Astan Hiljaisuus eli Asta on kiltti suomenhevostamma. Se ei tee mitään pahaa ikinä ainakaan tahallaan. Asta innostuu helposti ja silloin saattaa tapahtua. Se on kuitenkin helposti ihmisen rauhoteltavissa. Tamma on erittäin ihmisläheinen ja kuuntelee tarkasti omistajaansa. Se on yleensä varovainen ihmisten seurassa.

Astan tallikäyttäyminen on erinomaista ja siksi sitä voi käsitellä myös hieman kokemattomammat harrastajat. Yleensä Asta kiinni ollessa vain seisoo rauhallisesti paikallaan, mutta ohimenevä kaveri tai kaurapussi saattaa saada tamman jalat nousemaan. Siksi lähettyvillä ei tule olla mitään kaatuvaa. Tamma antaa laittaa varusteet varmoin ottein ja sen kanssa onkin hyvä opettaa miten varusteet oikeaoppisesti laitetaan. Asta laskee päänsä kuolainten laittoa varten eikä reagoi selkään laitettavaan satulaan.

Asta on ratsastaessa todella eteenpäin pyrkivä. Se innostuu helposti ja jarrut saattavat olla hetkellisesti hukassa. Tämän vuoksi Asta ei ole lastenratsu, vaikka se tallissa onkin monen nuoren heppatytön lempihoitohevonen. Tamma saattaa alkaa steppaamaan paikallaan, mutta rauhoittuu yleensä nopeasti. Asta on hieman herkkä suusta, joten ratsastajan tulee olla pehmeä kätinen sekä rauhoittaa hevosta istunnalla. Suun herkkyys ilmenee erityisesti valjakkoajossa, jossa Asta ei siedä kovaa painetta kuolaimessa. Ajajan tuleekin olla taitava, jotta hän pystyy ääniavuin ja muilla merkein kääntämään valjakon. Asta on kokoonsa nähden hyvin ketterä. Se tykkää hypätä esteitä ja innostuukin usein niin, että sitä saa jarrutella entistä enemmän. Tamma hyppää melkein mistä vaan ja yleensä puomit pysyvät ylhäällä. Asta ei kyttäile mitään vaan se yrittää painaa kaasupohjassa eteenpäin. Tamman kanssa esteiden treenaaminen on lähinnä sen vauhdin hillintää ja tiukempien mutkien harjoittelua. Asta reagoi vahvasti suunta-apuihin ja kääntyy kyllä kovassakin vauhdissa pienestäkin merkistä. Kouluratsastuksessa ratsastajan tulee vaikuttaa istunnalla suun herkkyyden takia. Asta kuuntelee todella hyvin istunta-apuja. Lepopäivänä Asta tykkää maastoilla. Siellä se on erittäin menevä ratsu, mutta jarrut löytyvät tarvittaessa eikä ohi menevä auto aiheuta isoa reaktiota tammassa.

Asta on hieman hermostunut automatkustaja. Se tarvitsee yleensä kaverin mukaan ja paljon heinää. Se on nuorempana ollut pienessä auto-onnettomuudessa, joten siksi traileriin menon uudestaan opettaminen oli iso projekti. Siinä kuitenkin onnistuttiin ja nykyään Asta pääsee ison heinäpussin saattelemana kisapaikoille. Kilpailupaikalla Astan riemu repeää ja rauhallinen tamma muuttuu paikallaan steppaavaksi höriseväksi kisaratsuksi. Varusteet se kumminkin antaa pukea rauhassa ja itse kilpailusuorituksiin Asta keskittyy täysin.

© Tiikeri VRL-10741 (347 sanaa)

i. Pojojoing oli nimensä mukaisesti mestari esteratsastuksessa. Ori oli erittäin säpäkkä ja kevyt ratsastaa. Se oli rakenteeltaan todella kevyt ja siksi erittäin ketterä. Ori loisti erityisesti kilpailuiden uusinnoissa, joissa ratsastetaan aikaa vastaan. Pojoksi kutsuttu kauniin voikon värityksen omaava ori kuunteli aina ratsastajaansa ja vastasi pieniinkin apuihin. Luonteeltaan Pojo oli herrasmies ja ihmisten seurassa varovainen. Se ei juurikaan välittänyt tallissa olevista tammoista ja vastaanotti kaikki kävijät korvat hörössä. Ori tykkäsi maastoilla ja rakasti maastoesteitä. Se ei hätkähtynyt erikoisista maastoesteistä , mutta muuten kovassa vauhdissa pusikossa vaanivat möröt lopettivat orin maastoesteuran. Ori kuitenkin saavutti paljon rataesteillä ja on erinomainen hyppytekniikan periyttäjä.

