja rapsuttelee treenin aikana ja jälkeen!
Hyppytekniikka ei ole ihan parhaasta päästä, mutta täysin riittävä. Jalat kyllä nousevat, Anni vain saisi levittää takaa enemmän ja käyttää ylälinjaansa pikkuisen enemmän. Esteet kuitenkin ylittyvät puhtaasti, vaivattoman näköisesti ja hyvällä tasapainolla, joten tekniikka on ihan riittävä. Mikään tasonsa ketterin tai nopein hevonen tamma ei ole, ennemminkin tasaisen varma niin vauhdiltaan kuin suoritustavaltaan. Ihan lyhimpiä reittejä ei kannata valita, vinot linjat sujuvat ongelmitta.Samaa tasaisuutta näkee myös raudikon kouluradoissa. Se tekee hyvin sen minkä osaa ja opettelee mielellään myös uutta, vaikka kapasiteetin yläraja onkin tullut vastaan.

Kisapaikoilla raudikko ei onneksi ole tehnyt katoamistemppuja. Tosin ei sitä ole koskaan vieraassa paikassa tarhaan työnnetykään, ainoastaan päiväkarsinaan. Kisareissut ovat Annille päivä muiden joukossa, jotain, mistä on turha stressata, vaikka maisemat ovatkin uudet ja vilinää on enemmän kuin kotipihassa. Tamma tekee tasaisen hyvää jälkeä myös yleisön edessä nauttien ehdottomasti enemmän ratsastajaltaan saamasta kiitoksesta kuin yleisön aplodeista.

Sukuselvitys

ei. Pojojoing oli nimensä mukaisesti mestari esteratsastuksessa. Ori oli erittäin säpäkkä ja kevyt ratsastaa. Se oli rakenteeltaan todella kevyt ja siksi erittäin ketterä. Ori loisti erityisesti kilpailuiden uusinnoissa, joissa ratsastetaan aikaa vastaan. Pojoksi kutsuttu kauniin voikon värityksen omaava ori kuunteli aina ratsastajaansa ja vastasi pieniinkin apuihin. Luonteeltaan Pojo oli herrasmies ja ihmisten seurassa varovainen. Se ei juurikaan välittänyt tallissa olevista tammoista ja vastaanotti kaikki kävijät korvat hörössä. Ori tykkäsi maastoilla ja rakasti maastoesteitä. Se ei hätkähtynyt erikoisista maastoesteistä , mutta muuten kovassa vauhdissa pusikossa vaanivat möröt lopettivat orin maastoesteuran. Ori kuitenkin saavutti paljon rataesteillä ja on erinomainen hyppytekniikan periyttäjä.

eii. Viiksekäs oli pääasiassa kärryhevosena toiminut reipas valkoinen ori. Sillä oli kestävä kunto ja se rakasti kiertää kaupunkia omistajansa kanssa. Viiksekäs ei välittänyt ympäröivästä liikenteestä ja oli täysin maastovarma. Orilla startattiin myös rataesteitä 80cm tasolla, mutta sopivan kuskin puuttuessa ori siirtyi harrastehevoseksi. Viiksekäs kuoli jo 10-vuotiaana laitumella sattuneen onnettomuuden vuoksi.

eie. Kissanainen oli taitava luottoratsu rataesteillä. Tamma ehti olla monella nuorella ja opettamaan heidät kilpailemaan. Se oli monen ensimmäinen kisaratsu ja nosti ratsastajiensa tason ylös. Tamma käyttäytyi kisapaikoille esimerkillisesti. Usein harmillisesti vauhti ei riittänyt voittoon, mutta mukavan kisakokemuksen tamma tarjosi aina. Kotipuolessa Kissanainen maastoili paljon rataesteiden treenauksen ohella. Myös maastossa se käyttäytyi hyvin rauhallisesti.

ee. Viikarin Tiipertäjä oli pieni ja kompakti kouluratsu. Se oli hieman kömpelö raskaan rakenteesta takia, mutta yritti aina parhaansa. Tiipertäjä toimi pitkään ratsastuskoulun tuntiratsuna. Ratsastaessa tamma saattoi välillä kyllästyä ja keksiä jekkuja, joten se ei ollut ihan aloittelijoiden ratsu. Kokeneiden ratsastajien kanssa tamma toimi hyvin yhteistyössä ja osasi helppo A asiat. Tiipertäjällä kilpailtiin tuntiratsastajien kilpailuissa koulu- sekä esteratsastuksessa. Tamma ei kömpelyytensä takia hypännyt kovin isoja esteitä. Tallissa Viikarin Tiipertäjä oli tarkkaan ympäristöään seuraava jekuttelija. Sen oli aika pakko tietää kuka liikkuu missäkin. Tämän vuoksi tamma oli hieman rauhaton hoitotoimenpiteissä. Tiipertäjä oli säikky maastoratsu ja se tarvitsi aina kaverin mukaan. Tamma ei tahallaan yrittänyt tiputtaa ratsastajaansa, mutta säikkyi helposti.

