i. Sarkal II on 177cm korkea kevytrakenteinen, rautias oldenburg-ori, jonka koti- ja syntymäpaikka on Bremenin eteläpuolella, kasvattajansa Peter Holzin tallissa. Sarkal esitteli upeita liikkeitä jo pienestä varsasta asti, ja kasvaessaan ja kehittyessään komeaksi nuorukaiseksi, palkittiin se II-kantakirjapalkinnolla. Ori ratsukoulutettiin, mutta myöhemmin se pääsi myös esiintymään vaunujen eteen. Sarkal kilpaili vain vaikeassa valjakkoajossa, menestyen jopa kansainvälisellä tasolla. Etenkin koulukokeissa rautias isomerkkinen ori menestyi upeiden askeleittensa ja kuuliaisen luonteen ansiosta. Oria käytettiin jalostuksessa pääasiassa Pohjois-Saksassa, mutta siitä lähetettiin pakasteita ympäri maata sekä myös Tanskaan, Belgiaan ja Alankomaihin. Ori oli lähes yhtä suosittu jalostuksessa kuten isänsäkin, jälkeläismäärän kavuttua lähelle kahtasataa. Jälkeläiset menestyivät niin kouluratsastuksessa kuin valjakkoajossakin, ja osasta kuoriutui huipputason kenttäratsuja. Ori periytti etenkin upeita askeliaan, mutta tammavarsat olivat usein hieman hankalaluontoisia. Sarkal valitettavasti menehtyi 18-vuotiaana ähkykomplikaatioihin.

ii. Sarkal Valenco oli 178cm korkea isomerkkinen musta oldenburg-ori, jonka vanhemmat molemmat kilpailivat kouluratsastuksessa huipputasolla. Niimpä orille kaavailtiin kouluratsun uraa heti syntymästään saakka. Orin emä oli kilpaillut myös menestyksekkäästi valjakkoajossa, joten Valenco pääsi myös kärryjen eteen treenaamaan. Valencon omisti koko sen elämän ajan Nele Scholten, jonka talli sijaitsi Oldenburgin eteläpuolella. Valenco starttasi vaativassa valjakkoajossa kansallisella tasolla ja kansainvälisiä koululuokkia tasolla PSG. Herkkä, mutta rohkea ori oli myös luonteensa puolesta mieluisa työtoveri. Modernin, komean rakenteensa ansiosta ori palkittiin myös I-kantakirjapalkinnolla ja siitä kasvoikin melko suosittu valinta koulu- ja valjakkotammojen omistajien silmissä etenkin Ala-Saksissa, mutta myös koko Saksassa ja muissa lähimaissa. Jälkeläisiä sille kertyi kunnioitettavat reilut 200, perien isänsä korrektin ulkomuodon pääosin ja suurin osa niistä oli myös käytökseltään kiitettäviä tapauksia. Ori eli kunnioitettavaan 29-vuoden ikään, jolloin se päästettiin vihreämmille laitumille ennen nivelrikon kehittymistä elämänlaatua pahentavaksi.

ie. Emmelmar oli rautias, 170cm korkea oldenburg-tamma, jonka kasvattaja-omistaja Margit Bauermannin piti tallia Diepenaussa Ala-Saksissa. Emmelmar kilpaili kansainvälisellä tasolla kenttäratsastuksessa, edeten aina koulutustasolle CIC3. Tamma tunnettiin erityisesti rohkeasta luonteestaan ja tasaisen varmoista suorituksistaan maasto-osuuksilla. Tamma oli kantakirjattu II-palkinnolla sen silmäämiellyttävän rakenteen sekä hyväliikkeisyyden ansiosta. Emmelmar varsoi elämänsä aikana viisi varsaa, joista kolme on kilpaillut kenttäratsastuksessa kansallisella tasolla, yksi esteillä aluetasolla ja yksi toimii siitostammana kasvattajansa tallissa. Varsat perivät emältään etenkin vahvan laukan, rauhallisen mutta määrätietoisen luonteen sekä varmajalkaisuutta, joka oli kultaa maastossa. Emmelmar eli 24-vuotiaaksi, mutta menehtyi lopulta vanhuuteen liittyviin sydänoireisiin rauhallisesti yön aikana karsinaansa.