ii. Viiksekäs oli pääasiassa kärryhevosena toiminut reipas valkoinen ori. Sillä oli kestävä kunto ja se rakasti kiertää kaupunkia omistajansa kanssa. Viiksekäs ei välittänyt ympäröivästä liikenteestä ja oli täysin maastovarma. Orilla startattiin myös rataesteitä 80cm tasolla, mutta sopivan kuskin puuttuessa ori siirtyi harrastehevoseksi. Viiksekäs kuoli jo 10-vuotiaana laitumella sattuneen onnettomuuden vuoksi.

ie. Kissanainen oli taitava luottoratsu rataesteillä. Tamma ehti olla monella nuorella ja opettamaan heidät kilpailemaan. Se oli monen ensimmäinen kisaratsu ja nosti ratsastajiensa tason ylös. Tamma käyttäytyi kisapaikoille esimerkillisesti. Usein harmillisesti vauhti ei riittänyt voittoon, mutta mukavan kisakokemuksen tamma tarjosi aina. Kotipuolessa Kissanainen maastoili paljon rataesteiden treenauksen ohella. Myös maastossa se käyttäytyi hyvin rauhallisesti.

e. Viikarin Tiipertäjä oli pieni ja kompakti kouluratsu. Se oli hieman kömpelö raskaan rakenteesta takia, mutta yritti aina parhaansa. Tiipertäjä toimi pitkään ratsastuskoulun tuntiratsuna. Ratsastaessa tamma saattoi välillä kyllästyä ja keksiä jekkuja, joten se ei ollut ihan aloittelijoiden ratsu. Kokeneiden ratsastajien kanssa tamma toimi hyvin yhteistyössä ja osasi helppo A asiat. Tiipertäjällä kilpailtiin tuntiratsastajien kilpailuissa koulu- sekä esteratsastuksessa. Tamma ei kömpelyytensä takia hypännyt kovin isoja esteitä. Tallissa Viikarin Tiipertäjä oli tarkkaan ympäristöään seuraava jekuttelija. Sen oli aika pakko tietää kuka liikkuu missäkin. Tämän vuoksi tamma oli hieman rauhaton hoitotoimenpiteissä. Tiipertäjä oli säikky maastoratsu ja se tarvitsi aina kaverin mukaan. Tamma ei tahallaan yrittänyt tiputtaa ratsastajaansa, mutta säikkyi helposti.

ei. Tapittaja oli vanhan liiton kärryhevonen. Se oli raskasrakenteinen ja veti pääsääntöisesti raskaita kuormia. Orin kaunis, mutta erikoinen päistärikkö väri herätti ihmetystä ja ihastusta. Tapittaja ei oikein välittänyt ihmisistä, mutta käyttäytyi aina rauhallisesti. Ori vietti elämänsä kärryjen edessä ja eläkepäivät isolla maatilalla muiden hevosvanhusten kanssa. Sillä oli hyvä maine kestävän luonteensa takia, joten ori sai ansaitsemansa eläkepäivät.

ee. Tiksin Kuningatar oli harrasteratsu. Se kiersi monella ratsastajalla tätiratsuna, opettaen heidät rauhallisesti ratsastuksen saloihin. Tamma oli melko pieni, mutta sillä oli ilmavat askeleet. Tiksin Kuningatar oli taitava kouluratsastuksessa ja esteillä varma. Se kiersi muutamat pienet kilpailut ja siirtyi lopulta jalostuskäyttöön hyvänä periyttäjänä.

© VRL-10741

Maastoestevalmennus 03.02.2021 © Nikki (171 sanaa)

Ulkona oli kylmä ja valkea, joten vielä aamulla epäilin, kannattiko maastoestevalmennus pitää näissä sääolosuhteissa. Tiikeriluolaan päästessäni olin jo diagnosoinut lumipeitteen kestäväksi ja luotettavaksi, joten liukastumisvaara oli minimissään; Maastoestevalmennus voitaisiin siis kaikesta huolimatta pitää. Tiikeri oli jo verryttelemässä rautiasta Asta-tammaa kentällä, kun saavuin pihaan asti. Jätin autoni parkkipaikalle ja kävelin pihan poikki kentälle seuratakseni verryttelyjä ennen varsinaista valmennusta.

