Calrissian Kassel on todella laadukas kolmen lajin taitaja, joka myös käytökseltään hipoo täydellisyyttä. Elegantti, ehkä jopa hieman vakavamielinen Allu on kyllä orimaisen pörhäkkä tammojen seurassa ja etenkin rata- ja maastoesteillä siitä löytyy voimaa parinkin hevosen edestä, mutta perusluonteeltaan se on hyväkäytöksinen ja nöyrä käsitellä. Se työskentelee mielellään ihmisten kanssa ja suhtautuu jopa neutraalisti toisiin oreihin. Allu ei varsinaisesti ole mikään helliteltävä halinalle, se suhtautuu ihmisiin asiallisesti niin kuin työkavereihin kuuluukin, mutta mihinkään lässytyksiin se ei lähde mukaan.

Allua on ilo käsitellä; se käyttäytyy taluttaessa aina esimerkillisesti, hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, eikä eläinlääkärinkään käynnit tee muutosta orin käytökseen. Ori jopa ihan nauttiikin harjaamisesta, kunhan hoitaja ei ala samalla rapsuttelemaan tai muuten hellimään. Allu ei juurikaan osoita kiintymystä kehenkään, ja joskus sitä tuleekin pohdittua, onko tämä eläin ennemmin robotti vai hevonen. Se tuntuu suorittavan kaikki toimenpiteet ja vaaditut asiat opitulla tavalla, eikä niistä poiketa missään tapauksessa. Toisaaltahan tällainen robottimainen kaavamaisuus on tietyissä asioissa hyväksi, sillä ainakaan mikään ei hetkauta Allua niin, että ihmisen työnteko häiriintyisi.

Ratsastaessa tämä Allun robottimainen tapa toimia on joskus tosin haitaksikin. Sehän on teknisesti erittäin taitava, etenkin kouluratsastuksessa, jossa kilpailemme Grand Prix-tasolla, mutta joskus siltä toivoisi vähän enemmän tulisuutta ja ennalta-arvaamattomuutta, edes tylsien päivien iloksi. Ei siinä, ”tylsyydestään” huolimatta tämä ori on erittäin näyttävä ratsu kouluradoilla. Sillä on kolme laadukasta askellajia, käsittämättömän hyvä ryhti ja takajalkojen poljenta. Etenkin ravi on orin askellajeista sen ehdoton vahvuus; joustava, rytmikäs, paljon liikeskaalaa omaava ravi on poikkeuksetta näyttävän näköistä. Allu on avuille todella herkkä ja se tottelee ratsastajaansa melkein ajatuksen voimalla. Tämä orihan ei virheitä tee, vaan se suorittaa juuri siten, miten sitä on käskettykin. Jos virheitä tapahtuu, se on sitten ratsastajalla peiliin katsomisen paikka. Toisaalta tämän kaavamaisen, mutta laadukkaan suorittamisen ansiosta Allu on erinomainen kouluradoilla, mikä tekee siitä erinomaisen kilpahevosen.

Vaikka muuten Allu onkin kaikin tavoin vakava, asiallinen ja tasainen hevonen, saa esteet sen löysäämään kireää nutturaansa ja jopa heittäytymään hieman. Eli Allun tapauksessa tämä ”heittäytyminen” tarkoittaa sitä, että se saattaa jopa vähän kiihdytellä vauhtiaan esteiden välissä tai jopa kuumetakin hieman. Villiä, vai mitä? Allu selkeästi nauttii hyppäämisestä, niin rataesteillä kuin maastossakin. Hypätessä orin koko ja voima tulee paljon selkeämmin esille. Siinä, missä kouluradoilla sitä voi ohjailla hiuksenhienoin avuin ja ori tanssahtelee kevyesti eteenpäin, muuttuu se esteradoilla raskaammaksi ratsastaa ja toisinaan se saattaa olla jopa vähän kuuro avuille. Tästä syystä, vaikka Allu taitava hyppääjä onkin, on ori pääpainotteisesti koulu- eikä este- tai kenttäratsu. Tekniikka totta kai orilla on hallussa hypätessä ja se ylittääkin korkeita esteitä ja maastossa ori on rohkea ja päättäväinen, eikä kieltele juuri lainkaan. Myös valjakkokärryjen edessä on välillä hieman raskas kädelle, sillä menohaluja olisi enemmän kuin tarvittaisiin tarkoilla teillä tarkkuusradalla. Maratonosuudella lyhyistä teistä on hyötyä pitämään ori paketissa ja kouluosuudella pärjätään lähinnä upeiden askelien ansiosta jos vain ohjastajalla riittää käsissä voimaa pitää menohalut hallinnassa.

Koska Allu toimii ehdottoman kurinalaisesti tilanteessa kuin tilanteessa, on se mainio kisamatkoilla. Autoon mennään ja sieltä poistutaan rauhallisesti, eikä sen kanssa tarvitse vääntää lastaussillalla. Ori matkustaa hiljaa, keskittyen syömään heinäverkkonsa antimia. Kisapaikoilla Allu on oma tasainen itsensä, eikä se stressaannu isommissakaan kisoissa. Allulla on aina pieni näyttämisen tarve, mikä on ainoastaan eduksi radoilla. Koska ori on muuten koulutreeneissä vähän hajuton ja mauton, vaikkakin erittäin näyttävä ja laadukas, tuo kilpailuvietti kisaradoille pientä lisämaustetta sen työskentelyyn. Se tuntuu heräävän valkoisten aitojen sisällä eloon, mistä huomaa todellakin, että tämä hevonen kuuluu kilparadoille.

