Siinä missä saksalaispuoliveristen myynti-ilmoitukset tavallisesti vilisevät mainintoja toinen toistaan arvokkaammista ja upeammin menestyneistä sukulaisista, oli nuoren Tunica -tamman kauppapuhe verrattain vaisu; “myydään laadukas kenttätamma käyttöön tai siitokseen”. Syykin tähän oli selvä, kuten utelias ostaja sittemmin huomata saattaa, T’s Hanoverians oli nimittäin sangen uusi tulokas kasvattajien keskuudessa eikä kuumia nimiä ainakaan toistaiseksi vielä näkynyt tilan katalogissa.

Olkoonkin tuntemattomampi, on ori Tranquil ansainnut paikkansa ainakin kotitallinsa ykköstykkinä ja kantaoriina (mistäpä arvelette tilan nimen tulevan), ja urallaan se senkun jatkaa nousuaan. Nähdessä vankkavartinen rautias tekee vaikutuksen pelkällä olemuksellaan, mutta lähtölistoilta sen nimi nousee yleensä vasta yllättäjänä esiin. Kenttäratsastuksessa Tranquil tavoittelee omistajansa ratsastamana sijoituksia maan arvokisoista, mutta jo lähivuosina toiveissa olisi edetä Pohjoismaiden mestaruuksiin. Pienemmällä volyymilla sitä on nähty myös koulu- ja esteratsastuksen parissa joissa suoriutuminen on myös niin ikään tasaista. Jälkeläisten osalta näyttöä on vielä vähänlaisesti, mutta varsin yhtenevät mielipiteet osoittavat ainakin vanhimpien, uraansa jo aloittelevien olevan luonteeltaan tasaisia ja ominaisuuksiltaan lupaavia eri lajien osaajia.

Myös Tranquilin sisarusparvesta varsinkin isän puolelta löytyy monessa mukana olleita ja menestyneitä, mutta ei niin tunnettuja nimiä. Jälkipolvi onkin ehdottomasti perinyt ori Tabardilta niin laadukasta liikettä kuin teknistä taitoa esteille, olihan se itsekin niitä harvoja hevosia joilla riitti niin tahto kuin taitokin suoriutua korkealla tasolla molemmissa lajeissa. Ylikisaaminen myös johti siihen, ettei Tabardin ura ollut järin pitkä, vaan se eläköityi rasitusvammojen vuoksi siitoskäyttöön vain 9-vuotiaana eikä näin ollen ehtinyt juurikaan saavuttaa nimeä hevoskansan parissa. Ehkä Tabardin nimi jääkin elämään sen jälkeläisen, ja ehkä juuri varsinkin Tranquilin, kautta.

Tranquil onkin elänyt varsinaisen joutsensadun noustessaan mitättömistä lähtökohdista nykyiseen loistoonsa, sen emäkään kun ei suoranaisesti voi meriiteillään mahtailla. Itse asiassa kimo Almanda Eleva on ollut koko kunnioitettavan ikänsä siitostammana ja siinä se onkin ollut oivallinen kasvattaen erityisen hyvärakenteisia ja tasaluontoisia varsoja. Tamman takaa löytyykin yksi niistä kuuluisammista nimistä mitä Tunican suvusta voisi mainita; Amaranthe. Jos ei tiedä kuka se on, ei varmaankaan ole perehtynyt valjakkoajoon, sillä ori on voittanut useita mestaruuksia yksilöluokissa ja monet sen jälkeläisistä ovat jo nousseet isoille sijoille isänsä kavion jäljissä. Almanda Eleva viettikin elämänsä ensimmäiset 13 vuotta nimenomaan valjakkoajoon painottuneella tilalla, jättäen 10 hienoa varsaa, näistäkin useimmat laatugeeninsä jo käytännössä osoittaneet. T’lle tulonsa jälkeen on kimo jatkanut siitostammana, mutta siirtäen nyt hyviä geenejään myös ratsulinjoihin erityisesti korrektin rakenteen ja upeiden liikkeiden muodossa.

Amaranthe oli siis yksi tunnetumpi nimi Tunican suvussa, ja tamman emän takaa löytyy toinen; Esep II. Erityisesti esteillä menestynyt, mutta myös pienissä määrin kenttää kisannut ori on edustanut jopa maajoukkueessa ja kerännyt useita titteleitä halki Euroopan. Paikallisemmin se on myös ollut nuoremman polven harrastajien kiiltokuvahevonen; jo nuorena vitivalkoinen, ryhdikäs ja ilmeeltään äärimmäisen kaunis. Syy miksi myöskään Esep II ei ilmeisesti ollut maininnan arvoinen on se, että ori myytiin jo nuorena Ranskaan, jossa se asui koko elämänsä. Se ei siis ole kovinkaan tunnettu Saksassa, mutta ranskalaisille varmasti ykkösnimien joukossa periyttäjänä.

Esep II:n geenejä kuitenkin aika ajoin löysi tiensä takaisin Saksan puolelle ja hyvinkin odotettu yhdistelmä saatiin kun sillä astutettiin tamma Wormens Ilya. Ilya oli tehnyt vahvan uran useita mitalisijojakin haalineen kenttäratsastaja Johan Wagnerin ratsuna ja tämä oli sen ensimmäinen varsa, josta ainakin lähtökohtaisesti povattiin aikanaan jatkajaa Wagnerin osaaviin käsiin. Embyr’s Elena saikin varmasti parhaat mahdolliset lähtökohdat tulevaisuudelle kenttäratsastuksen huipulla, mutta valitettavasti siitä ei ponnisteluista huolimatta aivan Wagnerin tasolle ollut joten tamma myytiin. Sittemmin Elena on kiertänyt parempana harraste- ja kilparatsuna usealla omistajalla joiden kanssa erityisesti kansalliset este- ja koulukilpailut ovat tulleet tutuiksi.

© Serena