Kylmyyden vuoksi ratsukko sai verrytellä huomattavan pitkään ja vielä matkallakin, kun suuntasimme maastoesteradalle. Tiikeri kertasi tavoitteitaan ja Astan heikkouksia sekä vahvuuksia, joista oli keskusteltu jo aiemmin, kun olin suunnitellut valmennusta. Rautias oli selkeästi menossa omalla moottorillaan eteenpäin, eikä ratsastajan tarvinnut juurikaan ajaa tammaa eteenpäin.

Asta oli kokenut estehevonen, joten ei tullut yllätyksenä, että valmennus meni lähinnä pilkunviilaukseksi. Tamma hyppäsi voimakkaasti ja säilytti hyvän muodon hypyssään. Lumi sai sen kuitenkin hieman epäröiväksi, joten Tiikeri sai olla tamman tukena ylimääräistä - siitäkin huolimatta tamma oli kovaa vauhtia menossa eteenpäin. Hioimme ratsastajan kanssa pääosin Astan hyppyjen laskeutumista, jotka olivat aavistuksen raskaita. Loppupelissä valmennus oli hyvin onnistunut, Tiikeri tunsi saaneensa siitä jotain irti, ja olin itse tyytyväinen ratsukon suoritukseen.

Päiväkirja 04.02.2021 - juoksutusta Minnin kanssa © Minni (251 sanaa)

Rautias suomenhevostamma oli helppo löytää hyvien ohjeiden avulla. Asta antoi nätisti kiinni ja lopulta suuntasimme yhtä matkaa takaisin talliin. Olin luvannut liikuttaa Astan tänään tamman omistajan puolesta ja olinkin koko ajomatkan pohtinut että mitä tekisimme tamman kanssa. Lopulta olin tullut siihen lopputulokseen että tamma saisi liikkua liinassa, mutta maneesin sijaan kävisin juoksuttamassa sen kentällä, jossa hanki toisi treeniin oman vastuksensa.

Astan ollessa valmis päästin rautiaan irti käytävältä ja lähdin taluttamaan tammaa kohti kenttää. Olin arvioinut hangen paksuuden hieman alakanttiin joten alkuun Asta sai raivata itselleen vain uran, jota pitkin kävellä ja hiljalleen myös ravata sekä laukata. Koska hanki toi treeniin jo omaa lisäänsä en pyytänyt rautiaalta kovinkaan kummoisia tehtäviä ja oikeastaan ainoat mitä se joutui tekemään, oli siirtymiset askellajissa ja niiden välillä. Alkuun Asta hieman protestoi hitaammin liikkumista sillä se oli kuitenkin hieman raskaampaa nyt kun hanki toi oman vastuksensa, mutta tamma kuitenkin vastasi pyyntöihini hyvin ja suoritti tehtävät molempiin kierroksiin alun pientä protestointia lukuun ottamatta hyvin. Juoksutettuani Astan molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa pysäytin tamman ja kävelin sen luokse ennen kuin palasimme takaisin talliin.

Taluttaessani Astaa talliin tamma pärski tyytyväisenä pysäyttäessäni sen käytävälle availin suitsien soljet ennen kuin vaihdoin ne riimuun ja kiinnitin tamman kunnolla käytävälle. Saatuani suitset pois käsistä riisuin vielä tamman suojat ja lopulta harjasin rautiaan huolella. Hangen tuoma pieni vastus oli tuonut Astalle hien pintaan joten kävin etsimässä tammalle kaulakappaleellisen fleecen ennen kuin loimitin sen toppaloimeensa ja palautin tamman ulos nauttimaan talvisäästä. Itse palasin talliin hoitamaan suojat kuivumaan sekä pesemään suitset ja kuolaimet ja palauttamaan muutenkin varusteet paikoilleen.

Estevalmennus 05.02.2021 © Nikki (169 sanaa)

Valmennusvuorossa oli jälleen Asta. Tällä kertaa ulkona oli kuitenkin niin liukas, että estevalmennus järjestettiin maneesiin tavallisilla rataesteillä. Tiikeri oli ehtinyt jo verrytellä tamman valmiiksi, joten pääsin maneesiin saapuessani suoraan töihin. Ratsukko aloitti pienillä verryttelyesteillä, mutta Astan vauhti meinasi jo lähteä lapasesta, joten ohjeistin Tiikeriä ratsastamaan tammaa ympyröillä ja yrittämään sitten uudestaan. Ympyrästä lähteminen esteelle hidasti Astaa hieman, joten loppuvauhtia ratsastaja sai himmata kärsivällisillä puolipidätteillä. Liian kovassa vauhdissa Tiikeri sai ohjata ratsunsa suoraan esteen ohitse; Yli ei mentäisi kuin sopivassa, ratsastajan päättämässä vauhdissa.