eei. Tapittaja oli vanhan liiton kärryhevonen. Se oli raskasrakenteinen ja veti pääsääntöisesti raskaita kuormia. Orin kaunis, mutta erikoinen päistärikkö väri herätti ihmetystä ja ihastusta. Tapittaja ei oikein välittänyt ihmisistä, mutta käyttäytyi aina rauhallisesti. Ori vietti elämänsä kärryjen edessä ja eläkepäivät isolla maatilalla muiden hevosvanhusten kanssa. Sillä oli hyvä maine kestävän luonteensa takia, joten ori sai ansaitsemansa eläkepäivät.

eee. Tiksin Kuningatar oli harrasteratsu. Se kiersi monella ratsastajalla tätiratsuna, opettaen heidät rauhallisesti ratsastuksen saloihin. Tamma oli melko pieni, mutta sillä oli ilmavat askeleet. Tiksin Kuningatar oli taitava kouluratsastuksessa ja esteillä varma. Se kiersi muutamat pienet kilpailut ja siirtyi lopulta jalostuskäyttöön hyvänä periyttäjänä.

Päiväkirja 10.03.2022 - keväinen etsintäretki

Oli kaunis aurinkoinen kevät päivä. Suomenhevosia oli päästetty nauttimaan kevään ekaista vihreistä tai oikeastaan enemmänkin olemaan vapaana isolla monen hehtaarin laitumella, sillä joissain paikoissa näkyi vielä lumikinoksia. Lähdin tarpomaan laitumen läpi etsien pinkki loimista liinakkoa. Tamma nimeltään Anni on mestari piiloutuja ja toisinaan se löydetään lankojen ulkopuolelta, joten katselin myös kauempaa laitumen ulkopuolelle. Laitumen reunassa on metsä ja paljon puita. Erään puun reunasta pilkisti hieman vaaleata häntää. Lähdin hiipimään lähemmäs ottaen porkkanaa taskusta ja piilottaen riimunnarun selkäni taakse. Lähestyessäni Anni nimistä tammaa huomasin että 145cm korkea pienhevonen eli poni oli kyllä puun takana, mutta puu sijaitsi yllätys yllätys lankojen ulkopuolella. Alitin sähkölangat varovasti ja lähestyin porkkana ojossa tammaa. Ruualle perso Anni tarttui porkkanaan ja sain riimunnarun kiinni riimuun. Lähdin taluttamaan tammaa kohti tallia pitkin tallitietä.

Jouduimme kiertämään hieman, mutta pieni alkuverryttely teki minullekin hyvää. Tallin pihalla vein Annin talliin ja karsinaan. Annoin sille vettä ja sidoin ponin heti kiinni. Riisuin loimen ja laitoin sen karsinan eteen roikkumaan. Otin karsinan edestä harjapakista pölyharjan ja kaviokoukun. Tamma oli melko siisti loimen myötä. Harjasin ponin kevyesti läpi ja siirryin kavioihin. Annia sai ensin hieman herätellä, mutta nosti sitten kaikki kaviot hyvin. Hain satulahuoneesta varusteet ja siirryin satulointiin. Nostin satulan Annin selkään ja poni hieman luimisti korviaan, mutta ei reagoinut enään vyön kiristykseen. Suitset tamma otti hyvin ja olimme valmiina lähtemään kohti maneesia. Laitoin kypärän päähän, kiristin kannukset ja otin raipan sekä ohjat käteeni ja suuntasin kohti maneesia. Anni seurasi hyvin perässä ja sen ilme hieman kirkastui saapuessamme maneesiin. Maneesissa oli pieni esterata valmiina odottamassa. Pitkällä sivulla sarja okserilla metrin korkeudessa, lyhyellä sivulla lyhyt lähestyminen pystyesteelle, jossa siniset aaltolankut. Siitä kokorataleikkaalla olevalle okserille ja lopuksi vielä toisella pitkällä sivulla olevalle pystyesteelle.