© enna

Päiväkirja 07.12.2021 - hankilaukkaa © Tiikeri (509 sanaa)

Oli kylmä pakkasaamu. Mittari näytti -25 astetta pakkasta. Päätin viedä tallin robottimaisimman puoliverisen irrottelemaan pellolle hankilaukan merkeissä. Kyseessä ei voi olla kukaan muu kuin rautias hannover ori Allu, joka ei siedä rapsutuksia tai turhaa lässytystä. Korkean työmoraalin omaavaa oria on hyvä yrittää välillä saada rentoutumaan ei niin vakavien asioiden parissa. Kävelin lämpimään talliin ja Allun karsinalle. Ori ei korvaansa heilauttanut minut huomatessaan. Menin karsinaan, jossa ori ei vieläkään osoittanut minuun mitään kiinnostuksen merkkejä. Sidoin Allun kiinni ja hain satulahuoneesta sen harjapakin. Kankien tilalle otin tavalliset nivelsuitset. Palasin karsinalle, jossa robotiksi haukuttu Allu seisoi kiltisti paikoillaan hamuillen heiniä maasta. Välillä ori katsoi minua hetken lempeillä silmillään, mutta palasi sitten robottimoodiinsa. Harjasin orin rauhallisesti aikaa käyttäen pitkillä vedoilla eri harjoilla. Kaviot Allu nosti automaattisesti kun vain lähestyin jalkaa kaviokoukun kanssa kyyryssä. Laitoin orille satulan selkään ja kiristin satulavyön. Suitsia laittaessani ori selvästi hämmentyi kun vastassa olikin tavalliset suitset. Allu katsoi minua pitkään tummilla silmillään, että olenko kenties erehtynyt suitsista. Kannustin oria ottamaan kuolaimet suuhunsa ja ori myöntyi. Hetken se kielen kanssa pelasi, kun tavalliset suitset tuntui niin hassuilta. Laitoin itselleni kypärän ja talutin Allun ulos tallista.

Kiipesin selkään jo pihalla ja lähdimme kävelemään eteenpäin. Allu käveli kohti ratsastuskenttää ja kun ohjasin sen kohti laidunta, niin ori pysähtyi ja käänsi kaulansa rullalle katsoen minuun. Taas hetken kannustin Allua, että kyllä sinne ollaan menossa ja pääsimme jatkamaan matkaa. Pienen epäröinnin kera kävelimme laitumelle, jossa paksu hanki suorastaan järkytti Allun. Ori steppaili ja pomppi kuin jänis hetken, mutta tajuttuaan, ettei lumi syö sitä niin pääsimme siirtymään ratsastamaan koko laitumella. Välillä Allu painoi pään alas ja haisteli lunta, välillä se sai pieniä spurttikohtauksia, joten jouduin pysymään erittäin skarppina. Ravasimme hangessa ympyröitä ja Allu tajusi, että tähän voi yhdistää työnteon. Ori alkoi keskittyä hyvin ja esitteli kauniita liikkeitä. Seuraavaksi löysäsin ohjaa ja kannustin Allun laukkaan suoraan eteenpäin. Ori hämmentyi löysästä ohjasta ja siitä, että pyysin sitä heti eteenpäin. Ensin Allu yritti koota laukkaa, mutta kannustin sitä laukkaamaan reippaasti eteenpäin. Hetki meni, että ori tajusi olla kokoamatta liikaa itseään ja lopulta sain sen laukkaamaan täysiä rennosti löysällä ohjalla. Allu oikein innostui välillä ja teki laukkaspurtteja ilopukkien kera. Oli mukavaa tuntea, kuinka aina niin robottimainen Allu osasi kerrankin ottaa ilon irti ja revitellä. Siirryimme vielä hetkeksi kentälle, jossa ratsastin kevyttä ravia. Normaalisti lopuksi antaisin pitkää ohjaa jo ravissa, mutta Allulle teki hyvää päästä vielä vähän työskentelemään ennen lopetusta. Tein muutamia avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä, jotka Allu suoritti energisesti ja puhtaasti. Lopuksi annoin orille pitkät ohjat käynnissä ja kävelimme vielä muutaman kierroksen kenttää ympäri. Ratsastin tallin ovelle, jossa hyppäsin alas selästä ja talutin Allun talliin. Karsinassa riisuin orilta suitset ja se jatkoi heti päiväheinien syömistä rauhallisesti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Robotti Allu palasi siis heti normaaliin päivärytmiinsä pienen revittelyn jälkeenkin. Orille oli katettu uloskin heinät, joten päätin viedä Allun muutamaksi tunniksi tarhaan. Puin sille paksun toppaloimen kaulakappaleella ja lähdin viemään ulos. Tallin ovella ori pysähtyi kieltäytyen menemästä takaisin ulos pakkaseen. Hetken auktoriteetti selvittelyn jälkeen Allu suostui kävelemään ulos ja perässäni tarhaan, jossa sitä odotti iso kasa heinää. Ohjeistin tallityöntekijöitä hakemaan Allun sisälle kahden tunnin päästä jo kovan pakkasen takia.