Poniniemen Pampered Pearl, lyhyemmin Peppi, on herkkä ja hiljainen sielu, joka viihtyy iltaisin kainalossa rapsutettavana. Se mielummin hengailisi kavereiden kanssa eikä lähtisi töihin, mutta sillä on silti uskomaton työmoraali, sillä Peppi elää muiden miellyttämiselle.

Hoidettaessa tamma on kiltti kuin mikä, ja sen voi huoletta antaa kenelle vain, sillä Peppi ei satuttaisi kärpästäkään. Sillä ei ole ikinä kiire minnekään, ja hoidettaessa se seisoo paikoillaan ja käytännössä nuokkuu, tai sitten se seuraa hoitajan tekemistä. Peppi halii oikein mielellään, joten hoitotuokiot venähtävät toisinaan pitkiksikin, kun tammaa hellii ja halii välissä. Kilttinä ponina Peppi myös tottelee käskyjä, kuten jalkojen nostamista, ja pitää jalkojaan niin kauan ylhäällä, että se saa luvan laittaa ne alas. Sillä ei myöskään ole minkäänlaisia rajoja, vaan sille saa tehdä oikeastaan mitä vaan. Voi harjailla huoletta herkempiäkin alueita, hännästä saa vaikka vetää (ei silti suositella), ja varusteet menevät helposti päälle, kun Peppi sopii satulaan kuin nenä päähän ja sille menee kuolaimet nanosekunnissa suuhun. Se on sellainen unelmaponi tuo meidän Peppi.

Peppi on myös loistoponi ratsastaa ja ajaa. Sillä on pehmeät liikkeet ja se kulkee hyvin eteenpäin kun sitä välillä vähän muistuttelee. Mikään täysi automaatti Peppi ei ole, mutta se on hyvin kuuliainen eikä sen kanssa tarvitse ikinä riidellä asioista. Esteillä Peppi pärjää hyvin, mutta luottaa paljon ratsastajansa apuun esteiden välissä ja hypätessä. Tamma nostaa jalkojaan hyvin ja sen ainoa heikkous on pitkät hypyt, jotka tuottavat tammalle toisinaan vaikeuksia. Se on kuitenkin varmajalkainen ja pärjää myös maastossa hyvin, mutta sitä saa ajaa tavallista enemmän eteenpäin, että se pärjää maastoesteillä. Pepillä on kestävyyttä ja energiaa, kun se oikeasti on mukana tekemisessä, eikä se loppupelissä pelkää mitään, mikä tekee siitä hyvän kenttäponin. Kouluratsastus on kuitenkin Pepin vahvin puoli, ja siitä saa näyttävän ratsun, kun ratsastaja vaan muistaa pitää Pepin hereillä; Sillä on välillä tapana jäädä haaveksimaan, erityisesti vaunujen edessä, jolloin se saattaa unohtaa olevansa töissä. Puolipidätteet ovatkin Pepin ajajan paras työkalu.

© Nikki

07.10.2026 Peppi opetusmestarina © omistaja Tiikeri VRL-10741 (608 sanaa)

Oli aurinkoinen syysaamu +5 astetta. Aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta tallin takaa ja lämmittää päivää. Ensimmäisenä asiakkaana tallille oli saapumassa 10-vuotias Alisa tyttö. Alisalle oli tarkoitus pitää yksityinen esteratsastus tunti. Oikeastaan enemmänkin ristikkopainotteinen, mutta muutamaa isompaakin estettä voisi mahdollisesti kokeilla. Tyttö on käynyt meillä jo kahden vuoden ajan tunneilla ja siinä ajassa taso on kehittynyt hyvin. Nyt kun perus ratsastus alkaa olla kunnossa niin voidaan siirtyä esteisiin. Ratsuksi Alisalle olin valikoinut tallin luottoponin ruunikon new forest tamma Pepin. Peppi on kunnon lasten poni ja ratsastaessa oikein toimiva, mutta esteillä se tarjoaa pientä haastetta hakemalla tukea ratsastajalta esteiden välissä eli se ei anna oikeita hyppypaikkoja ilmaiseksi.

Aamuheinäkierroksen lomassa nappasin ponitarhasta samalla Pepin kiinni ja tarjoilimme hänelle aamuheinät karsinaan. Hetken päästä pihaan kurvasi uudenkarhea BMW maasturi, josta iloinen Alisa tyttö pomppasi ulos. Huokaisin syvään, kun huomasin Alisan äidin jäävän tytön kanssa tallille. Äiti tuppasi välillä olemaan hieman ylimielinen. Parivaljakko saapui talliin sisään ja esittelin Alisalle päivän ratsun. Äidiltä tuli heti naseva kommentti kuinka tytön pitäisi päästä jo isompien hevosten selkään, että riittää nämä lasten ponit. En reagoinut oikein mitään, totesin vain, että Pepissäkin varmasti riittää haastetta.