e. Mombasa Memory on ruunikko, 170cm korkea oldenburg-tamma, jolle tunnusomaiset korkeat sukat ja suuri läsi ovat periytyneet emälinjan kautta useammallekin varsalle. Mombasa on Rehdenissä, Ala-Saksissa sijaitsevan Milan’s Memory -tallin kasvattama, jonka omistuksessa se pysyi kunnes se kolmannen varsan jälkeen myytiin laadukkaaksi ratsastuskouluhevoseksi. Vaikka tammalla on hieman raskaampi rakenne kuin modernilla kenttähevosella yleensä, se on osoittautunut käyttöominaisuuksiltaan poikkeukselliseksi. III-kantakirjapalkinnollakin palkittu Mombasa Memory on ollut varsinainen "taistelijaluonne" ratsuna – tamma ei aina ollut helpoin, mutta sen kanssa sai tulosta aikaan, jos ratsastaja pysyi määrätietoisena ja rauhallisena. Muuten luonteeltaan tamma on lempeä ja helppohoitoinen. Kilpailu-uransa aikana tamma eteni CIC2-tasolle, ja erityisesti sen tarkkuus ja varovaisuus esteradoilla oli sen valttikortti. Maastossa se saattoi joskus jäädä epäröimään, jos kuski ei muistanut tukea sitä riittävästi. Luonteeltaan lempeä ja hoitaessa helppo, mutta ratsuna vaativa ja tinkimätön. Tammalla on kolme varsaa, joista yksi on jatkanut kenttäuraa sekä kokeillut rahkeitaan valjakkoajossakin Mellin tavoin ja kolmas toimii ratsastuskoulussa opetushevosena. Tamma elää edelleen ja on siirtynyt kevyempään harrastekäyttöön ratsastuskoulun hieman kokeneemmille ratsastajille.

ei. Warpentin oli kokomusta, 172cm korkea oldenburg-ori, jonka ura esteratsastuksen parissa nousi kansainväliselle tasolle asti, ja ori kilpailikin useaan otteeseen 150cm-luokissa Saksan maajoukkueettakin edustaen. Warpentinin omisti saksalainen ratsastaja ja valmentaja Tobias Mahnken, jonka Bad Zwischenahnissa, Oldenburgin lähettyvillä, sijaitsevassa tallissa ori asui suurimman osan elämästään. Ori oli kevytrakenteinen ja pitkäjalkainen, joka oli III-kantakirjapalkinnolla palkittu. Warpentinin laukka oli erityisen matkaavoittava ja helposti säädeltävä ja se oli rohkea esteillä ja sen poikkeuksellisen hyvä takajalkatekniikka olivat sen suurimmat vahvuudet. Kouluratsastuksessa ori oli koulutettu Helppo A -tasolle, mutta ei koskaan loistanut sileällä samoin kuin esteillä. Se starttasi muutamia koululuokkia aluetasolla ratsastajansa, kuten Warpentininkin, mielenvirkistykseksi. Luonteeltaan Warpentin oli hyvin kuuma ja energinen, ja vaati kokeneen käsittelijän. Jalostuksessa ori ei ollut massiivisen suosittu, mutta jätti noin 80 jälkeläistä, joista useampi on kilpaillut esteillä alue- ja kansallisella tasolla, ja mahtui mukaan muutama kenttäratsukin. Ori periytti erityisesti vahvaa hyppytekniikkaansa ja ketteryyttä, mutta jälkeläiset melko usein olivat isänsä tavoin herkästi kuumuvia. Warpentin lopetettiin 20-vuotiaana vakavan jännevamman vuoksi, joka ei enää kuntoutunut riittävästi edes kevyeen siitoskäyttöön.

ee. Minneapolis Memory oli ruunikko, 169cm korkea oldenburg-tamma, ja yksi Milan’s Memory -tallin varhaisimmista kasvateista. Se tunnettiin kenttäpiireissä luotettavana ja yleisesti monipuolisena hevosena - nähtiinhän se jokunen kerta myös kärryjen edessä paikallisissa valjakkokilpailuissa. Pääasiassa tamma kuitenkin kilpaili kansallisella tasolla CIC2-luokissa, kiitettävällä menestyksellä. Minneapolis oli työmyyrä, joka ei koskaan ollut erityisen näyttävä liikkeissään, mutta teki kaiken mitä pyydettiin ja usein vielä vähän enemmän. Tammaa ratsastivat useat Milan's Memory-tilan kanssa yhteistyötä kanssa tekevät nuoretkin ratsastajat sen uran aikana, ja se toimi myös parina koulu- ja estemestaruudessa junioreiden luokissa. Sen suurin vahvuus oli kestävyys ja tasaisuus – kauden aikana sillä saattoi olla useita onnistuneita startteja ilman ainuttakaan keskeytystä. Jalostusmielessä tamma jäi hieman taka-alalle, mutta varsoi kaksi varsaa, joista toinen, Mombasa Memory, on jatkanut sen emälinjaa ja monitoimiratsun uraa. Luonteeltaan tamma oli rauhallinen ja sopi hyvin myös vähemmän kokeneille hoitajillekin. Tamma lopetettiin 23-vuotiaana vanhuuden tuomiin liikkumisvaikeuksiin, ja haudattiin tallin laitumien laidalle, missä se oli viettänyt suurimman osan elämästään.

© Launi