Talutin Annin keskelle kenttää ja kiipesin selkään tamman seistessä paikallaan. Kävelimme ensin muutaman kierroksen ja kertasin rataa mielessäni. Pitkän sivun pysty oli aluksi verryttelynä 80cm korkeudessa. Nostin ravin ja tein muutamia pieniä ympyröitä saadakseni Annin hyvin kuuntelemaan. Nostin laukan ja yritin saada ponia laukkaamaan energisesti eteenpäin. Lähestyin estettä ja se ylittyi hyvin ja puhtaasti. Este nostettiin metriin ja lähestyin uudestaa. Pidin laukassa hyvän tempon ja hyppy onnistui. Taputin tammaa ja annoin sen kävellä hetken. Kertasin radan mielessäni ja kokosin ohjat. Nostin laukan ja herättelin tamman. Lähestyin sarjaestettä. Sain pyytää tammaa reilusti eteenpäin esteiden välissä, mutta pääsimme puhtaasti yli molemmista esteistä. Kokosin tamman nopeasti ja otin sen kiinni lyhyeeseen laukka. Anni hieman epäröi lähestyessämme sinistä lankkuestettä, mutta reippaalla kannustuksella pääsimme yli valtavalla hypyllä. Suuntasin kokorataleikkaalle ja pyysin tammaa reippaasti eteenpäin. Okseri ylittyi hyvin ja jatkoin reippaassa laukassa kohti pystyestettä. Paikka ei osunut ihan kohdilleen ja puomi tippui vauhdin hyytyessä ja etujalkojen osuessa puomiin. Puomi nostettiin ja nostin uudestaan reippaan laukan. Hyppy sujui hyvin ja taputin Annia. Ravasin muutaman kierroksen melkein pitkällä ohjalla ja tamma rentoutui hyvin. Siirsin Annin käytiin ja annoin sille pitkät ohjat. Ahne poni yritti närppiä kävellessä kentän reunalta heiniä, mutta ne olivat onneksi vielä liian lyhyitä syötäväksi. Ratsastin tallin oven eteen ja hyppäsin alas. Löystin satulavyötä ja talutin Annin talliin. Karsinassa riisuin ponilta suitset ja satulan sekä annoin melassivettä, jonka tallityöntekijät olivat tehneet valmiiksi. Laitoin ponille sisäloimen päälle, koska se oli hieman hikinen. Anni jäi karsinaan tyytyväisenä juomaan melassivettä ja minä lähdin seuraavan ponin luo.
- kirjoittajana omistaja Tiikeri VRL-10741 (524 sanaa)

Kouluvalmennus 25.01.2022 - kouluvalmennus suomenhevosille Syyn Kartanon tiloissa

Järjestämääni valmennuspäivään oli osallistunut neljä ratsukkoa, joista ensimmäisenä maneesiin asteli Anni ratsastajansa Tiikerin kanssa. Alkuverryttely sujui ratsukon omaan tahtiin seuratessani tekemistä sivusta. Anni liikkui alussa hieman kankeahkosti, mutta jo muutaman ravikierroksen jälkeen se alkoi hakeutua hyvin kuulolle. Vaikkei Anni ollut mikään kiituri, oli sillä tekemisessä kuitenkin hyvää eteenpäinpyrkimystä ja se näytti kuuntelevan hyvin ratsastajaansa käännöksissä ja taivutellessa.

Lyhyen hengähdystauon jälkeen pyysin ratsukon keskiympyrälle kävelemään. Tehtävänä oli muuttaa Annin asetusta ensin sisälle ja sitten ulos ympyrällä kulkiessa. Sisään asetus sujui hienosti, mutta ulospäin asettaessa Anni pyrki hieman karkaamaan ympyrän reitiltä. Asia korjaantui, kun Tiikeri muisti pitää ulkojalan ja sisäohjan tuen. Samaa jatkettiin myös rennosti ravissa, mitään liian ylenpalttista ei tarvinnut tehdä, vaan pienikin asetus palkittiin. Asetusten vaihdos ympyrällä jumppasi hevosta sekä ratsastajaa mainiosti. Anni pyrki tekemään töitä parhaan osaamisensa mukaan ja ravitehtävässä nähtiinkin selvää edistystä toistojen jälkeen.

Laukkaa otettiin käyntinostojen kautta. Ensin pyysimme Annia hieman kokoamaan itseään ja ohjeistin Tiikeriä ratsastamaan tamman kuulolle niin, että se tuntui siltä kuin olisi juuri ampaisemassa eteenpäin. Tämä ei ollut reippaalla hevosella hankalaa, vaan Anni hoksasi jutun heti ja käveli oikein tarmokkaasti eteenpäin. Ensimmäinen nostoyritys otti alleen yhden raviaskeleen, mutta tämä oli jo oikein hyvä suoritus ja Anni sai laukata palkinnoksi hieman vapaammassa muodossa maneesin ympäri. Seuraavalla yrittämällä homma lähti rullaamaan ilman raviaskeleita ja laukkaan saatiin mukavaa draivia ja ponnua. Valmennus lopetettiin hyvien suoritusten jälkeen ja ratsukko sai lähteä tekemään itsenäistä loppuverryttelyä.
- valmentajana Viixi