Yhdessä Alisan kanssa harjasimme ja varustimme Pepin. Tamma käyttäytyi oikein mallikkaasti, mitä nyt välillä yritti äidin taskuja hamuilla, mutta pieni pilke silmäkulmassa olin kuin en huomaisi. Varustuksen jälkeen olimme valmiit suuntaamaan kohti ratsastuskenttää. Olin rakentanut kentälle jo aamulla neljä estettä - kolme pystyä ja yhden okserin. Punttasin Alisan selkään ja ratsukko lähti kiertämään kenttää vapain ohjin. Muutin pitkän sivun sekä koko rata leikkaan pystyesteet ristikoiksi ja toisen pitkän sivun okserin laskin ihan pieneksi. Taas kuulin kentän laidalta äidiltä muutaman naseva kommentin, mutta päätin jättää ne huomiotta.

Ratsukon alkuverryttelyyn sisältyi taivuttelua ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ravissa pyysin Alisaa ottamaan muutamat lisätyt ravit pitkällä sivulla tarkistaen kaasun toimivuuden. Peppi vaikutti hieman laiskalta, joten kehotin Alisaa rohkeammin antamaan apuja. Tytöllä myös välillä ohjien pituus pitenee, joten käskin pitämään myös sitä silmällä. Verryttelyjen jälkeen otimme ensimmäiselle ristikolle lähestymisen ravissa. Odotetusti juuri ennen ristikkoa Pepin askellaji tippui käynnille, koska Alisa ei tukenut eteenpäin menoa tarpeeksi hyvin. Nyt Alisa tiesi mitä odottaa ja otimme uuden lähestymisen ravissa. Tällä kertaa Alisa hienosti istui alas satulaan ja piti pohkeet piukasti kiinni kyljissä, joten hyppy onnistui. Seuraavaksi otimme saman lähestymisen laukassa. Myös nyt juuri ennen estettä Peppi pudotti raville. Alisalla oli selvästi vaikeuksia istua Pepin laukassa, joten lyhensimme hieman hänen jalustimia. Uudella yrityksellä Alisa sai paremmin pidettyä itsensä piukkana satulassa ja laukka pysyi yllä esteen yli.

Otimme pienet välikäynnit ja selostin samalla tulevaa 40cm korkeaa rataa. Se alkaisi koko rata leikkaan ristikkoesteeltä, josta ratsukko jatkaisi lyhyen sivun pystylle. Siitä matka jatkuisi pitkän sivun pystylle ja viimeisenä esteenä olisi pitkän sivun okseri. Alisa nyökkäsi ymmärtäneensä ja annoin ratsukolle luvan aloittaa rata. Ristikkoeste sekä päädyn pysty sujui hyvin, mutta pitkän sivun pystylle vauhti hieman hyytyi ja Peppi pudotti raville. Kannustin tyttöä nostamaan uudestaan laukan ja rohkeasti pyytämään tammaa eteenpäin kohti pitkän sivun okseria. Okserilla Pepillä oli hieman vaikeuksia ja takapuomi putosi. Alisa kuitenkin ratsasti Pepin hyvin esteelle, joten pudotus meni tamman piikkiin. Toisella kierroksella muu rata meni jo erinomaisesti ja viimeistä estettä lähestyessä kannustin Alisaa hakemaan entistä reippaampaa laukkaa, jolloin okserikin ylitettiin puhtaasti. Annoin ratsukon hetken hengähtää ja kysyin Alisalta haluaisiko hän kokeilla yksittäisenä hypätä hieman suurempaa estettä ja tyttö nyökytti innostuneena. Nostin pitkän sivun pystyesteen 60cm korkeuteen. Ratsukko suoritti esteen hyvin ja myös kentän laidalla oleva äiti vaikutti tyytyväiseltä. Nostin esteen vielä 80cm korkeuteen ja Alisaa hieman jännitti, mutta halusi yrittää. Ratsukko lähestyi estettä hyvässä temmossa ja suoritti sen puhtaasti. Sitten oli loppukäyntien aika ja Alisa oli loppuajan yhtä hymyä. Kello alkoi lähestyä tasaa ja kentän laidalle saapui odottamaan jo seuraava innokas nuori, jolle oli luvassa myös tunti Pepin kanssa, mutta tällä kertaa kouluratsastuksen merkeissä.