Kouluratsastus, rata- ja maastoesteet, valjakkoajo.. Peralta sujuu kaikki, ja tämä poni on vielä sellainen semisuperlahjakkuus, joka tekee kaiken vieläpä varsin pätevällä tasolla niiden matalimpien mahdollisten sijaan. Paljosta saa tietenkin kiittää geenejä, osasta totta kai koulutusta. Annan kuitenkin paljon painoarvoa ponini luonteelle, asenteelle, yritteliäisyydelle. Positiiviisuus, yritteliäisyys, nöyryys ja yhteistyöhalu – näillä ominaisuuksilla siunatun tamman kanssa on ollut ilo ja onni tehdä töitä, opettaa uutta. Tamma imikin oppia itseensä kuin pesusieni nestettä, sillä erotuksella, ettei oppi koskaan valunut kimosta mihinkään, toisin kuin neste sienestä vähänkään puristettaessa.

Sen verran herkkä Pera kuitenkin on, ettei se sovi aloittelijan ratsuksi tai ajettavaksi. Tamma ei siedä kovaa kättä (se on erityisen herkkä, pehmeä suustaan) tai jatkuvasti vaihtuvia liikuttajia, joiden taidot ja tyyli eroavat paljonkin toisistaan. Samantasoiset ja -tapaiset ratsastajat/ohjastajat menevät, mikään yhden ihmisen poni kimo ei kuitenkaan ole. Osaavan ihmisen kanssa tamman eteenpäinpyrkimys, herkkyys, oppimishalu sekä työinto pääsevät oikeuksiinsa. Pera haluaa tehdä töitä, lajilla tai tehtävällä ei ole väliä. Olkoonkin, että tamma taitaa viihtyä kaikkein parhaiten kärryjen edessä. Niin fyysinen kuin älyllinen haaste tarjoavat kimolle jo itsessään riittävästi motivaatiota, mutta kehuista tämä kiipeäisi vaikka puuhun, jos osaisi. Kaulan taputtaminen, sään rapsuttaminen, lässytystyylinen puhe, pidempi ohja – kaikki kiittämisen muodot kelpaavat, saavat ponin röyhistelemään rintaansa ja ikään kuin hymyilemään.
Peralla on mielettömän hyvä käynti sekä laukka. Ravi sen sijaan on luonnostaan ainoastaan keskinkertainen – mikä onni, että ravi on askellajeista kaikkein helpoiten kehitettävissä! Hypyt ovat pyöreitä ja ratsastajalle helppoja, ponnistus vahva, laskeutuminen tasapainoinen.

Pera jännittää klippaamista, sinä määrin, että poni varmuuden vuoksi rauhoitetaan parturoinnin ajaksi. Taustalta ei löydy huonoa klippauskokemusta, jostain syystä kimo vain suhtautuu koko touhuun suurella varauksella sekä kohtalaisella hingulla poistua paikalla. Oireet ovat jalkojen nykiminen, levoton liikehdintä, ihan vetopaniikin tyylinen kiskominen ja poistumisyritykset. Tästä syystä tamma rauhoitetaan, sillä taataan tilanteen rauhallisuus ja turvallisuus niin klippaajalle kuin ponille. Eläinlääkärin visiitit sekä kengitys sujuvat kaikessa rauhassa, aivan kuten harjaukset, pesut, varustamiset.. Ainoastaan klippaus aiheuttaa Perassa pelonväristyksiä.
Talutettaessa sekä lastattaessa mallioppilaan tavoin toimiva poni etenee varmoin, reippain askelin, tympääntymättä hitaaseen tahtiin tai hermostumatta puolijuoksuun, mikäli tilanne sellaista sattuu vaatimaan. Lastaussillan alta ei löydy mörköjä, eivätkä trailerit tai rekat ole surmanloukkuja. Pera matkustaa rauhallisesti yksinään sekä seurassa, vaikka se seura olisikin jatkuvasti flirttaava ori, kiimakiukkuisena vinkuva tamma tai muuten vain hermostunut yksilö. Sellainen ei vaikuta ponin matkustusmukavuuteen yhtään mitenkään, toisin kuin turhan kitsastellen täytetty heinäverkko.

Kirsikkana taidokkaan kakun päällä lepää Peran kyky esiintyä, kietoa yleisö sekä tuomaristo pikkusormensa (kavionsa?) ympärille, saada pientä lisäboostausta kisatunnelmasta. Tietysti kilpailumenestykseen vaaditaan muutakin kuin yleisön edessä viihtyvä poni, mutta ei siitä kyllä haittaakaan ole ollut!

© Lissu T.