Asta alkoi pian hoksaamaan, mikä homman nimi oli, ja osasi hieman hiljentää estettä lähestyessä. Pidemmillä väleillä se kuitenkin laittoi taas nopeamman vaihteen silmään. Rataa nostettiin vähitellen vajaaseen metriin asti, mikä myös hieman vaikutti Astan vauhtiin, kun se ei ollut menossa sata lasissa kohti metrin korkeaa puomiseinää. Muutaman kerran ratsukko pääsi liian lähelle estettä kaikesta huolimatta, joten neuvoin ratsastajaa ennakoimaan Astan vauhdikkuutta ja olemaan valmis hyppäämään oikeassa kohdassa, ennen kuin Asta ehtisi potentiaalisen ponnistuskohdan ohitse. Tiikeri treenasi oikean hyppykohdan noteeraamista loppuvalmennuksen, ja vajaa tuntia myöhemmin lopettelimme onnistuneeseen tunteeseen.

Kouluvalmennus 14.02.2021 © Minni (250 sanaa)

Rautias suomenhevonen oli minulle tuttu näky jo aikaisemmalta visiitiltäni Astan luokse. Vaihdoin tamman ratsastajan kanssa muutaman sanan ennen kuin aloitimme päivän tehtävät. Ratsukko sai hakea ensin ihan vain hyvätempoisessa käynnissä tasaiset ja pyöreät kymmenen metrin halkaisijalla olevat voltit. Alkuun reitti sai olla halkaisijaltaan isompi, mutta kierros kierrokselta halkaisijaa pienennettiin siten että lopulta päästiin kymmeneen metriin.

Ratsastaja sai pyytää Astan vaihtamaan suuntaa kokorataleikkaan avulla ja suunnan vaihduttua siirtää ratsunsa raviin. Ravissa ratsukko sai jatkaa samaa volttitehtävää ja ilmeisesti käyntiosuus oli alkanut jo hieman sapettamaan Astaa sillä tamman vauhti, meinasi koko ajan kiihtyä jolloin sen tasapainokaan ei oikein pelittänyt ja tamma tuntui hieman kaatuvan sisälle. Huomautin ratsastajaa vauhdista ja siihen lähdettiinkin hakemaan hitaampaa ja rauhallisempaa tahtia isommilla ympyröillä sekä koko uralla ja hiljalleen ympyröitä pienennettiin siten että niiden kanssa päästiin taas kymmenen metrin voltteihin. Ratsukko sai suorittaa uuden suunnan vaihdon kokorataleikkaan avulla ja ravitehtävä tehtiin vielä toiseenkin suuntaan ennen kuin ratsastaja sai nostaa laukan.

Laukassa haettiin ensin tahti kuntoon ennen kuin mukaan otettiin keskiympyrät ja niistä alettiin hiljalleen napsimaan metrejä pois halkaisijasta kunnes laukassakin saatiin tasatempoisia kymmenen metrin voltteja. Laukassakin ratsastaja sai tehdä suunnan vaihdokset kokorataleikkaalla sillä sama reitti olisi edessä myös kisaradoilla joten sitä olisi hyvä harjoitella jo treeneissä. Laukkavoltit haettiin vielä toiseenkin kierrokseen toimiviksi ennen kuin annoin ratsastajalle luvan hakea Asta rauhalliseen raviin jossa ratsukko saisi suorittaa itsenäiset loppuverryttelyt ennen kuin tuo siirsi Astan käyntiin ja saatoin antaa ratsastajalle loppupalautteeni sekä pari kotitehtävää omatoimiseen treenaamiseen jotta ratsukko saisi parhaat mahdolliset tulokset irti kisaradoilta tulevaisuudessa.

Kouluvalmennus 19.02.2021 © Elli Liekkiharju (VRL-14207) (461 sanaa)

Etukäteistietona olin kuullut Astan olevan toisinaan turhan vauhdikas ja rauhaton ratsastaa ja sen lisäksi varsin herkkä suustaan. Suunnitelmissa oli käyntityöskentelyä ja peruutuksia. Tavoitteena oli rauhallinen, rento hevonen.

Kiireinen hevonen sieltä tulla tupsahtikin Vappulan maneesin ovista sisälle. Uusi paikka ja kirpeän rapsakka pakkassää varmasti vielä lisäsivät tamman eteenpäinpyrkivyyttä. Ratsastusloimi pyllyn päällä heiluen Asta käveli uran vieressä ympäri maneesia käännellen päätään ja korviaan vähän väliä ulkoa kuuluvia ääniä kohti. “Vaikka teillä on vielä alkukäynnit menossa, muistuttele Astalle istunnalla, miksi täällä ollaan. Ei katselemassa maisemia, vaan treenaamassa”, sanoin mikrofoniini seuratessani Astan alkukäyntejä.

“Kun Asta on suustaan niin valtavan herkkä, niin tänään keskitytään istuntaan. Keräile kuitenkin ohjia tuntumalle. Käsi saa olla kevyt, mutta turvallisen tasainen. Ei äkkinäisiä nykäisyjä”, ohjeistin Tiikerin kerätessä ohjia käsiinsä. Astan ilme muuttui aavistuksen jännittyneeksi, mutta se kesti tasaisen tuntuman hyvin. Pyysin Tiikeriä ratsastamaan molempiin suuntiin muutamia ympyröitä käynnissä ja kevyessä ravissa, jotta Asta oli kunnolla kuulolla.

“Hyvä. Tulkaapa sitten tähän neliölle”, sanoin ja osoitin kentän keskelle tötteröistä rajaamaani neliötä. “Herkistetään Astaa istunnalle vielä vähän enemmän”. Tehtävänä oli kiertää neliötä tötteröiden ulkopuolelta käynnissä. “Muista tehdä ennen kulmaa pikkurilleillä pieni puolipidäte, jotta Asta tietää, että sen odotetaan kuuntelevan tulevia ohjeita. Muista, ettei kulman ratsastamisessa ole kiire. Nyt se vähän juoksee. Hidasta istunnalla. Seuraava sitten paremmin”, seurasin ratsukkoa neliöni keskeltä. “Noin! Hyvä, nyt se malttaa odottaa ohjeita. Hidasta istunnalla, käännä lantiota kulmansuuntaisesti. Muista pitää ulkoapujen tuki”. Asta keskittyi. Se mutusteli kuolaintaan ja korvat kääntyivät välillä ratsastajan suuntaan. Tamma hidasti hienosti myös ääniavulla. Enää ei Astaa kiinnostanut maneesin ulkopuolinen maailma.

Kun kulmat onnistuivat molempiin suuntiin ja Asta taipui hyvin sisäjalan ympäri, oli aika pitää pieni kävelytauko pidemmällä ohjalla ja muuttaa tehtävää. “Nyt vaikeutetaan vähän. Aktivoidaan takaosaa enemmän. Kun hevonen kantaa itsensä hyvin takaosallaan, kevenee se entisestään edestä. Ja nyt olisi tarkoitus pitää Asta suorana koko neliön ajan. Hyvä, tue ulkopohkeella. Uran sisäpuolella suoraksi ratsastaminen on hankalampaa, kun maneesin seinä ei ole tukemassa niin kuin uralla”, ohjeistin. Kulmissa ei enää taivutettu hevosta sisäjalan ympärille, vaan Tiikerin tuli ratsastaa Asta suorana kulman yli ja kääntää etuosa takaosan ympäri seuraavan sivun suuntaiseksi. Asta ei aluksi ihan ymmärtänyt mitä siltä odotetaan. Kääntyessään se samalla liikkui eteenpäin, jolloin kulmista tuli ihan hassuja mutkia. “Pidätä vähän, anna sisäpohkeella tilaa ja ohjaa lantiolla”, muistutin. Ei mennyt kauaa, kun fiksu tamma tajusi asettaa kinttunsa oikeisiin kohtiin. “Hyvä! Muista pitää Asta suorana. Takaosa työskentelee, tamma ei käänny sivulle virkkuukoukulle”.

Viimeisenä etappina oli lisätä kahdelle neliön sivun keskelle kolmen askeleen peruutukset. “Herkkäsuisen hevosen kanssa muista peruuttaa keventämällä istuntaa. Siirrä painopistettä ihan inasen eteen, pidä tasainen tuntuma ja pyydä pohkeella peruuttamaan. Kas noin! Muista tukea molemmilla pohkeilla, jotta takaosa pysyy suorassa. Nyt se peruutti ulos”. Kun peruutuksista tuli siistejä, sai Tiikeri ottaa tammansa kanssa loppuravit laajoilla teillä ja ympyröillä ratsataen. Ja hienoa ravia Asta esittelikin. Sen takaosa oli aktiivinen ja edestä tamma näytti kevyeltä kun höyhen.